sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Bloggaamisesta

Oletan, että lifestyle- ja sisustusblogien tarkoitus on tuottaa hyvää mieltä sekä bloggaajalle että lukijoille. Kuvat ovat raikkaita, tekstit hyväntuulisia ja blogin pienoismaailma alati harmoninen.

Mutta kenen elämä on jatkuvaa ruusuilla tanssimista? Ei kenenkään. Ei vaikka elämä olisi enimmäkseen tasapainoista ja tyytyväisyys -tai jopa onnellisuus- se useimmiten vallitseva olotila.

Olen toisinaan miettinyt, mitä tapahtuu suositulle ja ihanalle blogille, jos bloggaaja ajautuu vastoinkäymisiin elämässään. Jos vaikka tulee avioero tai sairastuu vakavasti. Tai joku läheinen sairastuu. Silloin ei varmaan tunnu mielekkäältä kuvata päivän asuja tai kertoa perhe-elämän auvoisuudesta.

En yritä nyt vihjata siihen suuntaan, että bloggaajien pitäisi pelätä pahinta ja kätkeä onnensa siltä varalta, että joku joskus menee pieleen. Päinvastoin: minusta hyvän mielen blogeja saa ja pitää olla siitä huolimatta, että elämä ei aina hymyile. Bloggaamisen edellytys ei voi olla jatkuva päivänpaiste, sillä sellainen on elämälle ja ihmisluonnolle vierasta.

Ennemminkin pohdin sitä, mitä tehdä tilanteessa, jossa elämä ei mahdu blogin raameihin. Jos perhe-elämään keskittynyt bloggaaja eroaa, loppuuko blogi? Jos muotibloggaaja saa syövän, miten käy päivän asujen? Vai ovatko lifestyle-bloggaajat immuuneja avioeroille ja sairauksille?

Eivät tietenkään. Kaikki bloggaajat ovat tavallisia ihmisiä, silloinkin kun he onnistuvat blogeissaan vaikuttamaan Täydellisiltä Naisilta.

Todennäköistä ja luonnollista on, että suurten vastoinkäymisten kohdatessa bloggaaja luopuu blogista tai pitää ainakin taukoa, koska hänen voimavaransa tarvitaan kokonaan käyttöön "elämän" puolelle, eikä bloggaamiseen riitä tarmoa, halua eikä motivaatiota. Mutta sallittua pitäisi olla myös sen, että blogi muuttuu luojansa mukana. Jos voimia riittää, oman blogin voi valjastaa tukemaan elämänmuutosta ja tuottamaan edelleen sitä hyvää mieltä -jos ei muille niin itselle.

Pointtini on siis tämä: hyvän mielen blogeihinkin pitää mahtua sadepäiviä ja nurjaa puolta. Muuten ne muuttuvat kulisseiksi ja lakkaavat voimaannuttamasta tekijöitään.

Ylempi kuva House to Home -sivustolta, alempi meijerin takapihalta joku vuosi sitten.

2 kommenttia:

Tuulella kirjoitti...

Hyviä mietteitä bloggailusta!

Pidän blogistasi ja päätin antaa sinulle tunnustuksen, jonka sain viikonloppuna. Löydät tunnustuksen uusimmasta postauksestani.

Aurinkoista alkuviikkoa!

Lumikko kirjoitti...

Kiitos kaunis! Auringontoivotuksia myös sinne!