lauantai 11. helmikuuta 2012

Lukijalle

Olen miettinyt tämän postauksen tekstiä pitkään. Mitä sanoisin, miten sen sanoisin. Jotain on sanottava, ei voi vain laittaa lappua luukulle kaiken sen jälkeen, mitä te olette sanoneet minulle.

On vaikea löytää sanoja, jotka eivät paisuisi pitkäksi pulinaksi bloggaamisen ihanuudesta ja kurjuudesta. En halua päättää tätä analyysiin. Joku syy on kai kuitenkin annettava. Tavallaan se on kerrottu tässä kesäkuussa kirjoittamassani postauksessa. Mikään ei ole olennaisesti muuttunut sen jälkeen.

Olen päättänyt sulkea tämän blogin. Koska en osaa käyttää nettiä kohtuudella vaan päädyn yhä uudestaan antamaan sille pikkusormen sijaan koko käden. Ja koska mietin liikaa sitä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Itse asiassa minusta on jo pitkään tuntunut siltä, että vähänkin suuremmalle lukijakunnalle bloggaaminen edellyttää keskimääräistä parempaa itsetuntoa. 

Minua on myös alkanut kaihertaa se, että niin paljon sisimpiä tuntojani ja herkimpiä kohtiani on täällä vapaasti kellumassa. En kadu sitä, että olen jakanut vaikeitakin asioita -- päinvastoin, olen ikuisesti kiitollinen teille, jotka autoitte kommenteillanne selviämään viime kesän ja syksyn rankoista kuukausista. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että haluan säilöä tiettyjä tänne kirjaamiani muistoja ja ajatuksia vain omiin, yksityisiin arkistoihini.

Blogin alkuaikojen hidastamis- ja kohtuullistamisteemoihinkaan ei tunnu enää luontevalta palata. Aihepiiriä käsitteleville blogeille on epäilemättä edelleen tilausta, mutta omani ei taivu enää siihen. Elän pitkälti sellaista elämää, josta blogia perustaessani haaveilin, enkä oikeastaan koe enää tarpeelliseksi analysoida tämän elämäntavan edellytyksiä. En usko, että minun on määrä kirjoittaa downshiftaamisesta, vaan jostain ihan muusta.

Bloggaamisen visuaalisesta puolesta olen nauttinut kovasti, mutta pidemmän päälle huomaan kyseenalaistaneeni senkin mielekkyyden. Miksen voisi vain ihailla kauniita kukkia maljakossa; miksi minun täytyy ottaa niistä kuva, ladata se koneelle, käsitellä ja julkaista se? Joskus minusta tuntuu, että jatkuva oman elämän ja itsen representoiminen (mitä bloggaaminen pohjimmiltaan on) latistaa kokemista, välineellistää sen.

Blogini oli pitkään hyvin pienen yleisön blogi, mutta viime talvena täällä alkoi käydä enemmän väkeä. Kevätkuukausina kävijöitä oli noin 10 000 kuukaudessa. Omaisena-tunnisteen alle sijoitettujen kirjoitusten lisäännyttyä kävijämäärä laski, mutta minulle itselleni tämä blogi oli tärkeimmillään juuri tuolloin. 

Vajaaseen kahteen vuoteen on mahtunut valtava määrä kohtaamisia, mukavaa jutustelua, syvällistä keskustelua, sielunsukulaisuuden häivähdyksiä. Myös katoamisia, pettymyksiä ja sitä Tuomas Kyrön myötä naureskelun kohteeksi joutunutta mielensäpahoittamista. Mutta enimmäkseen -- hetkellisyydessäänkin -- hyvää ja kaunista.

Analyysihän siitä tuli.

Vielä kerran se tärkein:
Kiitos ♥

69 kommenttia:

Niina Oivi kirjoitti...

....valahdin.... (olsit nähny leukaseni)


Missä mä sut sittes...enää nään?
Itsekkäänä näin.

Miks mua itkettää?
En ossaa sans mitn hyvästejä.





...

Marikki kirjoitti...

Mietin tässä itsekin juuri sitä, että käykö niin, että virtuaalinen valtaa niin, että todellinen jää jos ei vähemmäksi, niin liian vähälle. Siksi ymmärrän. Olet kirjoittanut kiinnostavaa blogia, joka on ollut monen keskustelun kohtaamispaikka. Kiitos siitä! Ja jos muutat mielesi ja haluat vielä palata... tervetuloa, haluan silloin olla mukana.

Pilviharso kirjoitti...

Olen kulkenut kanssasi palasen matkaa. Kiitos siitä kovasti ja hyvää matkan jatkoa!

