Päiväkirja on ostettu pienestä paperikaupasta Budapestista vuosia sitten. Hintaa sillä taisi olla joitakin kymmeniä senttejä. Kirjan ensimmäinen ja viimeinen merkintä on helmikuulta 2008, jolloin olin yksin matkalla Islannissa.Olen istunut Reykjavíkin vanhimmassa kahvilassa, jonka nimi on Kaffi Mokka, ja kirjoittanut näkemästäni: "Lievästä ränsistyneisyydestään huolimatta talot ovat kotoisia ja persoonallisia. Osa on värikkäitä, osa kermanvalkoisia ja sellaisina meijeristä muistuttavia". Kuukauden päästä lähden uudestaan Islantiin, ja unkarilainen muistikirjani pääsee taas mukaan.
Äidin kirjahyllystä nappasin kasan vanhoja, englanninkielisiä Agatha Christie-pokkareita. Kotona huomasin, että teksti on niin pientä pränttiä, ettei sitä ilman suurennuslasia näe lukea. En kuitenkaan raaski viedä kirjoja takaisin. Jääkööt sisustuselementiksi piirongin päälle.
Isoäidiltäni perimäni sekretäärin vetolaatikot on vuorattu kukikkaalla hyllypaperilla. En tiedä, miltä vuosikymmeneltä paperi on, mutta veikkaan 1950- tai 60-lukua. Paperi on niin ihanaa, että kukkien peitoksi on melkein sääli laittaa tavaroita.
Isoäidilläni oli muutenkin hyvä maku kukkakuosien suhteen. Hänen makuuhuoneensa seinät oli tapetoitu aurinkoisen keltaoranssilla kukkatapetilla, olohuonetta hallitsivat tummanruskeat apilat. Enkä totea tätä sarkastisesti vaan aidosti ihaillen.
Meijeriaiheiset esineet sopivat tietysti hyvin paikan henkeen. Joku naapureistani on laittanut pihatietä reunustamaan kaksi maitotonkkaa, joissa on kesällä kukkaistutukset. Ilahdun aina kun näen ne. Sininen jääkaappimagneetti on ostettu Bulevardin Dayn alekorista parilla eurolla.Lopuksi vielä jotain lainattua. En yleensä tykkää kirjojen järjestämisestä väreittäin, mutta Sköna hem-lehdessä oli niin herkullinen dekkarihylly, että siitä oli pakko napata kuva. Kyseessä on ruotsalaisten String Pocket-hyllyjen mainos. String-hyllyn suunnitteli arkkitehti Nils Strinning vuonna 1949.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti