Koska en ehdi nyt muutamaan päivään bloggaamaan, ajattelin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kysyä Teistä, lukijoista: keitä te olette? Olen hirveän otettu, iloinen ja hämmästynytkin siitä, että niin monet ovat löytäneet tänne. Että bloggaamiseni ei ole (enää) pelkkää yksinpuhelua.
Ilahtuisin, jos kertoisit jotain pientä itsestäsi. Juuri sen verran kuin haluat, ei yhtään enempää. Vaikka vain yhdellä lauseella. Toki täällä saa vierailla myös vähin äänin, jälkiä jättämättä.
Uskon olevani hyvässä seurassa.
 |
| Erään unettoman yön askarteluja. |
34 kommenttia:
Hei vaan ja kiitos kysymästä. Ilahduttavan virkistävää. Olen etana-elämässä olonsa kotoisaksi tunteva kahden lapsen äiti ja pienyrittäjä. Vähän nörtti, vähän zen. C'est moi. :)
Olen vasta Meijerielämään (meijeriin jo aiemmin) tutustunut Villinpihan Sanni. Oikeastaan vähän niin kun samoilta kulmilta. Jos joku lukija on vaikka Kiinasta, niin mehän ollaan naapureita, eikö? Pidän Meijeristäsi,vahoista taloista ylipäätään. Olen parantumaton esteetikko, ja sitä mieltä, että ilman kauneutta ei voi elää...Luen oikeastaan vain kauniita blogeja. Negatiivista rääppimistä ei kauan jaksa.
Aika kivalta kuulostaa sun työnteko. Mulla on nyt helpompi hetki sekä päässä että työssä, joten lorvailen mökissäni ja poltan sulle vähän tuota adventtikynttilää. Iloksi ja voimaksi, toivottavasti tunnet sen :)
Oma hidastamissuunnitelma vasta hautumassa. Vanhaa taloa, vaihtoehtoista työ- ja elämäntapaa etsin.
Minä tutustuin blogiisi vasta vähän aikaa sitten, löysin sen jotenkin onnekkaasti :) Minä voisin viihtyä meijerissä kirjoittamassa. Tykkään syksystä, kynttilöistä ja villasukista.
Olen seurannut blogiasi aikalailla alusta asti, mutta nyt laitan viestiä ensimmäistä kertaa. Olen itse kotiäiti (ollut jo kauan ja aion pitkään myös pysyä) ja minusta on ihanaa saada lukea muiden leppoisaa elämää viettävien ihmisten ajatuksia ja fiilistelyjä. Siinä on jotain niin kiehtovaa, kun ihminen uskaltaa irrottautua valtavirran mukana kulkemisesta ja elää siten, kuin oikealta tuntuu!
No miut tunnetkin. Piti vaan kommentoida, että toi sun peikkomörriaskartelu on ihan mahtava!
Eksyin blogiisi sattumalta ja jäin. Itse olen jo eläkkeellä ja asustelen kaupungin laitamilla paritalossa, mistä on suora yhteys luontoon, metsälenkit koirani kanssa ovat päivän kohokohtia. Pidin blogistasi ja liityin lukijaksi.
Tykkään kovasti blogistasi ja tavastasi ajatella. Täältä luotasi voi löytää kirjoituksia, joissa ei kaihdeta ns. hankalia aiheita. Se tuntuu hurjan raikkaalta.
Ystäväni kirjoitti kolumneja erääseen suosittuun naisten lehteen, kunnes sai lehdeltä toivomuksen, ettei jutuissa olisi mitään "ikävää" poliittista ajattelua, että kirjoittelisi mieluummin arkisista huomiosta ja ilmiöistä naisen elämässä. Minusta hänen juttunsa vain haastoivat ajattelemaan ilman mitään hurjaa saarnausta - hän käytännössä vain mainitsi muutaman kerran puolueet, sen kummemmin kantaa ottamatta - lehti näki asian toisin. Ystäväni otti saman tein loparit.
En tiedä, mutta musta tuntuu, että tuo linja on nykyään yhä useammassa lehdessä. Onneksi on blogit. Ja niiden joukossa muitakin kirjoittajia, kuin yksisilmäisesti omaa asiaansa tuijottavat fanaatikot.
