maanantai 6. helmikuuta 2012

Uskalletaan jatkossakin

Kuten olen ennenkin täällä kertonut, rakastan vaalilähetyksiä melkein yhtä paljon kuin itse äänestämistä. Tänä iltana jännitettävää ei ennakkoäänten julkistamisen jälkeen juuri ollut, joten päätin katsomisen sijaan kuunnella lähetystä loppuillan ja maalata samalla yhden isän luota tuodun piirongin.

Vaalien tulos oli tietysti odotettu. Oma ennusteeni oli 39-61% Niinistön hyväksi, mikä siis heitti noin 1,5 prosenttiyksiköllä. Vaikka oma tunnelmani ei siinä maalia sutiessani ollutkaan katossa, Haaviston yli miljoonan äänen potti on kuitenkin taustatekijät huomioon ottaen mieletön saavutus. Haluan uskoa, että hänen hieno kampanjansa kantaa hedelmää vielä pitkään.

YLE:n vaalilähetyksen kommentaattoreista Anni Sinnemäki puki minunkin ajatuksiani sanoiksi puhumalla presidentinvaaleista tilana, jossa käydä yhteiskunnallista keskustelua. Jatkuvasti toisten kommentaattoreiden päälle puhunut Jörn Donner ärsytti vähättelemällä Haaviston seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistunutta asenteellisuutta. Johannes Koskinen yllätti minut skarpeilla ja tarkan analyyttisillä kommenteillaan.

Viimeisten kahden viikon aikana minua henkilökohtaisesti on ihmetyttänyt ja vähän järkyttänytkin kaksi asiaa: homofobian laajalevikkisyys sekä poliittisen mielipiteenilmaisun paheksuttavuus joidenkin ihmisten silmissä. Toisaalta olen ollut positiivisesti yllättynyt näiden ilmiöiden vastavoimien runsaudesta. Suomessa on valtavasti ikä- ja puoluerajat ylittävää suvaitsevaisuutta sekä uskallusta käydä myös poliittista keskustelua, puolustaa tärkeiksi kokemiaan arvoja ja ottaa reippaasti kantaa. Ilman sitä uskallusta maailmassa ei mikään koskaan muuttuisi (paitsi ilmasto), ei olisi tasa-arvoa, hyvinvointia eikä edistystä.

Sauli Niinistön kannattajilleen ja ehkä jo vähän meille muillekin pitämässä puheessa tärkeä yksityiskohta oli toista mieltä olevien äänen kuuleminen ja kunnioittaminen. Toivottavasti tulevan presidentin puheen kuuli myös se tuntemani Niinistön kannattaja, joka irtisanoi muutama päivä sitten Facebook-kaveruutemme, vaikka en muista koskaan sanoneeni pahaa sanaa Niinistöstä. Ei sitä yhteiskunnallista keskustelua sillä tavalla käydä.

Sinnemäki ja monet muut vaaleja tänä iltana kommentoineet toivoivat, että nyt innostuneet ja aktivoituneet ihmiset säilyttäisivät innostuksensa ja osallistuisivat yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen jatkossakin. Omasta puolestani voin kertoa, että kahden eri puolueen puolueohjelmat ovat nyt lähiluvun alla. Kuka tietää, vaikka lähtisin jonakin päivänä ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille!

16 kommenttia:

Aura kirjoitti...

Hyvää viikon alkua sinne Meijerillekin! Aika tarkkaan ennustukseen pääsit, ihmetellä täytyy, minä ruusunpunaisissa silmälaseissani ja vailla sen realistisempaa poliittista tajua kuvittelin (toivoin) Haavistolla olevan jopa melkein mahdollisuuksia.

Itsekin poliittista kantaani facebookissa julistaneena välillä laskeskelin kuinka monta on tiputtanut minut kaverilistaltaan, mutta hyvin nuo näyttivät sietäneen. :) Se on harmillista, että joku ottaa henkilökohtaisena loukkauksena sen, että ollaan eri mieltä jostain. Oli se sitten pressaehdokas tai jokin muu asia.

Lumikko kirjoitti...

