Tervetuloa!

Hämmästyksekseni huomasin, että tänne on eksynyt jo pari kävijääkin, vaikka blogikuopukseni on vasta puoli vuorokautta vanha. Pieni esittely lienee siis paikallaan!

Ostin kolmisen vuotta sitten asunnon vanhasta meijeristä, joka oli toiminnassa vielä 1980-luvun lopulla. Kun meijeritoiminta lakkasi, rakennukseen kunnostettiin asuntoja ja työtiloja.

Talon vanhin osa on peräisin 1920-luvun lopulta. Oma kotipesäni on meijerin uudemmassa siivessä, johon rakennettiin 50-luvun alussa asuntoja meijerin työntekijöille. Koko komeus sijaitsee noin 130 kilometrin päässä pääkaupungista.

Viime syksynä irtisanouduin työstäni helsinkiläisen kulttuuri-
tuotteiden kaupan myymäläpäällikkönä. Vapauden kaipuuni oli niin suuri, että heittäydyin vapaaksi ihmettelijäksi taantumasta ja synkkenevästä työllisyystilanteesta huolimatta. Epämääräinen tyytymättömyyden tunne oli kaihertanut jo pitempään, ja työn mielekkyys oli kateissa.

Hyppy tuntemattomaan on tarkoittanut elämistä melko pienellä budjetilla, minkä olen ottanut hyväätekevänä haasteena. Haluan todistaa itselleni, että vähemmälläkin pärjää. Aion keplotella säästöilläni ja satunnaisilla tuloilla syksyyn asti ja nauttia täysin siemauksin vapaudestani. Tavaraa on jo loppuelämän tarpeiksi, mutta aikaa on ollut näin ruhtinaallisesti viimeksi lapsena.

Tuumausvuoden tarkoituksena on ollut tehdä mieluisia asioita, joille ei aikaisemmin riittänyt aikaa tai energiaa. Keskeneräinen gradunikin uhkaa valmistua. Kypsyttelen mielessäni myös tulevaisuutta, jolta toivon mielekkäämpää ja entistä väljempää ajankäyttöä.

Viime syksyyn asti meijeri toimi kakkosasuntona, mutta nyt siitä on tullut ykköskoti. Oleskelen edelleen myös Helsingissä, jonne houkuttelevat ystävät, riennot ja poikaystäväni A-P:n kanssa vuokraamamme pikkuyksiö. A-P tekee väitöskirjaa, mutta pystyy onneksi irrottautumaan usein tänne maalle seurakseni. Matemaatikon työvälineet kun kulkevat helposti mukana hartioiden välissä ja läppärilaukussa.

En ole käsistäni kätevä, en omaa viherpeukaloa enkä haaveile hevostilasta. Silti kaupungissa ollessani kaipaan peltomaisemaa. Maallemuuton ei tarvitse olla suurellista, työlästä eikä lopullista - sen voi tehdä myös kevyesti. Meijeriasuminen sopii mukavuuden-
haluiselle kotikissalle, joka kaipaa maaseudun rauhaa muttei ole valmis emännöimään maatilaa.

Tässä blogissa pohdiskelen hidastamista, kohtuullistamista, kulutuksen vähentämistä ja jo olemassa olevan hyödyntämistä. En nyt puhu niinkään tuunaamisesta tai muusta askartelusta, vaan uusista näkökulmista, löytämisen ilosta ja maksuttoman ajanvieton rajattomista mahdollisuuksista.

New age-henkistä hengityksentarkkailijaa minusta ei saa tekemälläkään, mutta downshifting- ja slow life-ilmiöistä olen vilpittömästi innostunut. Toivon, että niiden suosion kasvu kertoo ison laivan hitaasta kääntymisestä.

Meijerielämää päivittyy leppoisaan tahtiin ja kohtuullisin väliajoin. Luvassa siis joutilaan mietteitä, viihtyisää köyhäilyä ja arjen kauneuspilkkuja.

Pieni on kaunista ja hitaasti hyvä tulee!

Keittiön valkoisen seinähyllyn ostin Kierrätyskeskus Ekomaasta Kouvolasta viidellä eurolla. 
Maitotonkka löytyi paikallisen marketin loppuunmyynnistä 0,50 eurolla.