Heh, naurahdin tuota "yksinpuhelua". Alussa meillä taisi olla joskus kaksinpuheluakin. Puoli vuotta olen täällä lukenut juttujasi ja jättänyt kommentteja, jos vain on ollut rauha kirjoittaa. Hitaampi 'meijerielämä' viehättää.
Mukavaa perjantaita sinne työjuttujen pariin!
Vasta hiljan löysin blogisi. Keväällä kun lapset olivat muuttamassa kotoa, saatoin toteuttaa oman haaveeni eli ostaa maalta vanhan talon. Kesäkuun alusta olen asuttanut mäjentöppärettä. Elämä on muuttunut monella tavalla - olen onnellinen nyt. Enää en haluaisi kaupunkiin vaan viihdyn maalla omassa rauhassani, ilman naapureita. Elämä yllätti myös tuomalla uuden rakkauden. Mielenkiinnolla seuraan uusia vuodenaikoja kotipiirissäni. Hyvää marraskuuta sinulle.
iiiik ... pitäiskö mun nyt oikeasti olla rehellinen kuka olen ? :D Löysin blogisi lokakuussa ja ihastuin siihen heti, luen sitä joka päivä tai yö kun työni vaan sen sallis :)
Oon oikeasti viiden lapsen äiti, väsäsin lokakuussa hullun blogini kissoille (jotka oikeasti jo haudassa, toisen ihanaisen piskuiseni vei kanahaukka neljän kuukauden ikäisenä, suren sitä yhä ... :( ja hiirivaari piti lopettaa omien vaivojensa vuoksi :( ... mies sanoo, ettei kissoja enää tule kun niistä on niin kamalasti vaivaa (luulen, että saan jossain vaiheessa hänen mielensä käännettyä).
Työni on hyvin ympäripyöreätä, olen nykyiseltään yrittänyt vähentää tahtia. Työskentelen pääsääntöisesti ambulanssissa (yritän tehdä sitä nyt osa-aikaisesti, pidin jopa vuoden virkavapaatakin), se on se oravanpyöräni, niin ihanaa työtä mutta yövalvomisien vuoksi niin raskasta (oon ehkä vanhus) ... toinen työni on metsässä ... sekin on fyysisesti raskasta mutta teen sitä omien voimieni mittakaavassa, raivaan ja sahaan ... siitä saan henkisiä voimavaroja tuohon ensimmäiseen ... ylivoimaisesti kaikkein tärkein voimavara on oma perhe ja lapset :)
Sitten "toisinaan" nollaan päätäni koneella kirjoittaen ja lukien ... töissä tai kotona ... kaikesta näistä ammennan vähän sinne ja tänne voimavarojani, se varmasti näkyy kaikilla työrintamaillani ... ja tulen hyvälle tuulelle kun luen vaikkapas nyt just meijerinelämää :) Blogit ei siis ole mitenkään turhia kapistuksia :)))
Pääkaupunkiseudulta pieneen hirsitorppaan muuttanut 40+ nainen kahden koiran kera. Kymmenisen vuotta olin IT-alalla, uuvuin ja nyt etsin toista tapaa elää ja tehdä töitä. Tuo ensimmäinen rivisi tosin kuvaa täysin tämänhetkistä tilaani: "Kiirettä pitää hidastajalla, kun täytyy väsätä juttuja henkensä pitimiksi." Pidän tästä blogista kovasti, sen herkkyydestä, älykkyydestä ja viisaudesta. Kuvamaailmakin on hieno.
Olen tästä radan toiselta puolen. Blogiisi löysin onnenpäiväsen kautta.
Tykkään kovasti hidastelusta, mutta en oikein saa päätäni hidastamaan - enkä ehkä muitakaan osioitani.
Kauneus on minulle tärkeää. Kaipaan sitä, nautin siitä. Nämä kauniin virtuaalikokemukset blogimaailmassa ovat yksi keino hankkia kauneutta elämään. Kiitos panoksestasi tyydyttämisessäni:)
Minäkin tykkään blogistasi. Löysin tänne ihan jokunen hetki sitten. Koen vertaistukena ja tukipuuna.