Sinäkin vielä hereillä :) Joo, toivoin tietysti, että analyysini olisi osoittautunut turhan pessimistiseksi mutta kävikin sitten toisin päin. En minäkään silti missään vaiheessa antanut tämän "hunchini" lannistaa mielialaa; jos ei muuhun niin ihmeeseen voi aina uskoa loppuun asti :)

Minulla oli FB:ssa sellainen tilanne, että kavereistani noin 100 oli liittynyt Haaviston tykiryhmään ja vain 10 Niinistön, joten olin aika lailla enemmän Haavisto-ilmiön kuin Niinistön kannattajien ympäröimä. Aika mielenkiintoinen jakauma oikeastaan, kun ottaa huomioon että 2/3 kansasta kuitenkin äänesti Niinistöä.

jaana kirjoitti...

Hyviä pohdintoja Lumikko. Mulla on sama tuon Faceook-kavereiden kanssa, Haavisoi-ilmiö rulasi ja lujaa. Se saattaisi hiukan vääristää näkökulmaa, mutta en silti uskonut missään vaiheessa, että Haavistolla olisi mitään mahdollisuuksia. Luvut olivat sitä mitä odotinkin ja mitä gallupit osoitti. Mutta se mikä tässä oli loistavaa oli se, miten ihmiset keskustelivat ja ottivat kantaa. Jotkut tosin melko kiihkeästikin. Ja kyllä homous varmasti oli osalle niin suuri peikko, että jätti äänestämättä kokonaan, äänestysprosenttihan oli melko alhainen. Varsinkin monelle vasemmistolaiselle (ja yleensä miehelle) oli varmasti vaikea valinta_äänestääkö "porvaria" vai "homoa" ja päätti jättää äänestämättä kokonaan.

Hei ja ilman muuta ehdokkaaksi vaan, teräviä ihmisiä politiikka tarvitsee.

Retromoderni kirjoitti...

Kyllähän sen tiesi jo ekan kierroksen jälkeen että Niinistö tulee kilpailun voittamaan. Ei Suomi ole vielä valmis ottamaan gay-pressaa. Pääasia oli kuitenkin että Haavisto pääsi toiselle kierrokselle eikä ne vanhat kurpat.

Mies ei äänestänyt ollenkaan, ei sillä että mitään Haavistoa vastaan olisi, mutta peli oli vaan niin selvä.

Pilvitarha kirjoitti...

Minä mietiskelin, että jos Haavisto saisi 40% äänistä, se olisi hyvä saavutus. Ei ihan sinne päästy, mutta mielestäni kaikki se positiivisuus mitä Haaviston kampanja on herättänyt, on ehdottomasti hyvä asia ja iso saavutus.

Mieli ei ole mitenkään pettynyt, tuntuu että paljon on kuitenkin saavutettu!

Nonna kirjoitti...

Sinulla on sana hallussa, ja sitä tarvitaan politiikassa. Go for it!

Minua jäi mietityttämään, että saavatkohan tämä tulos ja Haavisto-ilmiö vihreitten linjauksissa muutoksia aikaan. Voisi olla oppimisen paikka, että kunnallisvaaleissa vihreät saisivat tästä jotain hyötyä!

Iines kirjoitti...

Minäkin toivoin 40 %:n kannatusta optimistisesti. Harmittaa, jos osa jätti äänestämättä, koska peli oli muka selvä. Äänestämisessä jos missä pienistä puroista syntyy iso virta. Ja ihmeiden tekoon Haavisto kannusti. Mutta olihan tämäkin hieno saavutus. Päätin ottaa Haavistosta henkilökohtaisen esimerkin itselleni. Toivottavasti en unohda sitä.

Harmikseni en ole esikuvani kaltainen, vaan näen vastapuolessa vikaa ja pohdin, millaiset ihmiset antavat sille äänensä. En tiedä mistä se minusta kertoo. Harmittaa, että kovuutta pidetään pehmeyttä voimakkaampana voimana. Mielestäni se on väärin ja vahingollista ajattelua meille kaikille. Kovuudella voi perustella vähempiosaisten syrjinnän jne.

Suketus kirjoitti...

Minä olen surullinen siitä kauheasta ivailun ja vittuilun aallosta, joka nyt hyökyy (tai ainakin tuntuu hyökyvän) Haavistoa kannattaneiden päälle. Mutta voittajan laarista on helppo huudella. En tiedä, oli tämä kai odotettavissa, mutta en halunnut uskoa, että tämä olisi hurjan ja positiivisen kampanjan lopputulos, että nyt pitäisi muka olla nolona. "Ähhähhäää todellisuus iski, hahahhahahha!, hävettääkö???!"

