A-P oli työmatkalla Tarttossa ja toi tuliaisiksi ärhäkän flunssan, joka pitää otteessaan (toi se myös samppanjaa ja jalkavoidetta). Mieli palaisi jo kirjoituspöydän ääreen, bloggaamaan, opiskelemaan, tekemään töitäkin. Mutta ei auta kuin maata surkeana, pärskiä, niistää, köhiä ja aivastella. Niinä harvoina hetkinä, kun hengitys sujuu nenän kautta, saattaa jopa torkahtaa.
Tämän kutsuvan työpisteen saksin joskus Sköna hem-lehdestä.
2 kommenttia:
Tunnelmallinen kuva. Kurjinta sairastaessa on se että monesti keho laittaa jarrut päälle vaikka mieli vilkkaana ideoisi. Malta levätä että pääsisit nopeasti ja kunnolla flunssapöpön voitolle ;) Olen seuraillut muutamaa työkaveria jotka eivät ole malttaneet levätä ja ovat painineet yli kuukauden jälkitautien kanssa.
Kauniin syysauringon toivon siellä pilkahtelevan :)
Kiitos piristävistä sanoistasi, Marie. Levätä olen yrittänyt mahdollisuuksien mukaan, mutta vielä en ole saanut kunnon niskaotetta pöpöstä... Kokemuksia on minullakin jälkitaudeista, joten yritän kyllä ottaa iisisti!
Lähetä kommentti