Olen kolmen lapsen äiti, jäin kuluttavista pätkäopetöistä +12 v sitten äitiyslomalle. Opehommissa olin suorittaja, perfektionisti, aina joustava ja kiltti. Palkitsin itseni palkkapäivänä, ostin mielihyvää. Väliajat stressasin, en oikein osannut viettää vapaa-aikaakaan, tuossa hommassa työt tunkevat kotiin erilaisina paperipinoina. Oppilaat olivat periaatteessa varsin ihania, paljon hyviä kohtaamisia, mutta nykykoulumaailma on minusta tasapäistävä, raadollinen, suorituskeskeinen ja ihan liian hektinen, kurssimuotoisuus vain lisäsi puuskutusta.
Lasten ja kotiinjäämisen myötä elämä (ja keho)rauhoittui, kiinnostuin yhä enemmän sammakkoperspektiivistä ja sain vihdein aikaa kirjoittaa (ja palstaviljellä, tosin aika laiskasti). En ole palannut oravanpyörään, opetan vapaan sivistystyön parissa muutamaa tuntia muutaman kuukauden vuodessa, mutta huomaan miten helposti olen pienelläkin tuntimäärällä liukumassa suorittajaksi. Olen ajatellut luopua noistakin tunneista.
Olemme oppineet elämään hyvin niukasti. Pärjäisimme varmaan vähemmälläkin. Lapset eivät aina ymmärrä, kun kaveripiirissä on rahankäyttö hyvin toisentyyppistä, paljon pitää perustella.
Niin, ja nyt viimeistelen esikoisromaaniani, elämänikäinen unelmani käy toteen. :)
Blogisi kuvat on ihania ja sinulla on kiva tyyli kirjoittaa. Ja nuo kaikki vanhat esineet ja tavarat, kiva katsella kuvissa! Itse olen suht tuore blogin kirjoittelija ja koen että vielä opiskelen tätä maailmaa. Mut hirmu kiva lueskella muiden blogeja, niistä saa usein hyviä vinkkejä omaan elämään esim. sisustamiseen. Kiitos hienosta blogista!
Hei! Olen täällä ensimmäistä kertaa, joten vasta katselen ympärilleni ja tutustun paikkoihin. Pidän blogia kuusen alla, pesässä on kolme pientä - yritän elää levollisesti vaikka jonkilaista "ruuhkavuosiaikaa" elänkin.
Hei, Olen Maiju Espoosta, työnuuvuttama minäkin. kaipaan maalle mökille jokaikinen päivä, sinne taas keväällä. Luen blogiasi, kiitos ihanista lukuhetkistä, jotka suot meille muille.
Hei vaan! Olen huonon omantunnon raastama opettaja, joka jätti ihanat pikku pullukaisensa kaipailemaan ja pisti karttakepin naulaan. Mittari tuli täyteen paikasta toiseen juoksemista, alituista kiirettä, rajattomia lapsukaisia ja toisten muualta antamia loputtomia kehittämisprojekteja. Nyt opettelen elämään hitaasti ja koetan välttää kaikenlaista pakolla ja kiireellä tekemistä.
Meijeriin päädyin muutaman muun blogin kautta, kun rupesin etsimään muita hidastaneita ja hidastuneita. Pistin hakusanaksi downshifting ja löysin vaikka mitä mielenkiintoista. Näistä saa mukavasti vertaistukea, vaikka silloin kun päähän hiipivät ajatukset siitä, kuinka hullun liikun tein, kun jäin virkavapaalle....
Tanaan eksyin tanne ekaa kertaa. Ajatuksiasi on mukava lukea. Asun Israelissa ja bloggailen myos. Pari vuotta sitten siirryin 7-tuntiseen tyopaivaan (taysipitka taalla on 9 tuntia) ja olen siita todella onnellinen.
Hei vaan täältä Omenaminttulasta patojen ja syksyisen puutarhan ääreltä.
Jätit joskus viestin blogiini ja sieltä tänne löysin.
Pidän tavastasi kirjoittaa, terävistä huomioistasi ja siitä, että otat rohkeasti kantaa kaunistelematta.
Mukavaa viikonloppua sinne sohvan uumeniin!