Olen myös todella pettynyt Timo Soinin kommentteihin siitä, kuinka tässä lyötiin "vihreät lättäjalaksi". Ei suinkaan puolueen kannalta ajatellen olekaan kyse historiallisen suuresta kannatuksesta... Olen pitänyt Soinia fiksuna, joskin ärsyttävänä (ja vääriä mielipiteitä esittävänä ;)) ihmisenä, mutta nyt joudun miettimään uudelleen, onko siellä sitä fiksuutta ollenkaan...

milla kirjoitti...

Suketus melkein sanoi kaiken mitä meinasin.

Miljoona ääntä on ihan käsittämöttämän paljon. Hieno saavutus!

Soinin kommenttia ihmettelin minäkin ja luin jutun uudelleen ja uudelleen. En kyllä rehellisesti sanottuna oikein päässyt perille, että mitä hän loppujen lopuksi edes tarkoitti.
Jörn Donner kyllä pisti todella itseänikin ärsyttämään. Ihmettelin sitä jatkuvaa murahtelua, kun muut olivat äänessä.

Toivoisin kyllä, että Vihreät ottaisivat jotain uutta linjaansa. Olen kokenut Vihreät aavistuksen vieraaksi ja kaupunkikeskeiseksi puolueeksi. Enemmän maaseutua kehiin ja huomioon, niin hyvä tulee! :) Silloin varmasti moni maaseudulla asuvakin löytää heistä oman puolueensa (ei sillä, etteikö jo nyt löytäisi, mutta vieläkin enemmän).

Eksyin eilen lukemaan tosi inhottavasti kirjoittavan ihmisen juttuja ja tuli kyllä ihan fyysisesti huono olo. Kyllä joidenkin juttuja on HYVIN hankala käsittää. Mistä se viha oikein tulee..

Anonyymi kirjoitti...

Ehdottomasti lähdet politiikkaan, jos edes yhtään siltä tuntuu! Sinussa olisi ainesta!

Itse olen varsinainen puolueesta toiseen liihottelija. Olen aina äänestänyt enemmän henkilöä kuin puoluetta, vaikka ymmärrän puoluekurin rajat ja yksilön mahdollisuudet siinä. Fiksut nousevat aina kuitenkin koko puoluekentän suosikeiksi, vaikka "väärää" väriä tunnustaisivatkin (vrt. C. Andersson esimerkiksi).

Tällä kertaakin täytyy tunnustaa, että jos Niinistön vastaehdokkaana olisi ollut joku muu kuin Haavisto, olisin hypähtänyt N:n leiriin... En huonona ehdokkaana pitänyt häntäkään.

Ahdistaa tosiaan se, että Niinistön leirissä olevat sinänsä fiksut kaverit lällättelevät nyt FB:ssä, ihan kuin päiväkodissa oltaisiin. Mun isä on voimakkaampi kuin sun isä! Sanottiinpa myös, että nyt "Haaviston kannattajat tulevat vetoamaan miljoonaan ääneen ja puhuvat surkuhupaisasti vaalien jotenkin muka muuttaneen suomalaisten ajattelutapaa". No, HEIDÄN ajattelutapansa ei näy muuttuneen, mutta entä tosiaan ne miljoona, jotka ainakin itselleen saattoivat osoittaa, että vaikuttaa voi, jos oikein tahtoo. Seuraavalla kerralla sitten... ;)

T: Mirka, joka ei jaksa kirjautua

Lumikko kirjoitti...

jaana, juu kyllä tuo sosiaalisen median painoarvo osoittautui näissä vaaleissa luultua pienemmäksi, ja varmaan kaikenlaisia vääristymiäkin syntyi siellä/täällä velloneen aktiivisuuden (hyvässä ja pahassa) vuoksi. Jos esim. molempien ehdokkaiden FB-leireissä oli reilut 100 000 ihmistä, niin eihän siihen tarvita kummoistakaan matikkapäätä, että tajuaa kyse olevan vain pienestä murto-osasta äänestäjiä. Kaiken kaikkiaanhan äänestäjiä oli lähes 3 miljoonaa, ja heistä siis alle kymmenesosa oli aktiivisia FB:ssa. Mutta varmaan on niinkin -kuten joku asiantuntija eilen tv:ssä sanoi- että sos.median välillinen vaikutus oli paljon suurempi, esim. sitä kautta että perinteinen media nosti sos.median ilmiöitä esiin.

