Islannin tuliaiset

Vielä yksi Islantiin liittyvä postaus, sitten se on slut för den här gången. En malta olla vähän esittelemättä ostoksiani, vaikka ne ovatkin enimmäkseen parin euron pikkujuttuja. Olen huono noudattamaan "vain hyvää ja kallista"-periaatetta, koska ihastun usein nimenomaan pieniin ja arkisiin esineisiin, joita ei ole hinnalla pilattu.

Hehkutin jo aikaisemmin islantilaisia elintarvikepakkauksia. Kaikista hienoimmat rasiat ja kääreet löytyvät karkkihyllystä. Opal ja Tópas ovat Islannissa samanlaisia klassikkopastilleja kuin meillä joku Fazerin Ruutusalmiakki tai Sisu. Siriuksen Pipp-suklaata saa kaikkialta.

Góan suklaarusinapussin designin on pakko olla 1970- tai 80-luvulta peräisin.

Appolo-lakritsin pussi on kaikessa yksinkertaisuudessaan tyylikäs. Kuvassa myös Islannin ainoa sisustuslehti, Hus og Hibyli. Kansainväliset lehdet Islannissa maksavat maltaita.

Olen teehamsteri. Pukka-tee maksoi marketissa noin kolme euroa, Eleven O'Clock-tee luontaistuotekaupassa (joita Reykjavikissa on paljon) nelisen euroa.

Värikkäitä papereita tanskalaisesta Tigeristä, koko setti alle 2 euroa.

Hauskoja klemmareita Tigeristä. 
Okei, hahmo on ilmetty Keith Haring-kopio, mutta olkoon.

Kortteja tietysti, aina kortteja!

Lintuservietit olivat ehkä kauneimmat koskaan näkemäni, ja vielä alessa.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä hintavin ostokseni: käsin kudottu villatakki islantilaisesta lampaanvillasta. Myyjä tiesi kertoa, että villatakkini oli kutonut reykjavikilainen Marianna, joka työskentelee lastentarhanopettajana. Verovähennyksen jälkeen nutulle jäi hintaa n. 70 euroa.

Leppoisia välipäiviä!

Dairy of the Week: Mjólkurafurðir

Piti tietysti tutkia marketin maitohylly. Tai no, Reykjavikin keskustan ruokakauppoja ei kyllä oikein voi kutsua marketeiksi. Esikaupunkialueella näytti olevan isompiakin kauppoja, mutta ei sielläkään mitään megamarketteja näkynyt. Yhtään tavarataloa maassa ei myöskään ole, eikä McDonaldsia. Ennen talousromahdusta Mäkkejä oli kolme, mutta vuonna 2009 ne kaikki sulkivat ovensa.

Tykkään kamalasti joidenkin islantilaisten elintarvikkeiden pakkauksista. Ne ovat yksinkertaisia ja vähän vanhanaikaisia. Itse asiassa ne näyttävät usein siltä, ettei niitä ole uudistettu vuosikymmeniin. Hyvä niin.

Pääsin muuten myös opastamaan maitohyllyllä empiviä amerikkalaisia turisteja. Näytin heille, mikä oli kevytmaitoa, mikä rasvatonta, mikä piimää. Ilmeisesti näytin paikalliselta, kun he juuri minulta tulivat tölkeistä kyselemään. Tai sitten minulla on joku meijeri-aura.

Osa jogurttipurkeista oli hassusti väärinpäin.

Kuusi kahvilaa Reykjavikissa

Tiu Dropar
Mukavan kotikutoinen ja epätrendikäs kahvila Laugavegurilla. Paahdettu leipä tonnikalasalaatilla ja vihreällä salaatilla oli todella hyvää, samoin kaakao kermavaahdolla. Asiakaskunnassa ainakin päiväsaikaan kaikki ikäluokat edustettuina, vauvasta vaariin.

Kaffi Mokka
Pieni 50-lukulainen helmi Skólavörðustígurilla. Vaikka kahvila on pieni ja suosittu, siellä tuntuu aina olevan pöytiä vapaana. Tarjoilupuolella on panostettu makeisiin herkkuihin. Paikassa ei soiteta musiikkia, joten tunnelma on rauhallinen. Reykjavikin vanhimpiin kahviloihin lukeutuva Mokka on perustettu vuonna 1958.

Kaffismidja Islands
Todella kodikas ja viihtyisä pikkukahvila Karastigurin ja Frakkastigurin kulmassa. Tee tarjoillaan kannussa, josta riittää hyvinkin kolmekin kupillista. Nurkassa on levysoitin ja LP-levyjä, joita asiakkaat voivat itse laittaa soimaan.

