Mustavalkoista à la Axén

Eilisen postauksen hengessä vielä pari tuolia ja tyynynpäällistä, jotka ovat prikulleen oman makuni mukaisia. Ottaisin kotiini heti! Tyynynpäälliset ovat lempisuunnittelijani Gunila Axénin käsialaa.

Mustaa valkoisella

En yleensä tykkää mustavalkoisista sisustuksista. Niissä on jotain kylmää ja kasarihenkistä. Mustavalkoisuus sopii toki sekaan, tasapainottamaan ja rauhoittamaan. Kehystetyt grafiikanlehdet, tyynynpäälliset ja astiat ovat olleet omien kotieni mustavalkopilkkuja.

Perusväritys on kuitenkin aina ollut lämmin: puuta, luonnonvalkoista, ruskeaa ja vihreää. Punaista tai oranssia mausteena, meijerillä myös sinistä. Ja paljon kirjavia kirjoja.

Mustavalkoinen sisustuskin voi näemmä olla kodikas: Hus & Hem -lehdessä (4/2010) on juttu Ruotsin Skillingessä 1800-luvulla rakennetussa talossa asuvasta perheestä, joka on onnistunut yhdistämään mustavalkoisuuden ja maalaishenkisyyden kotinsa sisustuksessa. Pelkästään mustalla ja valkoisella sisustamiseen liittämäni kalsea minimalismi ei hallitse tätä kotia.

Alkuperäiset valokuvat Anette Åbergin, paitsi vasemman ylänurkan kuva täältä.

Raikkaan ja kodikkaan ilmeen luomiseksi tarvitaan tietysti ripaus Marimekkoa!

Lempeä hymy

Kippoja ja kuppeja on kaapit väärällään, mutta parantumattomana muki-intoilijana en voinut välttää kiusausta, kun näin tämän Arabian uutuusmukin. Heljä-Liukko Sundström on nimennyt suunnittelemansa mukin Lempeäksi hymyksi.

Miksiköhän orvokkia ei käytetä useammin kankaiden ja astioiden kukkakuoseissa? Orvokki on ihanan persoonallinen ja pelkistetty, kuin kukkamaailman arvoituksellinen femme fatale, joka erottuu romanttisista ruusuista ja muista punastelevista keimailijoista voimakkailla väreillään, kuvioillaan ja samettisuudellaan. Orvokki on oman tiensä kulkija.

Lempeä? Sitäkin.

Teehuone

Madeiran pääkaupungin Funchalin keskustassa oli ihana, pieni teehuone Loja do Chá, jossa oli mukava käydä lepuuttamassa jalkoja, lueskelemassa ja nauttimassa erilaisia teelaatuja. Aurinkoisella säällä istuttiin ulkona terassilla, pilvisellä teehuoneen toisen kerroksen rauhallisessa salongissa.

Loja do Chán pöydillä lojui teeaiheisia kirjoja, mm. Kakuzo Okakuran Kirja teestä (1906) portugaliksi käännettynä. Irtoteetä, kannuja ja kuppeja oli myynnissä. Myös sokerilaatuja oli joka lähtöön, kuten kuvista näkyy.

Kannullinen teetä, täytetty sämpylä ja juustokakun pala maksoivat n. 5 euroa, salaatti ja lasillinen jääteetä 4,50 euroa. Kolumbuksen aukiolla sijaitsevan Loja do Chán kauniilla kotisivuilla on myös lyhyt Madeiran esittely.

Madeira

Madeira oli tuoksuja, värejä, makuja ja maisemia.
Kukkia, hedelmiä, vihanneksia ja kalaa.
Sinistä merta ja taivasta, aurinkoa, pilvilauttoja ja tihkusadetta.
Puiden kätköissä piilottelevien lintujen sirkutusta.
Kukkojen kiekumista pitkin päivää.
Vuohia ja vinhasti vilistäviä sisiliskoja.
Villiä valkosipulia.
Vuoria ja laaksoja. Ylä- ja alamäkiä.
Valkoisia, keltaisia, vanhan roosan ja terrakotan värisiä taloja. Vihreitä ikkunaluukkuja.
Kapeita katuja. Banaanipuita ja palmuja. Metsää.
Kastelukanavia pitkin mutkittelevia vaelluspolkuja.
Portugalin koristeellista kieltä.
Kukkia, kukkia, kukkia.

Tuoreita kukkakuvia

Madeiran tuliaisina tuoreita kukkakuvia! Kamera on pullollaan herkkuja, joita tulen varmasti tarjoilemaan blogissa pitkin viikkoa. Ensin pitää kuitenkin karistaa matkaväsymys, purkaa matkalaukut ja pistää pyykit pyörimään.