sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Isän päivät

Tänään on isänpäivä ja minun pitäisi olla isän luona, koska niin monena isän- tai muunakaan päivänä en ole ollut. Mutta kurkkuun sattuu ja palelee, joten en uskalla mennä. Keuhkoahtaumatautia sairastavalle flunssatartunta voi olla kohtalokas.

Puhuttiin siis puhelimessa. Linja rätisi hieman, isällä on vanha lankapuhelin, jossa on pyöritettävät numerot. Kännykkäkin ostettiin keväällä, mutta heistä ei tullut ystäviä, kuten iskä asian ilmaisee. Nyt kännykkä makaa mykkänä ja unohdettuna jossain paperikasojen alla. Turvaranneke ajaa saman asian, paremmin.

Yritän parantua pian, jotta päästään uusimaan reseptejä ja käymään kaupassa. Ehkä jo tiistaina. Isän päivät ovat luetut, kaikki jäljellä olevat päivät ovat isän.

Kolisevan kylä, viime kesänä.

7 kommenttia:

Tuulella kirjoitti...

Kaunis kirjoitus.

onnenpäivänen kirjoitti...

"Kaikki jäljellä olevat päivät ovat isän."
Ihanasti sanottu :)

Lumikko kirjoitti...

Tuulella ja onnenpäivänen, kiitos :)

wihtori kirjoitti...

Kun omaa isää ei enää ole, tulee haikeus, niinkuin nyt minulle. Kiitos .

Lumikko kirjoitti...

wihtori, haikeus tulee välillä vaikka isä vielä onkin. Kiva kun tulit myös lukijaksi :)

vaarihiiri@gmail.com kirjoitti...

Ajatellaan näin, että "aina on isäinpäivä" :) Vein itse isälleni (vanha savottajätkä) jätkänkynttilöitä, paria päivää ennen isäinpäivää. Ei se ajoitus, vaan se ajatus :)

Lumikko kirjoitti...

vaarihiiri, juuri näin :)