Susanna/Tuulentalo kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta ja ajatuksia herättäneestä blogistasi. Mukavaa kevään odotusta, ja muutenkin kaikkea hyvää tulevaisuudelle! :)

Petriina kirjoitti...

Kaunis kiitos Sinulle, Lumikko ! Blogisi on ollut iso ilo ja tekstisi ovat herättäneet paljon hyviä ajatuksia ja hyvää keskustelua. Jään kaipaamaan Meijerielämää, mutta ymmärrän ratkaisusi.

Voi hyvin <3

jaana kirjoitti...

Kunnioitan päätöstäsi, vaikkakin haikeilla mielin. Olen myös itse miettinyt samoja asioita, mutta toistaiseksi tämä on kuitenkin antanut enemmän kuin ottanut.

Kaikkea parasta elämääsi ja hyvää jatkoa!

Mirka kirjoitti...

Surullisena otin tiedon vastaan, mutta ymmärrän toki hyvin! Elämässä ON niin paljon muutakin kuin virtuaali ja sille on annettava aikaa. Itsekin mietin joskus, mitä kaikkea tekisinkään, jollen kirjoittaisi blogiani.

Sinua tulee ikävä. Toivottavasti tapaamme joskus jossain!

Taikku kirjoitti...

Kaikkea hyvää sinulle jatkossa. Blogiisi oli kiva lukea ja katsella. Terveisin Taikku

Minna kirjoitti...

No voi sentään.
Hyvin itsekkäistä syistä olen kovin pahoillani. Juuri sinun blogisi on minulle henkilökohtaisesti ollut ihailun kohde hyvästä ja juuri oikeasta tavasta blogata.

Mielenkiintoiset keskustelut, sinun tapasi kirjoittaa asioista ja pohtia niitä, ovat elähdyttäneet päiviäni jo pitkään. Vaikka en aina ole ollut kommentoimassa, niin mukana seuraamassa kyllä.

Ymmärrän päätöksesi. Olet kovin huomaavainen bloggaaja, vastaat kaikkiin kommentteihinkin ajatuksella ja olisi ehkä varsin outoa muuttaa bloggaustapaa yhtäkkisesti erilaiseksi vain siksi, että voisit jatkaa blogia. Tyyliisi ei sopisi tehdä asioita puolittain (ainakin luulen niin :).

Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossa, tulen kaipaamaan Meijerielämää ja Sinua blogistaniassa.

Tytti kirjoitti...

Ymmärrän hyvin kirjoituksesi. Olen miettinyt tuota lukijamääriä ja miten se tavallaan sitten velvoittaa johonkin; pitää aina olla jotain uutta ja mielenkiintoista sanottavaa, niin ainakin minusta tuntuisi. Onneksi mulla on lukijoina vaan mummit ja kummit sekä pari blogimaailman aarretta, kuten sinä.

Mukavaa kevään jatkoa! Nautiskele :)

Suketus kirjoitti...

Voih. Mutta ymmärrän sinua. Harmi, etten löytänyt sinua ja blogiasi aiemmin, mutta kiitos tästäkin ajasta. Se on ollut antoisaa! :)

Omapäinen arkeilija kirjoitti...

Kiitos, kun olen saanut olla lukijasi jo jonkin aikaa. Kiitos teksteistä, jotka ovat saaneet meitä pohtimaan ja pohdiskelemaan. Kiitos, että olet.

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Kiitos blogistasi, Lumikko. Sinun ajatuksiasi tulee ikävä. Olen täällä saanut niin rentoutua, virkistyä, hieman provosoitua kuin saanut myös paljon ajateltavaa, mielenrauhaa, kauneutta ja yhteiskunnallistakin pohdittavaa. Sinun blogisi on yksi niistä paikoista, joissa muistan blogimaailman ja koko elämän rikkauden.

Kaikkea hyvää & ihanaa. Toivottavasti tavataan jossain!

Pilvitarha kirjoitti...

Ymmärrän hirveän hyvin minäkin, välillä on hyvin vaikeaa pitää tietokonetta kiinni tai olla ottamatta sitä kuvaa...

Meijerielämää on ollut mukava seurata, kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti törmätään kommenttibokseissa joskus. :)

Omenaminttu kirjoitti...

Täällä ajatustesi äärellä on ollut hyvä vierailla, kiitos!

Ymmärrän tosi hyvin päätöksesi. Tällä ratkaisulla osoitat olevasi sanojesi mittainen nainen. Arvostan! Virtuaalimaailma on virtuaalimaailma - elämä on ihan muualla. Nyt energiat sinne, onnea matkaan Lumikko :)

Nonna kirjoitti...

