Helle -saa ihmiset epävireeseenJ. Karjalaisen säveltämä ja sanoittama biisi taitaa olla kannanotto suomalaiseen työhulluuteen ja tehokkuusajatteluun, mutta minulle lastenlaulumainen rallatus on aina kuvastanut suomalaisten kaksijakoista suhtautumista auringon antimiin.
Helle -päiväkausia jatkuva
Helle...
Tehtaat seisoo
Toimistot seisoo
Kellot seisoo
Kun ihmiset eivät jaksa edes seistä
Helle -saa ihmiset epävireeseen
Helle -päiväkausia jatkuva
Helle...
Pakkanen -siitä suomalaiset tykkää
Pakkanen -kuljetaan nenät huurussa
Pakkanen...
On työnteko huipussaan, kun mittari on pohjassa
Ja paidat on hiessä, kun ikkunat on huurussa
Pakkanen -siitä suomalaiset tykkää
Pakkanen -kuljetaan nenät huurussa
Pakkanen...
Pakkanen -voi kun pian tulis
Pakkanen -voi kun pian tulis
Pakkanen -voi kun pian tulis
Pakkanen!
Jälleennäkeminen auringon kanssa hullaannuttaa suomalaiset pitkän talven jälkeen ja saa heidät polttamaan nahkansa, kekkuloimaan kännissä ja ylistämään Suomen kesää, hyttysineen päivineen. Jos helle jatkuu pitkään, alkuinnostuksen tilalle alkaa kuitenkin hiipiä turhautumista ja kyllästymistä: kuumuuteen tuskastuneet ihmiset alkavat odottaa ja salaa toivoakin kylmenemistä, sillä se merkitsee paluuta normaaliin päiväjärjestykseen.
Tai ehkä voin puhua vain omasta puolestani. Ehkä suurin osa suomalaisista ottaa kiitollisena vastaan jokaisen säteen, jonka aurinko tänne Pohjolan perukoille suvaitsee langettaa.
Tietysti minäkin nautin auringosta, mutta helteeseen huomaan joka kesä väsyväni melko nopeasti. Se tuntuu vähän sopimattomaltakin maassa, jossa eletään puolet vuodesta kaamoksen keskellä. Olen kuitenkin ollut huomaavinani, etten ole ainoa kiittämätön. Mitä pidempään meitä grillataan, sitä enemmän hikisestä ympäristöstä alkaa kuulua soraääniä.
Ja silloin se alkaa soida päässä:
Helle -saa ihmiset epävireeseen
Helle -päiväkausia jatkuva
Helle...
Naapurit pitivät polkupyöriään talvisäilössä lumihangessa. Koko talven. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti