sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Isänpäivä

Kuva viime marraskuulta.
Kirjoitin tasan vuosi sitten isänpäivänä, että kaikki jäljellä olevat päivät ovat isän. En silloin osannut arvata, että päiviä olisi jäljellä tasan yhden vuodenkierron verran. Tänä aamuna isä nukkui pois.

Vuoden 2009 isänpäivänä menin isän luokse ensimmäisen kerran. Tai en tietenkään ensimmäisen kerran, olinhan asunutkin lapsena talossa, mutta ensimmäisen kerran moneen, moneen vuoteen. Isä ja minä olimme etääntyneet toisistamme ja tavanneet vain harvakseltaan vuosien varrella, aina Helsingissä.

Tasan kaksi vuotta sitten alkoi vaihe, jollaista en ollut uskonut enää tulevan. Isä oli taas elämässäni ja arjessani, minä hänen elämässään ja arjessaan. Isä oli jo marraskuussa 2009 hyvin sairas, joten jäljellä olevan ajan pituutta ei tiennyt kukaan. Se tuntui ja tuntuu yhä lahjalta, vaikka matkan varrelle mahtui myös niitä hetkiä, jolloin lahja näyttäytyi taakkana.

Viimeiset kuukaudet olivat rankkoja ja otimme monta kertaa yhteen. Minä aloin väsyä, isän väsymystä en pysty edes kuvittelemaan. Meissä on niin monta kerrosta, ja tilanne houkutteli ne syvimmätkin esiin. Ehkä se oli meidän historiallamme väistämätöntä.

Onneksi viimeisten päivien tunnelma oli lämmin. Perjantai-iltana isä oli hyväntuulinen ja laski leikkiä, vaikka oli jo lakannut syömästä. Eilen hän oli hyvin väsynyt eikä juuri jaksanut enää jutella.

Tänä aamuna lähdimme ajamaan heti kun hoitaja soitti, mutta isä oli jo kuollut kun pääsimme perille. Hän näytti rauhalliselta, nukkuvalta.

Vaikka olen varautunut tähän päivään jo kaksi vuotta, silti minusta tuntuu, että aika loppui kesken.

Sytytän sinulle kynttilän, isi.

76 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Osanottoni Sinulle.Oma isäni on kuollut jo vuosia sitten, mutta nämä päivät nostavat tunteet pintaan. Voimia Sinulle
t.Seija ,aktiivinen lukijasi

Pilvitarha kirjoitti...

Kiitos että olet jakanut näitä päiviä isäsi kanssa.

Lämmin osanottoni <3

Hanna kirjoitti...

Lämmin osanottoni.

Niina Oivi kirjoitti...

Pilvitarhan sanoin, kiitos.
Sytytän myös kynttilän. Sulle ja isällesi <3

Otan osaa from the bottom of my heart :/

Suketus kirjoitti...

Otan osaa suruusi. Aikaa on aina liian vähän.

Suvenkeiju kirjoitti...

Otan myös osaa suruusi! Minäkin luen blogiasi ahkerasti ja kiitän sinua, että olet jakanut tämän vaikean asian (joka on meidän kaikkien on kohdattava) kanssamme. Voimia!

Mustikkatyttö kirjoitti...

Osanottoni suruusi.

Minunkin perheeni jäsen kuoli juuri isänpäivänä -03, joten se tuo haikeita tuntoja pintaan.

Onneksi kauniit muistot jäävät.

Jaksamisia sinulle.

Liisa kirjoitti...

Lämmin osanottoni. Ei voinut kyyneleittä lukea.

Sesse kirjoitti...

Otan osaa suruusi. Voimia sinulle!

Norkku kirjoitti...

Osaanottoni, kirjoitit kauniisti yhteisestä matkastanne, sanoit asioita joita olen itse yrittänyt löytää sanoja. Kiitos siitä.

Minun äitini lähti pois juuri vuosi sitten. Muistelen tänään häntä ja lähetän lämpimän ajatuksen sinullekin, missä päin bittiavaruutta nyt sijaitsetkin. Sytytetään ne kynttilät.

Kiki kirjoitti...

Otan osaa suruusi. Kirjoitit vielä niin kauniisti.

maiju kirjoitti...

Syvä osanottoni isäsi nukkumisesta pois sinun luotasi. Hänen on parempi nyt, ei tarvitse kärsiä kipuja.

Hyvä kun sait viettää nämä viimeiset ajat hänen kanssaan.

jaana kirjoitti...

Lämmin osanotto suruusi, Lumikko.

Villiviini kirjoitti...

Lämmin osanottoni. Voimia sinulle, Lumikko.