Minua henk.koht. vähän yllättikin vasemmiston (tai lähinnä ehkä Lipposta äänestäneiden?) haluttomuus äänestää Haavistoa. Omiin korviini hänen teesinsä kuulostivat hyvinkin punavihreiltä. Mutta ehkä juuri sen jotkut demarit kokivatkin vilpilliseksi, kuten Johannes Koskinen kiinnostavasti arvioi. Siis joillakin saattoi olla sellainen olo, että Vihreät ovat pitkään profiloituneet pikemminkin sinivihreiksi, ja nyt sitten kosiskeltiinkin vasemmistolaisia. Ymmärrän kyllä tämänkin tunteen.

Ja olet varmasti aivan oikeassa, että monille heteromiehille on voinut olla (liian) vaikea pala äänestää homoa. Keskusteltiinkin siitä eilen täällä kotona, miten jo lasten ja nuorten keskuudessa "homottelu" on nimen omaan poikien tapa, ei tyttöjen.

Lumikko kirjoitti...

Retromoderni, peli saattoi olla selvä, mutta minusta sen takia ei ikinä pidä alistua vaihtoehdottomuuteen ja luovuttaa. Kyse on tavallaan periaatteesta. Mutta tämä tunne on varmaan ollut monilla ja vaikuttanut äänestysprosentin alhaisuuteen. Itsellänikin oli aika innoton olo ennen ensimmäistä kierrosta.

Pilvitarha, minusta tuntuu samalta, ja saavutus oli ilman muuta hieno! Ja kuten blogissasi tänään sanoit (olin laiska ja klikkasin vain sitä "tykkää"-nappulaa :)), annetaan hyvän jatkua.

Nonna, kiitos kannustuksesta :) En tiedä, olisiko minulla mitään mahdollisuuksia päästä mihinkään vaikuttamaan, kun en tunne juuri ketään tällä paikkakunnalla eivätkä he minua. Mutta vastahan tänne on nyt kunnolla asetuttu, joten aika näyttää!

Minäkin toivon, että Vihreät ottaisivat tästä opikseen, jos nyt niin voi sanoa. Helsinki-keskeisyydesstä olisi hyvä päästä eroon, samoin porvaripuolueen maineesta.

Iines, onneksi pian (syksyllä) on jo kuntavaalit, ja taas päästään vaikuttamaan :) Ja olen ihan samaa mieltä, että äänestämättä jättäminen ei ole mikään ratkaisu vaan vesittää koko demokratian idean. Vieläkin kismittää, että sellaiseen jopa arvovaltaisten poliitikoiden taholta kannustettiin.

Lumikko kirjoitti...

Suketus, onneksi onnistuin olemaan lukematta vaalien alla mitään vihapuhejuttuja (tulin niistä toki tietoiseksi muuta kautta) ja nyt yritän vastaavasti välttää kaikkia lällällää-ilkkumisia. Haluan pysyä kaukana netin likaviemäreistä siinä määrin, kuin se vain on mahdollista. Minusta on ylipäätään harhaanjohtavaa ajatella presidentinvaaleja voittajat/häviäjät-asetelman kautta, kuten monet nyt tuntuvat tekevän. Ihmisethän ajoivat ehdokkaiden kautta omia arvojaan, ja yhdenlaisten arvojen kannattajia oli enemmän kuin toisenlaisten. Ne arvothan eivät siitä miksikään muutu. Suomessa on ja tulee toivottavasti olemaankin ainakin miljoona sellaista suomalaista, joita nämä "voittajien" arvot eivät kaikilta osin tyydytä, ja Niinistökin tämän asian ihan fiksusti toi puheessaan esiin.

Kävi muuten eilen illalla mielessä sekin, että kuinkakohan moni äänesti Niinistöä siksi, että halusi olla voittajan puolella? Kun galluppikannatus oli sitä luokkaa kuin se oli, moni saattoi valita puolensa myös eräänlaisen "vahvemman lain" perusteella. Tällainen käyttäytyminenhän on käsittääkseni sosiaalipsykologisesti ihan tavallinen ilmiö, ja selittää esim. sitä, miksi lapset asettuvat helpommin kiusaajan (vahvemman) kuin kiusattavan (heikomman) puolelle.