Hyvää jatkoa sinulle ja kiitos! Ymmärrän hyvin ajatuksesi. Samantyylisiä pohtii varmaan jokainen bloggaaja jossakin vaiheessa!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos erilaisesta blogistasi, hyvää jatkoa!

t: 5n äiti

Valkoinen Kirahvi kirjoitti...

Hiljaisuutta mielessäni tutkin. Jokainen sanasi puhutteli minua. Ymmärrän hyvin sen, mistä kirjoitat. Sinun tapaasi kirjoittaa tulee kuitenkin ikävä. Olen pitänyt siitä, että otat rohkeasti kantaa ja kirjoitat niin kuin itse asian koet.

Toivonkin sinulle kaikkea hyvää, siipiesi alle ilmaa.

Sara Rosenstedt kirjoitti...

Nonna pukee sanoiksi sen mitä ajattelen.
Tätä blogia oli mielenkiintoista seurata ja jollain tavalla päätöksesi oli odotettavissa.
Oikein, oikein hyvää jatkoa sinulle!

Mustikkatyttö kirjoitti...

Kiitos niistä monista, monista kiinnostavista ja usein koskettavista ajatuksista ja tunnelmista, joita jo ehdit antaa blogisi kautta.

Ymmärrän, että blogielo vie helposti liikaa aikaa, varsinkin jos on empaattinen ja tunnollinen ihminen ja toisaalta ei ole helppoa ja miellyttävää tehdä asioita puolinaisestikaan.

Sinulla on niin miellyttävä, syvällinen ja lämmin tapa kirjoittaa ja yleensäkin ajatella, että ikävä kyllä tulee.

Kaikkea hyvää sinulle elämääsi Lumikko!♥

Maelka kirjoitti...

Itsekkin saman päätöksen tehneenä ymmärrän hyvin ratkaisusi. Oli aika vapauttava tunne sulkea blogi. Kiitos ja kaikkea hyvää elämääsi tästä etiäpäin :).

Pisama kirjoitti...

Kiitos kaikesta. Tämä oli se blogi, jota LUIN enkä vain katsellut. Tapasi kirjoittaa oli miellyttävin, johon olen blogosfäärissä törmännyt. Kaikkea hyvää sinulle, hetkessä elämistä ja arjen nautintoja.

Tuikkis kirjoitti...

Kiitos meijeristä ja elämästä. Ehkä tapaamme vielä jossakin. Olet kiva!

milla kirjoitti...

Hyvin haikeaa ja kirjoituksiasi tulee todella ikävä. Ymmärrän päätöksesi kuitenkin. Ei tämä blogin pitäminen (joka on kuitenkin monelle meistä vain harrastus, ei työ) saa tuntua pakolta tai että se on joltain muulta tärkeältä pois.

ISO ISO KIITOS! Kaikista niistä mielenkiintoisista keskusteluista ja hyvin kirjoitetuista teksteistäsi. Kaikenlaista on jäänyt mieleen ja tekstejäsi saattanut miettiä pitkään lukemisen jälkeen ja se on ollut vaan positiivista. KIITOS <3

marjo kirjoitti...

kiitos sinulle ! mukavaa jatkoa !

Bluesea kirjoitti...

Kiitokset sinulle ihanasta blogistasi! Olen seurannut sitä mielenkiinnolla ja sanasi ovat saaneet minut oivaltamaan monia asioita. Elämä jatkuu!

Bluesea

Seija kirjoitti...

Kiitos ja hyvää jatkoa!
Ymmärrän päätöksesi.
Itsekin lopetin facebookkaamisen samoista syistä.
Monta hyvää hetkeä olet minullekin antanut!

Clarissa kirjoitti...

Jätät suuren aukon blogimaailmaan, mutta ymmärrän hyvin päätöksesi.
Olet usein tuonut esiin asioita pohdittavaksi. Niin nytkin. Bloggaaminen vie pois suuren palan oikeasta elämästä, vaikka voi myös antaa tilalle paljon.
Kiitos blogiystävyydestäsi ja toivottavasti tapaamme ainakin silloin tällöin tuolla kommenttilaatikossani. Kaikkea hyvää sinulle♥

Marie kirjoitti...

Viisas päätös, vaikka blogiasi tuleekin ikävä. Hyvää jatkoa yksityisemmälle meijerielämälle!

Pirkko kirjoitti...

No voi! Mutta ymmärrän ja kunnioitan päätöstäsi.
Hyviä asioita ja elämän kauneutta sinulle!

Aura kirjoitti...

