Hyvin sanottu

Tykkään Hesarin nykyisistä kolumnisteista. Suosikkini ovat Brooklynissa asuva Anu Partanen, kirjailija Riku Korhonen sekä Johanna Korhonen. Luen kolumnit useimmiten netistä. Yhtenä päivänä luin puolen tusinaa Partasen kolumnia putkeen, ja sen jälkeen tuntui siltä, kuin olisi tehnyt pikavisiitin New Yorkiin.

Joskus joku kolumni liippaa läheltä tai puhuttelee erityisesti. Niin kävi eilen, kun luin Johanna Korhosen tekstin Rohkeutta rauhoittumiseen. Alla ne kohdat, jotka saksin leikekirjaani. Kokonaisuudessaan Korhosen kolumnin voi lukea täältä.

Monella on sisäinen ääni, joka kertoo, ovatko ihminen ja ihmisyhteisö menossa oikeaan suuntaan. Ääni kertoo, että vaatimaton elämäntyyli olisi rahamässäystä turvallisempi valinta. Äänen mielestä ydinvoima ei tunnu hyvältä, koska elämän tarkoitus ei ole halpa sähkö.

Useimmat ihmiset ovat kuusissakymmenissä jo ymmärtäneet elämänsä rajallisuuden ja jotain siitä, mikä on oikeasti tärkeää. Siksi päättäjien markkinoima ajatus työurien pidentämisestä ei ota tulta. Ihminen haluaa viimein tehdä valintoja.

Systeemiin kuuluu pelotella ihmisiä köyhillä eläkevuosilla, mutta moni tietää sisimmässään, että vähemmälläkin pärjää. Roinasta pääsee eroon, asua voi pienemmin ja matkailematta voi elää, jos tärkeintä on elää.

Päättäjät tavallisesti luulevat, että ihmiset haluavat vain lisää rahaa (...). Arkikokemus todistaa toista. Monelle riittäisi säällinen toimeentulo ja tieto siitä, että joku auttaa, jos tulee hätä.

Hallitusti rauhoittuneessa yhteiskunnassa jokainen ehtisi huomata olevansa olemassa. Kaikkea aineellista olisi vähemmän, mutta aikaa, ajatuksia, unta ja hengitystilaa enemmän.

Kerään ajatuksia: teepusseista talteenpoimittuja mietelauseita tulitikkurasiassa.