Lumikko kirjoitti...

milla, Soinin kommenteissa minua on ihmetyttänyt jo aikaisemminkin se, että hän on kehunut Haavistoa taustajoukkojaan fiksummaksi. Nyt oli taas sitä samaa valitusta, että Haavisto oli ihan ok, mutta taustajoukot pilasivat kaiken. Väkisinkin tulee mieleen, että ajatteleekohan Soini samoin myös omista joukoistaan? Että ovat häntä tyhmempiä. Ehkä hän ei siksi suostu delegoimaan valtaa kunnolla kenttäväelleen.

Juu, minustakin Vihreiden kannattaisi pyrkiä eroon pääkaupunkikeskeisyydestään. Se, että Haavisto teki sen niin kuuluvasti, teki ainakin minuun vaikutuksen. Itse Helsingissä 15 vuotta asuneena ja nyt tänne maalle kotiutuneena olen jotenkin tosi tietoinen tästä vastakkainasettelusta. Minua henk.koht. ilahduttaisi myös se, jos Haaviston kampanjassaan ajamat, perinteisesti vasemmistolaisiksi mielletyt arvot saisivat enemmän jalansijaa Vihreissä. Kun ilmeisesti siellä sitäkin siipeä on.

Mirka, kiitos sullekin kannustuksesta! Minäkään en ollut näissä vaaleissa niinkään anti-Niinistö vaan nimenomaan pro-Haavisto. Sekä Haaviston henkilön vuoksi (fiksu, analyyttinen, selkeästi ja sisältörikkaasti puhuva, kantaaottava, kansainvälisesti kokenut, miellyttävä jne.), samankaltaisen arvomaailman vuoksi ja myös siksi, että olisi todellinen vaihtoehto, mikä on minusta demokratiassa ensiarvoisen tärkeää. Kieltämättä samastuin myös paljon enemmän Haaviston kannattajakuntaan kuin Niinistön, joka urheilijoineen, misseineen ja viihde-alan ihmisineen tuntui paljon vieraammalta kuin Haaviston takana hyörivä porukka. Mutta ei ole tarvetta muuttaa maasta, vaikka Niinistö tulikin valituksi :) Ja sama juttu kuin sinulla: jos kakkoskierroksella vastakkain olisivat olleet Niinistö ja Väyrynen tai vaikkapa Soini, olisin ehdottomasti äänestänyt Niinistöä.

Anonyymi kirjoitti...

Samoin minä toivoisin, että vasemmistolaisiksi mielletyt arvot saisivat tilaa vihreissä. Äänestin innolla Haavistoa, mutta en ikävä kyllä voisi ajatella äänestäväni enää vihreitä Hgin valtuustoon.

Kovin ovat päätöksissään jo pitkän aikaa lyöttäytyneet kokoomuksen kelkkaan. Pakosti on tullut mieleen, että onko vihreät koulutetuille ja hyvätuloisille suunnattu puolue käytännön päätöksenteossa.

Haavisto tosin, ainakin puheissaan, otti huomioon myös syrjäytetyt, kiusatut, vähäosaiset, sairaat. Toivoisin kovasti, että vihreät puolustaisivat vaikkapa kunnallisia palveluja, mutta ei sekään enää siltä vaikuta. (paitsi kirjastojen osalta). Harmittaa.

Muissa pohjoismaissa vihreät ovat selkeästi punavihreällä linjalla, ja mielletään enemmän vasemmistoon. Täällä puhe vihreistä "kokoomuksen apupuolueena" ei taida olla kovin tuulesta temmattu. (Ainakaan Hgissä). Tosin taatusti mukana on myös paljon eettisesti ajattelevia ihmisiä, mutta näkyykö heidän sosiaalinen omatuntonsa riittävästi puolueen sisällä ja puolueen päätöksissä.

Oli miten oli, Haavisto teki miehen työn haastaessaan Niinistön. Taatusti pöllytti ainakin asenteita vähemmistöjä ajatellen.

Sanna.

Lumikko kirjoitti...

Sanna, samoja ajatuksia on ollut minullakin. Haavistohan otti kampanjassaan aika näkyvästi hajurakoa Vihreisiin puolueena, mikä tulkittiin taktikoinniksi, vihreyden häivyttämiseksi. Saattoihan se olla sitäkin, mutta yhtä hyvin sen voi tulkita jonkinlaiseksi kannanotoksi puolueen nykyiseen linjaan. Haavistolla oli tosiaan hyvin punavihreät painotukset puheissaan.

Ja kyllä, miehen työn teki.