Kiitos tästä Lumikko! Ihmettelin eilen illalla kun blogisi oli kiinni, tuli tunne että "nyt se lähti, ja nykäs oven kiinni perässään". Oli niin hyvä lukea tätä asiaa avaavaa tekstiä. Tuo "Verkon silmässä kala" -kirjoitus on ollut yksi rakkaimmista täällä, ja ymmärrän todella hyvin ratkaisusi syyt. Itse olen pohtinut samaa, vaikka en blogin sulkemista niinkään, vaan tätä omaa nettiin hukkumistani, sitä kun ei vaan osaa olla kohtuudella ja kaikkea muuta oheisjuttua sen myötä.

Oli mukava tutustua Meijerielämääsi, sinuun, blogisi kautta. Kiitos kaikesta ja paljon uusia, antoisia ja aitoa asioita blogin tilalle! ♥

Pirjo kirjoitti...

Kiitos sinulle kauniista blogistasi ja teksteistä, joista olen saanut paljon kuten moni muukin lukija.

Oikein hyvää jatkoa sinulle ja mukavaa kevään odotusta!

Kiki kirjoitti...

Voih, onpa harmi! Vaikka ymmärrään kyllä sinua! Itse suljin blogini hetkeksi tässä taannoin, mutta avasin sen kuitenkin vähin äänin, kun toisaalta harmitti kun olen tehnyt sitä itseni ja oman perheeni iloksi.

Mutta sellainen juttu tuli mieleeni, että kirjoittamista sinun pitää jatkaa. Voisithan tehdä sitä jollain salanimellä tai jossain muualla kuin netissä. Tekstejäsi on ollut ilo lukea.

Kaikkea hyvää! Olet tuonut paljon iloa ja henkevyyttä blogimaailmaan!

Cheri kirjoitti...

Näkemiin, on ollut mukava tutustua ♥ Hyvää jatkoa meijerielämään.

anja kirjoitti...

Kiitos, että olen saanut lukea blogiasi. Se on ollut analyyttinen, kantaaottava ja asioihin tarttuva joskin myös herkkä etenkin isääsi koskevilta osin. Jään kyllä kaipaamaan, mutta toivotan sinulle oikein hyvää jatkoa elämässäsi meijerillä.

PIUZA kirjoitti...

Minullekin on tullut välillä mieleen sulkea blogini. Nyt se (tori) elää jotain häilyvää muutosvaihetta. En osaa enää ja haluan muutosta, mutta en tiedä tuleeko sitä.

Ihan noita samoja ajatuksia on myös, että pikkusormen sijaan antaa koko käden. Ihmettelin yksi päivä miten paljon saa aikaa menemään siihen, että laittaa kuvat, tekstin ja postaa!?! Ihan käsittämätöntä ja miksi sitten teen niin.

Minun tulee ikävä blogiasi. Osasit kirjoittaa vaikeista asioista niin, että lukijalle ei tullut vaivautunutta oloa. Niitäkin blogeja on, missä vatvotaan ja ja.. Missä ei halua olla, kun tulee vain typerä olo.

Nyt iski mieleen se kuva, josta tuli aina niin levollinen olo. Taisin kommentoidakin sinne useampaan otteeseen. Voi missähän se oli? Olen väärällä koneella. Se oli kuva olohuoneestanne, ehkä? Saanhan luvan tulostaa sen itselleni? Se oli kuin pakopaikka. Juuri sopiva hengähtää hetki.

Tykkään ihan hirmuisesti blogisi visuaalisesta ilmeestä. Väreistä, kaikesta. Tietää aina minne tulee, kun avaa Meijerielämää.

Sitä se kyllä tekee: latistaa kokemista, välineellistää sen. Aika menee tältä osin hukkaan.

Kaunis kiitos <3
t.Paula

Bullukat kirjoitti...

Haikeeta :( Kiitos tästä blogista. Se on ilahduttanut ja antanut paljon itsellekin ajattelemisen aihetta. Ikävä tulee.

Katjusha kirjoitti...

"miksi minun täytyy ottaa niistä kuva, ladata se koneelle, käsitellä ja julkaista se? "...sinäpä sen sanoit :) Tuota minäkin joskus tuumailen....Onhan se aika hassua....

Harmillista että poistut, kyllä tätä blogia kaipaamaan jää. Hyvää jatkoa sinulle ja kaikkea hyvää elämääsi!!!

Kiitos!

Wihtori kirjoitti...

Hyvää ja kaunista
-se olet sinä.
Hyvää ja kaunista
-se on meijerielämää.
Hyvää ja kaunista
-on elämä aina, edelleen ja ikuisesti.
Jäät sydämiimme, usko.
Älä ole huolissasi mistään, uusi lumi on satanut, ja kaikki ymmärtävät sen kauneuden.
Toivon salaa kohtaamista tavalla tai toisella, tajunnan virrassa tai puutarhan tuoksuissa.
Kiitos kun olit ja olet edelleen.