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Otan osaa suruusi, Lumikko. Voimia tuleviin päiviin.

Ajattelen tänään myös lämmöllä kahta serkkuani, heillekin tämä on ensimmäinen isänpäivä ilman isää.

Ihanaa, että saitte isäsi kanssa olla läheisiä nämä kaksi vuotta.

Cheri kirjoitti...

Lämmin osanottoni. Onneksi sait nämä vuodet, jäähyväiset ovat niin paljon helpommat kun välit ovat kunnossa. Ja surukin on valoisampaa.

Nonna kirjoitti...

Lämmin osanottoni ja suuren suuri voimahalaus!

Ja tsemppiä tulevien viikkojen hautajaisjärjestelyihin. Vaikka ne ovat rankkoja, minua ainakin nämä konkreettiset järjestelyt auttoivat surutyössä.

Clarissa kirjoitti...

Lämmin osanottoni. Voi kuinka kauniisti kirjoitit.
Sinun isäsi matka päättyi isänpäivänä, minun äitini lähti viimeiselle matkalleen äitienpäivänä. Koska siitä on jo monta vuotta, tuntuu tuo päivä nyt niin haikeankauniilta.
Sitten kun sinulla on voimia, jaksat ehkä kuunnella tätä laulua, se tuo mieleeni oman isäni ja sen, kuinka aika aina tuntuu jäävän kesken.
The Old Man

Hippokampustaja kirjoitti...

Ajattelen sinua. Merete Mazzarellaa lainaten isäsi on päässyt nyt juhlista kotiin...

Hoo Moilanen kirjoitti...

Onneksi saitte kaksi viime vuotta.

"Jokainen yksinään maan sydämellä auringonsäteen lävistämänä: ja äkkiä on ilta."

Osanottoni.

Pirjo kirjoitti...

Lämmin osanottoni suureen suruusi ja paljon voimia tuleviin päiviin.

Katja kirjoitti...

Mikä lähtöpäivä. Liikuttuneena luen minäkin ja muistelen omaa kokemustani. Odotin esikoista, ilmoitin töihin että isäni tekee nyt kuolemaa, en tiedä koska tulen töihin. Istuin sairaalassa isän vieressä, pidin kädestä ja juttelin. Hän ei ollut enää muutamaan päivään pystynyt syömään eikä kommunikoimaan, ei reagoinut. Lähdin äidin luo syömään, kun kaikki patistivat. Sillä aikaa isä kuoli. Olisin halunnut olla vieressä lähtöhetkellään.

Osanottoni, halaus ja lämpimiä ajatuksia!

minmi kirjoitti...

Olen pahoillani.

Muista, että kaikki tunteet ovat sallituja ja ne pitää elää.

milla kirjoitti...

En osaa nyt sanoa mitään kovin järkevää, en jakaa kokemuksia, enkä mitään muutakaan. Tuli aivan pysähtynyt olo, kuolema pysäyttää. Kunnes elämä taas jollain ihmeen voimalla jatkuu..

Lämmin osanottoni & halaus <3

Seija kirjoitti...

Osanottoni! Luulen, että aika tuntuu usein loppuvan jotenkin kesken...
Ihanaa, kun sait nämä viimeiset vuodet isäsi kanssa.
Itse kävin tänään omaa isääni tervehtimässä, ja sain jonkinlaisen rauhan ja ymmärryksen sille, miksi olen kokenut itseni "näkymättömäksi" isäni silmissä, jo pienestä tytöstä lähtien.
Olen lukenut blogiasi "jonkin aikaa", mutta oman uupumukseni alla en ole jaksanut kommentoida. Kiitän Sinua nyt, olen saanut blogistasi paljon hyviä ajatuksia ja tukea omille "pähkäilyilleni"!
Voimia Sinulle!

Marja Leena kirjoitti...

Otan osaa suruusi. Vaatii varmasti voimia myös asian jakaminen tällaisena päivänä. Kiitos kun jaoit tämän meidän kanssamme.

Maija kirjoitti...

Lämmin osanottoni suruusi :(

Valkoinen kirahvi kirjoitti...

Lämmin halaus surun keskelle! Olen lukenut matkan varrella postauksiasi ja tuntui surulliseltä lukea kirjoitustasi, joka on niin viiltävän kaunis. Olet ollut rohka kirjoittaessasi tästä kaikesta.

Toivon sinulle nyt voimaa ja läheisiä ihmisiä, lämpimiä käsiä ympärillesi.

Halauksin,
Valkoinen kirahvi

Anua kirjoitti...

Lämmin osanotto minultakin.

eve kirjoitti...