Istuimme pöytään, jossa olisi ollut mahdollista lakata kynnet kahvinjuonnin lomassa; pöydällä oli kirjava kokoelma kynsilakkapulloja, pumpulia ja kynsilakanpoistoainetta. Pöydän toiseen päähän istahtanut rouva tekikin itselleen pikaisen manikyyrin espressoaan odotellessaan.

Café Loki
Aivan guesthousemme vieressä sijainnut Café Loki oli tilava ja valoisa toisen kerroksen kahvila, jonka ruokalista koostui yksinomaan perinteisistä islantilaisista pikkupurtavista. A-P söi islantilaisen lihakeiton, itse tyydyin ohukaisiin. Ikkunasta näkyi veistoksellinen Hallgrímskirkja. Kahvilan oma yrttiteesekoitus piti sisällään ainakin koivua ja sammalta.

Hemmi & Valdi
Enemmän baari kuin kahvila, mutta oikein viihtyisä paikka myös teekupin äärellä istuskeluun. Mukavan nukkavieru tunnelma. Iltasella olisin mielinyt viiniä, mutta sitä paikassa ei ollut tarjolla. Viini on edelleen kallista Islannissa, kuten tuontitavara yleensäkin.

Hjemmi & Valdia vastapäätä kadun toisella puolella on hyvä ja viihtyisä kasvisravintola Á Naestu Grösum (Laugavegur 20 b, 2. kerros).

Babalú
Sokerina pohjalla yksi Reykjavikin värikkäimmistä kahviloista, joka sijaitsi kivenheiton päässä majapaikastamme. Kirpparilöydöillä kalustettu, olohuonemainen paikka, jonka ilmapiiri on boheemi muttei sisäänpäinlämpiävä.

Paljon, paljon muitakin oli, kuten vuonna 1951 perustettu diner-henkinen Prikid Laugavegurin alkupäässä ja vanhassa kalastajamajassa toimiva Café Haiti Reykjavikin satamassa. Paljon kehuttu Grai Kotturinn jäi kokematta, kuten niin moni muukin paikka.

Ravintoloista erikoismaininnan ansaitsee Klapparstigurilla sijaitseva Gamla Vinhusid, jonka islantilaisittain poikkeuksellisen halpa lounas (alle 1000 kruunua) oli yksi matkamme maistuvimmista aterioista. Kun kehuimme tarjoilijalle aterian harvinaisen hyvää hinta-laatusuhdetta, hän kertoi paikan omistajapariskunnan halunneen mukauttaa ravintolansa hintatason vuoden 2008 talousromahduksen jälkeiseen tilanteeseen, jotta paikallisillakin olisi varaa syödä ulkona (tai ainakin heidän ravintolassaan).

Toinen erikoismaininta täytynee antaa italialaiselle Carusolle, jossa söimme peräti kolme kertaa (mielikuvituksen puutetta?) ja jonka kaikki kolme kerrosta olivat iltaisin tupaten täynnä. Ravintolan vetovoima liittynee sen konstailemattomaan ruokaan, viihtyisään ilmapiiriin, kohtuulliseen hintatasoon ja hyvään sijaintiin Laugavegurin alkupäässä.

Reykjavik II

Kuten kuvista näkyy, aurinkoa tai ylipäätään päivänvaloa Islannissa on tähän vuodenaikaan tarjolla niukasti. Aamulla hämärä alkoi väistyä vasta yhdeltätoista eli Suomen aikaa yhdeltä iltapäivällä, mikä tietysti kiepsautti yökyöpelin sisäisen kellon aivan nurinkuriseen asentoon.

Islannin oikukkaasta säästäkin saimme nauttia/kärsiä. Tulopäivänä pakkasta oli -13 astetta, mikä hyiseen tuuleen yhdistettynä tuntui tuplasti kylmemmältä. Suurimman osan ajasta lämpötila kuitenkin keikkui vuodenajalle tavanomaisissa lukemissa eli vähän nollan molemmin puolin. Tuulikin tyyntyi, vaikka välillä puuskahtelikin.

Reykjavikissa etenkin teinit ja nuoret aikuiset pukeutuvat sääoloihin nähden kovin kevyesti. Toppatakkiin kätkeytynyt täti-ihminen minussa ei voinut olla kauhistelematta koulutyttöjen asuvalintoja. Tiukkoja farkkuja, joiden alle ei taatusti mahtunut villahousuja. Eikä pipoja kellään.

Ja kaikki ne värjöttelevät japanilaisturistit tennareissaan.