Vilkuttaa Wihtori

Suvenkeiju kirjoitti...

Kiitos persoonallisesta ja koskettavasta blogista ja oikein hyvää jatkoa "in real life"! Jään kaipaamaan!!

Marikka kirjoitti...

Kiitos tästä blogista, se on ollut koskettava, aito ja tosi. Ja nyt jää blogistaniaan Lumikon kokoinen aukko...

Samalla ymmärrän minäkin ratkaisusi. Tuo kymmenentuhatta kuukausikävijää tuntuu olevan jonkinlainen rajapyykki, itsekin aloin hermostumaan siinä vaiheessa, kun olo alkoi olla hieman turvaton oman yksityisyyden suhteen. Haastattelin juuri ennen töistä lähtöäni yhtä bloggaajaa, jolla on lähes tuollaiset *päivittäis*kävijämäärät, ja hän vieläpä bloggaa perheestään ja lapsistaan...Hän on myös ollut niin vihamielisten nettikirjoitusten kohteena, etten oikeasti käsitä miten vielä jaksaa bloggata.

Tuollaisen oikein ison yleisön blogin pyörittämisessä pitää varmaan olla tarkkaan mietityt rajanvetostrategiat yksityisyyden sekä oman nettiajan suhteen, muuten sitä todella rasittuu ja pahoittaa mielensä. Pitää myös olla selvä missio siitä miksi bloggaa (oma bisnes, joku promojuttu), mutta juuri tässä laskelmoinnissa piileekin se mutta: jos bloggaa tavoitehakuisesti (ja silleen ammattilaisen kylmästi, ettei anna esim. ilkeän palautteen hetkauttaa), koko homma muuttuu helposti ammattimaiseksi toiminnaksi. Tällöin siitä katoaa se aitous, herkkyys ja sydän, joka oli juuri tämän blogin ydin. Kiitos tästä ajasta, Lumikko! <3

Katja kirjoitti...

Ymmärrän täysin. Minäkin suljin aikoinani pitkäaikaisen blogini lähinnä itsesuojelusyistä, surulliselta ja haikealta tuntui. Kaikkea hyvää sopivasti sinne teille ja kiitos. ♥

Paula / Luen ja kirjoitan kirjoitti...

Kiitos kiinnostavista kirjoituksistasi! Harmi, etten ehtinyt seurata tätä pidempään. Oma blogielämäni on kohta vuoden mittainen.

Hirnakka kirjoitti...

Kiitos Lumikko, blogisi on ollut mielenkiintoinen. Kuvat ja sanat kauniisti sopusoinnussa. Hyvää jatkoa!

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Tämä on ollut ihana blogi. Haikeaa, että suljet sen, mutta toivon, että voimme pitää yhteyttä jotain muuta kautta, kenties tavatakin. Lopulta yksikään blogi ei ole minulle sinällään tärkeä, vaan ihminen blogin takana.

Virtuaalinen Meijeri on ollut upea paikka keskustella ja "tutustua uusiin ihmisiin". Rohkeat keskustelunavauksesi ovat tehneet siitä joillekin kommentoijille eräänlaisen varaventtiilin, jossa on voinut purkaa sellaisia tuntoja, joita ei "ikinä sanoisi omassa blogissa". Hienoa sinänsä, mutta varmaan raskasta sinulle.

Toivon kirjoittamisen menestystä ja iloa muilla foorumeilla, sekä oikein ihanaa eloa uudessa Meijeriasunnossa. <3

Nevie kirjoitti...

Kiitos ihanasta blogistasi, joka on ollut yksi ehdottomista suosikeistani. Toivon kaikkea hyvää ja kaunista elämääsi <3

Niina Oivi kirjoitti...

sulattelulun jälkeen....


♥ Lumi,

"dont't say it's easy to follow a process..."


Tulen "kaipaamaan" sinuu. Ja Meijerielämää.


(saaks sinul rustii joskus mailiis? Vaiks että kipot ja kupit taiiiii keittiöhaaveitaAaveita...?)
wish

Voihan hyvin.

minmi kirjoitti...

Kiitos!

RuusuLiisa kirjoitti...

Voi Lumikko! Tulen kaipaamaan sinua ja tätä blogia. Sitä tunnetta, miten pysähdyin ja ajattelin. Hymyilin ja oivalsin.

Rakkaudella Ruusis

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, kiitos ja oikein hyvää jatkoa Sinulle!

Lumikko kirjoitti...