Otan osaa. Todella.

Voimia tuleviin päiviin. Hali.

Pilviharso kirjoitti...

Lämpimästi otan osaa.. Rakas isäsi on tehnyt tehtävänsä täällä ja palannut Kotiin. Voimahalaus sinulle.

Anonyymi kirjoitti...

Otan osaa suruusi. Hyvä, että ehdit lähentyä isääsi vuosien jälkeen.
Kaikella on tarkoituksensa.
Voimia, toivoo Eija

Susanna/Tuulentalo kirjoitti...

Otan osaa suruusi. Lähetän lämpöisen ajatuksen luoksesi.

Anonyymi kirjoitti...

Voimia ja jaksamista surun keskelle lukijaltasi

t. Johanna

Marie kirjoitti...

Ventovieraan blogilukijan näkökulmasta tuntuu hienolta ja kohtalonomaiselta, että sinä ja isäsi löysitte toistenne luo hänen viimeisiksi vuosikseen. Perhesuhteet ovat kaikkea muutakin kuin silkkaa onnea ja rakkautta, ne ovat omalla tavallaan perustavanlaatuisia, niissä kiteytyy se mikä tekee meistä ihmisiä. Lämmin ajatus ja osanotto sinulle menetyksesi johdosta, toivottavasti saat lohtua siitä että isälläsi ei ole enää mitään hätää.

Jenni kirjoitti...

Lämmin osanotto minultakin. Kirjoitit hyvin kauniisti.

Mirka kirjoitti...

Lämmin osannottoni, Lumikko! Kiitos myös siitä, että olet taipaleestanne kirjoittanut!

Sara / p.s. rakastan kirjoja kirjoitti...

Lämmin osanotto minultakin. Oman isäni poismenosta on jo 21 vuotta, mutta vieläkin se lapsuuteni isä tulee mieleen usein. Tänään minäkin sytytin kynttilän, isänpäivän lisäksi myös isän toissapäiväisen syntymäpäivän kunniaksi.

Voimia ja jaksamista sinulle Lumikko! <3 Yhteisten hetkien ja kauniiden muistojen arvo on mittaamaton.

Tytti kirjoitti...

Sydämellinen osanottoni. Voimia sinulle Lumikko.
Vakituisena lukijanasi olet herättänyt minut ajattelemaan ja koskettanut minua monta kertaa kirjoituksillasi, kuten tänäänkin. Taas ajattelen miten helppoa se vieraantuminen ja vuosien vieriminen on. Onneksi tänäänkin hellyin ja tartuin puhelimeen onnitellakseni isääni, kun vielä voin sen tehdä.

Anonyymi kirjoitti...

Tänään isänpäivänä olen sytyttänyt kynttilän monelle edesmenneelle isälle, oma isäni meni jo viisitoista vuotta sitten.

Valoa ja voimia sinulle Lumikko, tuleviin vaikeisiin hetkiin.
terveisin Vanha Roosa

Rita kirjoitti...

Lämmin, osaaottava halaus.

Maria kirjoitti...

Otan osaa suruusi.

Liisa kirjoitti...

Voi, otan osaa Lumikko! Lämmin halaus sinulle.

Fredrika Johnson kirjoitti...

Lämmin osanotto! Miten onnellista, että saitte kuitenkin tällaisen päätöksen yhteiselle tarinallenne. Elämän päättyminen surettaa aina mutta vielä enemmän surettaa elämätön elämä ja sanomattomat sanat.

Riika kirjoitti...

Otan osaa surussasi <3

Taikku kirjoitti...

Osanottoni, aika loppuu niin usein kesken..

Tiina kirjoitti...

Osanottoni. Voimia tuleviin päiviin.

Niina kirjoitti...

Kaiken edellä kirjoittavat ovat jo sanoneet, mutta silti myös minun osaanottoni suruusi. Voimia ja lämpöä tuleviin päiviisi. Minusta on hienoa, että jaat myös tämän asian meidän kanssa.

Anna Elina / Vielä yksi rivi... kirjoitti...

Voi Lumikko. Kyyneleet nousivat mullakin silmiin, kun luin tekstiäsi. Otan sydämestäni osaa suruusi! Voimia ja jaksamista!

Anonyymi kirjoitti...

Otan osaa. Voimaa ja paljon rakkautta elämään!

Wihtori kirjoitti...