Tervehdys minultakin. Kaikki te, joiden aatoksia joko vakituisesti tai satunnaisesti tulee luettua olette tuiki tärkeitä. Kiitos kirjoituksistasi. Uutena minäkin seikkailen ja ajatusteni jakamista aloittelen. Maalla asutaan ja kotosalla ollaan ja töitä tehdään verkkaisen rauhallisesti, muksuja, pupuja ja miestä unohtamatta. Kompostivessa välillä haisee, miehen tuulimyllyt ja kaljatölkkipanelisuunnitelmat tuntuvat pähkähulluilta, mutta tätähän tämä, elämää. Vanhat tavarat ja rauhan jahtaaminen ;) ovat lähellä sydäntäni. Näkyillään ! T: Leena
hei ! nautin blogisi lukemisesta. itse olen polvet notkeana helmien maailmassa ja toivon että löydän paikkani työmaailmassa. :)
Päivi täällä, moi! Minä olen kolmen äiti, yhden vaimo ja kahden sisko. Palaan blogiisi aina uudelleen, koska täällä on hyvä boogie! Täällä on löydetty jotain olennaista elämästä. :)
Jatka samaan malliin!
-Päivi-
Kirsi, etana-elämä kuulostaa kivalta, sellaista kai tämä omanikin vähän on. Nörtiksi tunnustaudun minäkin!
Sanni, Kiinasta katsottuna ollaan taatusti naapureita (vaikka en tiedäkään missä päin kansakoulusi sijaitsee..?)!
Molly, ihana ajatus että siellä kynttilää polttelet, iloa ja voimaa tarvitaan kun flunssakin jo toistamiseen tänä syksynä yrittää lannistaa...
Maria, hitaasti hauduttamalla hyvä tulee :)
Kirjailijatar, onnekasta minullekin että löysit! Tykkään samoista asioista kuin sinäkin :)
Minna, kiva kun nyt laitoit viestiä, ihan hurjalta tuntuu ajatella että joku on alusta asti seuraillut :)
onnenpäivänen, kiitos :)
Maelka, kiva kun eksyit! Toit kaiken kukkuraksi liudan uusia kävijöitä tullessasi :)
Laitetaanpas vähän pienemmissä erissä, niin eivät katoa bittiavaruuteen...
anja, mukavaa että löysit tänne, tervetuloa myös lukijaksi!
Celia, olen kovasti otettu sanoistasi, oma pieni vihkosi oli yksi niistä blogeista, jotka löydettyäni rohkaistuin kirjoittamaan rehellisemmin omasta elämästäni, silläkin uhalla että se karkottaisi joitakin lukijoita.
Vaikka eihän tämä nyt vieläkään kovin radikaali ole :) Tuo kuvaamasi hyssyttely ja kaiken "ikävän" sensurointi on elämälle vierasta, sitä asennetta kyllä paljon esiintyy naistenlehtijulkisuudessa.
Tuulella, olit tosiaan ensimmäisiä kommentoijiani ja toisinaan epäilin, käykö täällä kukaan muu! Mutta kiva kun sinä kävit (ja jäit!) ja teit yksinpuhelusta kaksinpuhelua :)
Niina, ihana kuulla että olet onnellinen mäjentöppäreelläsi ja uuden rakkaudenkin olet maalta löytänyt :) Kaikkea hyvää sinunkin marraskuuhusi!
vaarihiiri, olen huomannut että sinäkin olet yökyöpeli, mutta johtuukin ehkä työstäsi..? Työ ambulanssissa kuulostaa hektiseltä, tärkeältä, rankaltakin. Ja viisi lastakin! Olet kyllä yllätyksien nainen.
Surullista tuo kissojesi kuolema mutta aika hauskaa tavallaan, että ne elävät vielä blogissasi :) Ja sydämessä tietysti.
Pellon pientareella, sanasi lämmittivät kovasti, jos ja kun joskus tulee uskonpuute bloggaamiseen, itseen, ihmisiin tai elämään yleensä, palaan lukemaan ne :)
Tuija, hauska kuulla että samalta kylältäkin löytyy lukijoita, sellaista mahdollisuutta en vielä vähän aikaa sitten tullut ajatelleeksikaan! Ei minullakaan pää oikein osaa hidastaa, vaikka muuten melkoinen laiskamato olenkin :)
Katja, olen tosi iloinen että löysit tänne, oma blogisikin vaikuttaa lumoavalta, vaikka taidatkin olla vaihtamassa majaa..? Minäkin olen entinen suorittaja ja jossain määrin nykyinenkin perfektionisti. Tapa jolla kuvailit koulumaailmaa kuulosti tutulta jo omilta kouluajoiltani.