ISO KIITOS teille kaikille kauniista sanoistanne. Olo on vähän kuin mukavissa läksiäisissä - sellaisissa, joista jää haikea mutta samalla hyvä mieli.

Niina, no tietysti järnvägsstationilla! Niin kauniisti olit sinne kirjoittanut. Ja totta kai saat lähettää meiliä <3

Marikki, kiitos, kiva kuulla!

Pilviharso, Susanna, Petriina ja jaana: kiitos ja samoin teille!

Mirka, minusta tosiaan tuntuu että haluan nyt antaa aikaa sille muulle. Ehkä tapaamme kun tulet moikkaamaan ystävääsi Ksnk:lle..? :)

Taikku, kiitos samoin sinulle!

Minna, kiitos, tosi kiva kuulla. Ja olet oikeassa; ei kuulu tapoihini (koska en osaa) :) Olen vähän sellainen kaikki-tai-ei mitään tyyppi, hyvässä ja pahassa. Kommentteihin vastaaminen ei muuten koskaan ole ollut mikään ongelma, päinvastoin: kommenttilaatikossa käyty keskustelu on ollut koko blogin parasta antia.

Hyvää jatkoa sinulle, Minna!

Tytti, niin ja se velvoite tulee ehkä sitten kuitenkin sieltä omien korvien välistä :) Mutta olemassa se on ja tuo paineitakin, ei siitä mihinkään pääse.

Kiitos samoin teille sinne, Tytti!

Suketus, samoin! Se kätilökirja on lukulistalla tässä kevään aikana...

Omapäinen arkeilija (minulle ehkä vieläkin Hippokampustaja), kiitos itsellesi <3

Lumiomenan Katja, hienoa jos olen onnistunut vähän provosoimaankin ;) Toivottavasti nähdään! Ehkä jossain kirjallisissa yhteyksissä? Uskon että nähdään :)

Lumikko kirjoitti...

Pilvitarha, kiitos paljon (myös meijerille ohjaamastasi liikenteestä, pajaltasi sitä tuli eniten)! Ja eiköhän me törmätä, kunhan nyt saan ensin oikein kunnolla lomailtua blogimaailmasta :)

Omenaminttu, kiitos! Ja juuri tuolta minustakin nyt tuntuu, energiat sinne nyt :) Kiitos onnentoivotuksista!

Nonna, kiitos samoin sinne Apinalandiaan, todelliseen ja virtuaaliseen!

5:n äiti, kiitos!

Valkoinen kirahvi, kiitos, hyvä kuulla. Ja luulen saaneeni täältäkin sitä ilmaa siipieni alle, se tuntuu hyvältä.

Sara, jotenkin mukava kuulla, että oli odotettavissa, itse pelkäsin että tulee ihan puun takaa.. Oikein hyvää jatkoa myös sinulle, Sara!

Mustikkatyttö, ihanasti kirjoitit, tuli tosi hyvä mieli sanoistasi. Kiitos <3 Ja kaikkea hyvää myös sinulle, Mustikkatyttö!

Maelka, minäkin luulen, että helpottava(kin) tunne tulee olemaan, vapautuu aikaa ja energiaa. Kiitos samoin sinulle!

Pisama, oho, oikein punastelen täällä, kiitos! Sanasi kannustavat jatkamaan kirjoittamista. Samoin sinulle, Pisama!

Tukkis, ihana kommentti, kiitos! Ja ehkä tapaammekin, me kuitenkin Lahdessa aina silloin tällöin käydään (Kauppahallin thaikussa syömässä ja Sinuhessa leivoskahveilla)... Tule moikkaamaan jos huomaat (minä en sinua taitaisi tunnistaa)!

Lumikko kirjoitti...

milla, haikeaa on minustakin, mutta toisaalta tunnen että välttämätöntä - elämä kaipaa muutosta mennäkseen "eteenpäin". ISO KIITOS itsellesi, kun olet aina jaksanut lukea ja melkein aina kommentoidakin. Sillä on ollut tärkeämpi merkitys kuin ehkä arvaatkaan; bloggaajalle on iso ilo, kun matkassa kulkee joku, joka ei vähästä säikähdä. Sellainen tuntuu tosiystäyydeltä <3 No, tiedäthän sinä, kun pidät itsekin blogia. Tavataan Töppövillassa!

marjo, Bluesea ja Seija, kiitos samoin teille!

Clarissa, paljon on toden totta antanutkin, tulen muistelemaan tätä aikaa ja varsinkin teitä blogiystäviäni lämmöllä <3 Tulen varmasti moikkaamaan sinua Luoviin puuhasteluihin!

Marie, luulen että on :) Kiitos samoin sinulle!

