Puhuttiin siis puhelimessa. Linja rätisi hieman, isällä on vanha lankapuhelin, jossa on pyöritettävät numerot. Kännykkäkin ostettiin keväällä, mutta heistä ei tullut ystäviä, kuten iskä asian ilmaisee. Nyt kännykkä makaa mykkänä ja unohdettuna jossain paperikasojen alla. Turvaranneke ajaa saman asian, paremmin.
Yritän parantua pian, jotta päästään uusimaan reseptejä ja käymään kaupassa. Ehkä jo tiistaina. Isän päivät ovat luetut, kaikki jäljellä olevat päivät ovat isän.
Kolisevan kylä, viime kesänä. |
7 kommenttia:
Kaunis kirjoitus.
"Kaikki jäljellä olevat päivät ovat isän."
Ihanasti sanottu :)
Tuulella ja onnenpäivänen, kiitos :)
Kun omaa isää ei enää ole, tulee haikeus, niinkuin nyt minulle. Kiitos .
wihtori, haikeus tulee välillä vaikka isä vielä onkin. Kiva kun tulit myös lukijaksi :)
Ajatellaan näin, että "aina on isäinpäivä" :) Vein itse isälleni (vanha savottajätkä) jätkänkynttilöitä, paria päivää ennen isäinpäivää. Ei se ajoitus, vaan se ajatus :)
vaarihiiri, juuri näin :)
Lähetä kommentti