Mahtavaa että unelmasi toteutuu, minulla sama haave mutta en vielä tiedä, onko minusta siihen, toivon että on. Nyt on ainakin raivattu kirjoittamiseen tarvittavaa aikaa ja tilaa ympärille.
Katjusha, kiitos! Ihanan kannustavia sanoja. Ja toivon pitkää ikää omalle blogiharrastuksellesi, tämä on kivaa :)
Marikki, kiva kun tupsahdit tupaan sieltä kuusen alta, kävin luonasi jo kurkkimassa, tulen pian uudestaan!
Maiju, kiitos ihanista kiitoksista:) Koeta jaksaa sinne kevääseen asti jos et aikaisemmin mökin rauhaan pysty irrottautumaan.
Sirpa, vuorotteluvapaa on vähintä mitä ihminen voi jaksamisensa hyväksi tehdä, eihän se ole mitenkään lopullista ja tarjoaa sitä paitsi töitä jollekulle toiselle. Älä suotta soimaa itseäsi. Yritä karistaa suorittajan syyllisyydentunto ja nauttia vapaavuodestasi!
anumorchy, tervetuloa! Kävinkin jo blogissasi ihastelemassa maisemia. 9-tuntinen työpäivä kuulostaa kyllä hurjalta.
Omenaminttu, voin oikein haistaa täältä sohvan uumenista syksyisten patojesi tuoksun! Itse en ole kovin kaksinen ruoanlaittaja (vielä), mutta ruokakuvasi ovat syötävän ihania ja inspiroivia. Mukava kuulla että sinäkin käyt täällä ja kiitos kehuista :)
Leena, tervetuloa! Puput <3
marjo, kiva kuulla :) Ja varmasti löydät.
Päivi, kiitos, jatkan kyllä :)
hiiohoi, minä täällä kans. löysin tänne hiljattain, mutta sittemmin tulenkin aina uudestaan ja uudestaan:)
Tässä yks ulkomaalainenkin :-)
outi, kiva kun tulet, minäkin bamarikiin :)
Vanda, ooh, oikein Kiinasta asti! Kiva että olet löytänyt tänne kauas meijerille!
Hei minunkin puolesta. Kotona viihtyisin minä mielelläni, toisaalta koti voisi olla missä vain, kunhan siinä olisi tärkeitä ihmisiä ympärillä. Ihan hitaasti haluaisin tehdä sitä mistä tykkään, jos vain sillä eläisi. Vielä en ole keksinyt ratkaisua näihin. Tällainen taidan olla :)
Blogistasi pidän paljon, siitä mitä ja miten kirjoitat.
himalainen, totta, kuten englantilaiset sanovat: home is where the heart is. Tosin tykkäsin kyllä asua yksinkin. Ehkä se tarkoitti sitä, että olin itse oma kotini, joka olisi voinut olla missä vain. Vähän niin kuin etanan kotilo :)
Tuo elämisjuttu -siis raha- askarruttaa minuakin vähintään parin kuukauden välein, mutta jotenkin tämä nyt on tässä sutviutunut. Teen viisivuotissuunnitelmien sijaan kolmekuukautissuunnitelmia :)
Kiitos sanoistasi, lämmittävät aina.
Lumikko, totta. Olen täydellinen yökyöpeli ja ihan "rytmitön" :) Siitä on hyötyä ambulanssityössä, voi nukkua ihan milloin vain kun työ antaa myöten ja pystyy työskentelemään aina "täysillä" kun tämä yövalvominen tyypillinen ominaisuus :)
Näissä mun metsätöissä se haittaa, kun pitäisi jaksaa päivän näöllä metsään. Talvella sen huomaa. Olen parhaimmassa vedossa puolen päivän aikaan, juuri kun pääsen vauhtiin (klo 15) ... alkaa hämärtämään :D Joudun pakosta sulautumaan oikeiden "metsätyömiesten" päivärytmeille, jos haluan saada jotain hyödyllistä ja kaunista aikaan hakkuillani :)
Lähetä kommentti