Pirkko, kiitos, toivon samaa sinulle!

Aura, voi että, arvaan että tuli tuo tunne :( Onneksi tajusin itsekin, ettei sillä tavalla voi lähteä, ei jää itsellekään hyvä mieli. Täytyy jättää hyvästit (taas se englanninkielen sana 'closure' olisi niin passeli, mutta kun sille ei ole hyvää suomennosta) voidakseen jatkaa hyvillä mielin eteenpäin. Olet ollut tärkeä blogiystävä, Aura, ja toivon että yhteys jollakin tavalla säilyisi. Ehkä tapaammekin joskus? Kaimalleni terveisiä!

Pirjo, voi kiitos, samoin sinulle!

Lumikko kirjoitti...

Kiki, aion kyllä jatkaa kirjoittamista myös muuten kuin työn puolesta. Kiitos kannustuksesta! Kaikkea hyvää myös sinulle ja Okolle!

Cheri, kiitos samoin sinuun, hyvää jatkoa!

anja, kiitos kun olet lukenut. Hyvää jatkoa myös sinulle!

Paula, kiitos sinulle kauniista sanoistasi, niitä oli hyvä lukea. Ja saat toki tulostaa, kuva taisi olla "Jotain valmista"-nimisessä postauksessa, jos nyt en väärin muista. Pidän blogia auki vielä päivän pari, jotta mahd. moni vakilukijani ehtisi nähdä tämän viimeisen postauksen.

Hyvää jatkoa myös sinulle, Paula!

Bullukat, kiitos, ihana kuulla :)

Katjusha, oikein hyvää jatkoa myös sinulle ja perheellesi <3

Leena, kiitos ihanasta runosta <3 Ja ehkä me vielä kohtaamme, vaikka tuolla Verlassa!

Suvenkeiju, kiitos ja oikein hyvää jatkoa myös sinulle!

Lumikko kirjoitti...

Marikka, kiitos, kauniisti sanoit. Olen ajatellut sitä, että jos jatkan tähän tapaan, siis jaan yhä enemmän ja enemmän elämääni ja ajatuksiani blogissa, raja tulee kuitenkin vastaan jollakin tavalla, jossain vaiheessa. Ehkä omassa elämässä tapahtuisi jotain, ehkä joku negatiivinen palaute veisi bloggaushalut. Tietysti rajanveto on ollut koko ajan olemassa ja melko tarkkakin: valtava siivu arkista elämää, muita ihmisiä sivuavia asioita ja varsinkin niitä syvimpiä, yksityisimpiä tuntoja on jäänyt blogin ulkopuolelle.

En osaa nähdä tätä sitten kuitenkaan jatkuvana, loputtomana prosessina. Ainakaan yhden ja saman blogin puitteissa. Alan ymmärtää, miksi jotkut bloggaajat hylkäävät vanhan bloginsa ja aloittavat uuden. Blogikin voi tulla tiensä päähän, muuttua kirjoittajalleen liian painavaksi, tunkkaiseksi. Kaipaamme uusia alkuja.

Mutta oma "uusi alkuni" ei siis ole uusi blogi vaan paluu normaalielämään :)

Hyvää jatkoa ja antoisaa uutta elämänvaihetta myös sinulle, Marikka!

Katja, haikealta ja jopa surulliselta tämäkin tuntuu, eilen olin aika mieli maassa. Tämä on kuitenkin ollut niin iso osa elämää, myös sosiaalista elämää. Mutta samanaikaisesti olen vakuuttunut sitä, että ratkaisu on haikeudestaan huolimatta oikea. Nyt on uusien asioiden aika.

Kaikkea hyvää myös sinulle, Katja!

Paula, kiitos itsellesi!

Hirnakka, kiitos samoin sinulle!

Maria, uskon että yhteys säilyy - minustakin olisi mukava joskus tavata, mennä vaikka sinne nepalilaiseen :) En usko, että lukijoiden kommentit ovat tehneet tästä minulle raskasta koskaan, kyllä se on enemmän sellainen omien korvien välissä oleva juttu tai asenne. Blogi painolasteineen on aina tuolla takaraivossa tai mielen pohjalla, ja se tuntuu joskus raskaalta. Siksi minun täytyy ottaa se kokonaan pois, enkä voi jättää sitä näille sijoilleen; muuten en saa "rauhaa".

Kiitos toivotuksista, Maria!

Nevie, voi kiitos, toivon samaa sinunkin elämääsi!

Niina, voi sinäkin hyvin, jooko? <3

minmi, :)

RuusuLiisa, kauniisti sanottu, kiitos!

Anonyymi, kiitos samoin!