Oi, tiesin tämän postauksen olevan tulossa, niinkuin me kaikki tiedämme ajan päättyvän joskus. Nyt isänpäivänä asia kosketti todella ja tuntui jotenkin kauniiltakin. Kuinka monessa kodissa juuri tänään palavat kynttilät hänelle ja kaikille rakkaille isille, omallenikin. Lämmin osanottoni ja isällesi hyvää matkaa. Voimia. Olet Lumikko rohkea ja vahva, kun jaksat tämän(kin) jakaa.

Hannah kirjoitti...

Lämmin osanottoni suruusi ♥

"Kun istun sinun vierellesi
en kysy, enkä vastaa
sillä tiedät jo
että pisaraakaan ei puutu

Olen kotona, riisun saappaani
olen pilven painoinen"

-Tommy Tabermann

Salla kirjoitti...

Iso, iso, iso myötätunnon aalto täältä. Oma äitini kuoli vuoden alussa yllättäen, tänään tulin käymään isäni luokse. Tuntuu oudolta istua tässä äidin tuolissa ja katsella hänen tavaroitaan.

Karenina Unska kirjoitti...

Juuri tänään sattumalta ajattelin sinua ja isääsi. Otan osaa suruusi minäkin. Lämpimiä myötätunnon ajatuksia.

miumau kirjoitti...

Lämmin osanottoni. Kyyneleet silmissä suren myötätunnosta minäkin. Kauniisti kirjoitat.

luminen kirjoitti...

Kaunis kirjoitus. Muistan myös viimevuotisen. Kynttilänvaloterveiset täältä. Voimia toivon sinulle.

Petriina kirjoitti...

Lämmin osanottoni. Voimia tuleviin päiviin <3

tulilatva kirjoitti...

Lämpöinen osanottoni, Lumikko.

Anonyymi kirjoitti...

Otan osaa suruusi.
Voimia Sinulle!
Päivä vain ja hetki kerrallansa...

-Hanna-

Katja kirjoitti...

Osanottoni halausten kera.
Voimia ja jaksamista!

TH kirjoitti...

Lämmin osanottoni.

Elisa kirjoitti...

Lämmin osaanottoni. Valoa ja rutistus.

Nevie kirjoitti...

Lämmin osanottoni ja voimia myös täältä!

Anonyymi kirjoitti...

Aika loppuu aina kesken, kun on kysymys läheisen kuolemasta. Sain pitää omat vanhempani pitkään ja varautua heidän kuolemaansa monta vuotta. Silti kuolema on aina yllätys ja järkytys, ei siihen osaa varautua tunnetasolla ollenkaan.

Muistele isääsi niiden kanssa, jotka tunsivat hänet, kerää muistoja ja kertomuksia. Voit tutustua isääsi, vaikka hän onkin jo kuollut. Ainakin minulle ihmisten muistelukset olivat tärkeitä, kun vanhempani kuolivat.

Halaus.

T. Tuike Unelmaelämää? -blogista

Celia kirjoitti...

Lämmin osaanottoni koko sydämestäni.
Olen usein tänä syksynä ajatellut sinua ja isääsi. Miten kauniisti, rehellisesti ja viisaasti kirjoitat isästäsi ja suhteestanne.

Voimia ja halauksia sinulle Lumikko.

Babelin Nikkari kirjoitti...

Lämmin osanottoni myös täältä.

Svea kirjoitti...

Otan osaa.

Maikki kirjoitti...

Osanottoni ♥

Aura kirjoitti...

Hurjan koskettavaa, itku meinaa tulla itsellekin, kun on saanut kirjoitustesi kautta elää eri vaiheiden mukana.

Lämmin halaus ja osanottoni. ♡

Anu ja Ninja kirjoitti...

Voimia suruun.

Halaus, Anu

Katja kirjoitti...

Lämmin osanottoni ja voimia suruusi, kaikkeen. <3

Katja / Lumiomena

Anonyymi kirjoitti...

Lämmin osanottoni surussasi. Isäsi kipu ja väsymys ovat viimein päättyneet. Hienoa, että hoidit häntä ja olit hänen lähellään.
Voimia tästä eteenpäin.
Sara

Lumikko kirjoitti...

Lämmin kiitos kaikista lohdullisista sanoistanne, osanotosta ja myötätunnosta.

Ihania olette <3

suloensio kirjoitti...

Oli kaunis muistokirjoitus ja tarina isän ja tyttären uudelleen toisensa löytämisestä oli liikuttava.
Näin se sitten lopulta käy ja siihen on tyydyttävä.
Otan osaa suruusi.

Maalainen kirjoitti...

Lämpimät osanotot, aikaa ei tosiaan ikinä ole tarpeeksi. Voimia jatkoon.

PIUZA kirjoitti...

Voi - olen pahoillani! :´/

Halaus täältä sinne
t.Paula