 |
| Country Homes & Interiors, 9/2010 |
"Hidastaminen on nyt trendikästä, ja hyvä niin. Huomaan itsekin, että mitä enemmän vuosia kertyy, sitä useammin haluan vetäytyä välillä metsään olemaan hetken hiljaa. Silti jokin vähän vieroksuttaa tässä hidastamisbuumissa. Tuntuu että hitaudesta on tullut samanlainen statussymboli kuin kiireestä aiemmin. Jos haluat olla ajatteleva ja ajan hermolla, on syytä hidastaa.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta pistää koko elämäänsä uusiksi. En tunne yhtään siivoojaa, joka olisi ostanut vanhan kartanon maalta, ruvennut vapaaksi kirjailijaksi ja alkanut elää leppoisempaa elämää. Aika monta työpaikastaan potkut saanutta tunnen kyllä. Heidän elämäänsä hitaus on tullut pakolla.
Voisikohan työelämän stressiä hellittää vähän vähemmällä, vähän pienemmillä muutoksilla? Vaikka vain varaamalla muutaman illan viikosta perheelle ja ystäville? (...) Jospa vaikka kävisi niin kuin monella laihduttajalla: pienet muutokset kestävät, mutta radikaaliremontin tekijä repsahtaa usein jossain vaiheessa."
Minua vieroksuttaa jokin tässä kirjoituksessa. Voin yhtyä siihen, että stressiä voi hillitä pienilläkin muutoksilla ja monille se riittääkin. Mutta kirjoittajan muita väittämiä on pakko kommentoida. Kursivoidut termit toimittajan tekstistä.
Hidastamisbuumi
En haluaisi ajatella, että esimerkiksi kulutuksen vähentämisessä on kyse vain ohimenevästä buumista. Pikemminkin ajattelen, että kysymys on ennemmin tai myöhemmin välttämättömäksi muuttuvasta kehityksestä. Kun kulutuskulttuuri on elintason nousun myötä levinnyt yhä väkirikkaampiin maihin, maapallo on todella vaarassa tukehtua tavaraan, jätteeseen ja päästöihin. On ekologinen välttämättömyys, että meno ei jatku nykyisenkaltaisena.
Hidastaminen kulkee useimmiten käsi kädessä kulutuksen kohtuullistamisen kanssa. Rauhoittumisella ja henkisen tilan raivaamisella ympärilleen on toki muitakin hienoja vaikutuksia, joiden ei soisi jäävän buumin tasolle. Stressi on kansanterveydellinen riesa, jonka vähentämisestä hyötyvät sekä yksilöt että yhteiskunta.
Statussymboli
Luulen, että monet oravanpyörästä irrottautuvat, mummonmökkiin muuttajat ja muut tarpeekseen saaneet haluavat nimenomaan etäisyyttä ajan hermoon. Kun virttyneissä verkkareissa haahuilee jossain jumalan selän takana ja puuhailee kaikessa rauhassa omiaan, ei siinä nyt kauheasti mieti, toteuttaako jotain trendiä vaiko ei. Statussymboliajattelun jättää suosiolla naistenlehtien päätoimittajille.
En tunne yhtään siivoojaa, joka olisi ostanut kartanon maalta
En minäkään. En tunne ylipäätään ketään, joka omistaisi kartanon. Ei hidastaminen edellytä maallemuuttoa. Eikä maallemuutto kartanon ostamista.
Fakta sen sijaan on, että mummonmökki maalla on halvempi vaihtoehto kuin kerrostalokaksio pääkaupunkiseudulla, myös siivoojalle.
En tunne yhtään siivoojaa, joka olisi ruvennut vapaaksi kirjailijaksi
Hidastaminen ei myöskään edellytä kirjailijaksi ryhtymistä. Ymmärtääkseni Suomessa ei ole kuin kourallinen ihmisiä, jotka pystyvät elättämään itsensä pelkästään kirjoja kirjailemalla. Kirjoittamalla eläviä on sitten isompi joukko: siihen valtaosa kirjailijoistakin kuuluu.
Minua kiukuttaa siivoojien puolesta: miksi heidät aina kuvataan ammattiryhmänä, jolle mikään ei ole mahdollista? Tunnen eräänkin siivoojan, joka eläkkeelle ja leskeksi jäätyään myi paritalonpuolikkaansa, muutti pienempään asuntoon ja alkoi matkustella lapsenlapsensa kanssa. Eräänlaista leppoistamista sekin.
Aika monta työpaikastaan potkut saanutta tunnen kyllä
Niin minäkin. Monelle potkut ovat loppujen lopuksi osoittautuneet onnenpotkuiksi: elämä on muuttunut paremmaksi uuden työn, opiskelun tai tilapäisen tuumaustauon kautta.
Ja vaikka kaikille ei käykään yhtä hyvin, onko Vasantolan ajatuksessa häivähdys syyllistävää protestanttista etiikkaa: hidastaminen on hienostelua, jos se on vapaaehtoista? Työssäkäyvien on pidettävä kynsin hampain kiinni työpaikoistaan, koska toisilla ei ole töitä ollenkaan ja potkut vaanivat jokaista. Mites sitten suu pannaan, kun on pakko hidastaa?
Radikaaliremontin tekijä repsahtaa jossain vaiheessa
Ohhoh. Aika negatiivinen asenne terveyslehden päätoimittajalta. Kyllä routa porsaan ja niin edelleen. Kun stressittömyys alkaa tympiä, liikaa hidastaneet repsahtavat takaisin oravanpyörän rytmikkäille rattaille.
Repsahdusta odotellessa.
15 kommenttia:
Vasantola käsittelee hidastamista trendinä. Ärsyttää minuakin!