Lumikko kirjoitti...

Minulla on sellainen tunne, kuin vanhat tutut olisivat vielä kerran kokoontuneet samaan paikkaan. Kiitos kun kävitte <3

Iso halaus teille kaikille!!

Suljen blogin huomenissa.

Hei hei.

Anonyymi kirjoitti...

Kaikkea hyvää elämääsi nyt ja tulevaisuudessa lämmöllä toivottaa Eija !

sanna kirjoitti...

Olen tykännyt blogistasi tosi paljon, varmasti "ihmisen blogin takana" takia. Kiitos Lumikko!
Hyvää jatkoa IRL (opin tuon kirjainyhdistelmän sinulta;))!

Anu kirjoitti...

Kiitos tästä blogista!Ihania tarinoita, tunnelmia ja kuvia!
Hyvää jatkoa sinulle.

terv. ANu

Karenina Unska kirjoitti...

Onneksi ehdin vielä minäkin sanoa kiitokseni. Yllätin itseni sillä, miten surulliselta tuntui saada tieto päätöksestäsi, vaikka sen täysin ymmärränkin. Yllättävän läheiseltä voi tuntua ihminen, joka on kuitenkin vieras, mutta jonka sanat ovat omaa elämää koskettaneet. Onhan minulla sinusta konkretiaakin: cd-levy säveliä pullollaan.

Ajattelen sinua hyvin, hyvin lämpimästi. Miten onkin niin, että kun kommentoin blogiasi - tämän viimeisenkin kerran - tuntuvat sanat pieniltä ja riittämättömiltä taipumaan siihen, mitä mielessä liikkuu.

Kaikkea hyvää, parasta ja ihanaa sinulle.

maijja kirjoitti...

Harvasanainen tuttu, silti usein teksteihisi jälkikäteenkin palannut, kiittää ja vilkuttaa hyvää jatkoa. Pidän rohkeudestasi: rohkeudeudesta "nostaa kissa pöydälle" ja toisaalta rohkeudesta olla heikkokin. Kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa!
Ihan just niin! Miksi pitää huutaa koko maailmalle omat asiansa ja vieläpä kuvien kera.
Hyvä, että ainakin yksi ihminen osaa repäistä itsensä irti tästä minä-minä-minä-touhusta.

Lumikko kirjoitti...

Eija, kiitos toivotuksista, samoin sinulle!

sanna, toivoinkin että ehtisit nähdä tämän :) Joo, multa kato oppii hyvin tätä nettislangia ;) Kiitos itsellesi!

Anu, kiitos! Ja hyvää jatkoa myös sinulle.

Karenina, onneksi ehdit (toivoin) mutta jos et olisi ehtinyt, olisin kyllä tullut blogiisi huikkaamaan heit. Tosi kauniisti kirjoitit, eivät kuulostaneet yhtään riittämättömiltä sanasi! Kaikkea hyvää myös sulle, Karenina Unska <3

maijja, oi, kiva kuulla että olet lukenut ja pitänyt. Kiitos maijja!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, murhat kiitokset hyvästä
blogista.
Olemme kulkeneet samoja polkuja
ja paikkoja.
Henkeni salpaantui kun näin kuvat
syksyisestä Mustialasta.
Voimia sinulle.

Lue Soili Yli-Möyryn elämänkerta.

Reipasta talven jatkoa!

Hoo Moilanen kirjoitti...

Raikkaita tuoreita alkuja ja kaikkea hyvää sinulle!

Tällaista blogia ei ole toista, koska sinua ei ole toista.

Liisa kirjoitti...

Kiitos Lumikko tästä ajasta, ajatuksista ja kokemuksista joita olet jakanut. Tämä on ollut hieno blogi, mutta ymmärrän hyvin että voi tulla aika jolloin on vain muutettava suuntaa.

Kaikkea hyvää ja kaunista sinne meijerille!

Anonyymi kirjoitti...

Hei, olen seurannut blogiasi alusta asti ja käynyt välillä kuikuilemassa oletko päättänyt jatkaa...

Olisin mieluusti lukenut lisääkin hidastamisesta ja nykyisestä elämäntahdistasi ja -näkemyksistäsi (itsekin samojen asioiden kanssa painivana, mukaan luettuna hoitosuhde läheiseen).

Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti jatkat jossain muodossa jossain vaiheessa.

Koti1898 kirjoitti...

Hei! Mitä sinulle kuuluu? Löytääkö sinut nykyään jostain muualta?

Lumikko kirjoitti...

Hei! Ihan hyvää kuuluu, kiitos. Eipä löydä muualta kuin elävästä elämästä :) (ja facebookista)