Blogeissa ja netissä ylipäätään on sellainen hyvä puoli, että kun kivojen tavaroiden ja ostettavissa olevien tuotteiden kuvia tarpeeksi katselee, niitä ei enää tunnu tarpeelliselta ostaa omaksi.Kun näkee jotain, minkä entisessä elämässään olisi tilannut saman tien, toimiikin nyt näin: tallentaa tuotteen kuvan, rakentaa sen ympärille pienen jutun blogiin ja -tadaa!- mieliteko on ihailtavissa kotoisassa ympäristössä milloin tahansa. Eikä maksa mitään.
Ostamisen tuottama nautinto on niin pikaisesti ohimenevää, että kaikkien impulssien seuraaminen ei todellakaan kannata. Mutta kuvien hamstraaminen on harmitonta: se säästää rahaa ja tuottaa hyvää mieltä vailla katumusta.
Kulutuksen logiikka pätee toki mielikuvashoppailuunkin. Vastaan tulee koko ajan uutta ja haluttavaa, eivätkä vanhat -aikoinaan niin ihanat- hankinnat riitäkään tyydyttämään jatkuvasti uusiutuvaa tarvetta. Shoppailun tarve nimittäin muistuttaa nälkää ja janoa siinä, ettei se koskaan tyydyty lopullisesti, vaikka itselleen jonkin hankinnan hetkellä niin uskottelisikin.
On ihmisiä, jotka ovat lakanneet haluamasta. Muun kuin välttämättömän ostaminen ei voisi vähempää kiinnostaa. Ihailen heitä. Mutta koska itse en ole lähelläkään kyseistä mielentilaa, olen keksinyt korvata oikeaa ostamista bloggaamisella ja näyteikkunaostoksilla netissä.
Viikonloppuna näyteikkunashoppailin mm. Anthropologiessa, josta ihana ananas-keittiöpyyhe. Noukin ostoskoriin kaikenlaista, mutta poistuin lopulta tyhjin käsin -hyvähyvä! Jätin myös sisustuslehden ostamatta ja kiertelin sen sijaan lempiblogeissani. Kissakuvat amerikkalaisesta At Home At Home-blogista huhtikuulta (7.4.2010). La Plante-kasvitaulu on hieno.
2 kommenttia:
hei tuo oikeasti toimii, itse selaan aina kaikki kuvastot moneen kertaan läpi. Esimerkiksi H&M kuvaston selaan moneen kertaan nautiskellen, useampana päivänä. Lopulta ei enää tee mieli tilata mitään, kun on jo niin "ähky" kaikista niistä tavaroista! ;)
Juuri näin. Itse myös aika usein repäisen mainoksista tai kuvastoista talteen ne sivut, joilla on joku tuote, jonka ostamista harkitsen. Laitan sivut käsilaukkuun (jotta muistaisin, mitä halusinkaan ostaa) ja unohdan ne sinne. Sitten viikkojen päästä, kun inventoin laukun sisältöä, ihmettelen sivutaskusta löytyviä vaatemainoksia...
Tämä on myös hyvä testi: jos jotain Oikein Kovasti haluaa, kyllä se kuumottaa siellä laukussa ja ajatuksissa, eikä noin vain unohdu. Useimmat mieliteot kyllä unohtuvat.
Lähetä kommentti