Mukavaa viikkoa sinulle! Täällä silloin tällöin pistäydyn! =)
Oliskohan aikakausilehden toimittajan ammattitauti tuo, että kaikki nähdään trendeinä. Tai, että kaikesta yritetään tehdä trendi tai kaikkeen otetaan kantaa kuin se olisi sitä. Voiko "epätrendikästä" aikakausilehteä edes myydä?
Juu, samaa vainusi tämäkin lukija samaisesta pääkkäristä rivien välistä: "älkää Te vaan kokeilko tätä kotona":) Hienosti tiivistetty!
Erinomainen kirjoitus :)
Olen nyt vähän hölmönä tässä kommentoimassa, kun en ole aivan varma mitä tällä "hidastamisella" kaiken kaikkiaan tarkoitetaan. Olen lukenut niin vähän lehtiä ja muuta, ainoastaan tähän ilmiöön liittyviä otsikoita, luultavasti. Mutta tämän kirjoituksesi perusteella luulen ymmärtäväni suurinpiirtein, mistä on kyse.
Ikävää että teveyslehden päätoimittaja kirjoittaa tuohon tyyliin. Toisaalta jotenkin ymmärränkin. Kaipa tuo ajatus hidastamisesta on joillekin ihmisille kovin vaikea asia. On huomattavasti helpompaa vähätellä sitä kuin ryhtyä kyseenalaistamaan omaa elämäntyyliään ja ajatusmaailmaansa.
Kuitenkin tähän liittyy valtavan tärkeitä asioita, näitä joita toit esiin.
Aivan hullunkurinen tuo päätoimittajan tekemä vertaus laihduttajiin ja repsahtamiseen :)
Onkos tämä ajatus hitaammasta elämästä juuri Suomessa erityisen haasteellinen? Suomalaisia kai yleisesti pidetään kovaa työntekoa ihannoivana väkenä.
Maelka (ihana nimi!), linkityksesi toi hirmuisesti lukijoita jutulle, olen ihan hämmentynyt :) Kiitos siis itsellesi!
Nonna, samoin sulle ja kiva kun pistäydyt :)
Pirkko, voi hyvin olla. Viimeisen puolen vuoden ajan lehdet ovat kyllä olleet niin pullollaan hidastamista, että trendi kai se sitten on. Mutta erittäin tervetullut trendi siinä tapauksessa, luontokin kiittää! Toivon että se jää, kasvaa trendiydestään pysyväksi ilmiöksi.
Minua ärsytti tuossa pääkirjoituksessa se(kin), että siinä annettiin ymmärtää, että tämä trendi alkaa olla jo nähty. Ikään kuin kyse olisi jostain vaatemuodista, johon kyllästytään puolessa vuodessa. Itse kun toivon että tämä "trendi" ei muuttuisi menneen talven lumiksi vielä pitkään, pitkään aikaan vaan olisi pikemminkin vasta alussa (muutoinkin kuin retoriikan tasolla).
Marikka, juuri tuo "älkää nyt vaan kaikki innostuko kokeilemaan" paistoi läpi :)
Kiva kun kommentoit, kyläilen usein blogissasi ja tunnistan sieltä paljon omia ajatuksiani, mm. juttusi erakkouden ihanuudesta ja hällä väliä-pukeutumisesta kuulosti tutulta :)
luminen, ei kai sille mitään tarkkaa määritelmää olekaan, ehkä se on vain sana jolla yritetään kuvata ihmisten pyrkimyksiä vähentää kiirettä, stressiä ja kaikenlaisia ulkoapäin syötettyjä pakkoja. Se varmaan liittyy aika kiinteästi hektiseen työelämään, uupumukseen tai sen ehkäisyyn. Monet työelämän ulkopuolella eläväthän ovat "hidastajia" ihan luonnostaan, vanhukset ja lapset ainakin.
Itse liitän sen myös siihen että karsii ympäriltään ja mielestään kohinaa ja energiasyöppöjä siinä määrin, että kuulee omat ajatuksensa, toiveensa ja tarpeensa. Pitkittynyt stressi ja aikataulutettu elämä kun helposti huonontavat "kuuloa".
Minäkin tavallaan ymmärrän päätoimittajaa, luulen että hän yritti ilmaista huoltaan siitä, että jos kaikki löisivät hanskat tiskiin ja muuttaisivat pöpelikköön, yhteiskunta lakkaisi (?) toimimasta. Mutta sanavalinnoillaan ja kärjistyksillään hän onnistui jotenkin hämärtämään tämän pointtinsa. Eikä sellaisesta kyllä ole mitään pelkoa, sen verran vähän vapaaehtoisessa niukkuudessa eläviä Suomessa toistaiseksi on.
Suomea tai Pohjois-Eurooppaa yleensäkin kai pidetään ihan tutkitusti työkeskeisempänä kuin monia muita maailmankolkkia. Mutta missä ovatkaan tyytyväisimmät/vähiten saastuttavat/pitkäikäisimmät ihmiset? Costa Ricassa, Dominikaanisessa tasavallassa ja Jamaikalla :) Suomi on listan sijalla 59.
http://www.happyplanetindex.org/
Tuo on totta, että karsii ympäriltään turhan kiireen, on parasta "hidastamista". Kokemuksesta tiedän, jos töissä jatkuva kiire niin kotona "kiire" jää päälle. Lisäksi tekemättömät työt kotona lisää "painetta", varsinkin jos pitkä putki töissä, pyykit yms. arkeen liittyvät on vaan pakko hoitaa.
Niin, ja ei todellakaan helppo noin vaan hypätä jonnekkin "mummonökkiin" viettämään kissanpäiviä. Mummonmökkikin maksaa ja se raha siihen tienattava. No, tämä minun kokemus kun olen velalla rakentanut mummonmökkini.
Hyvä juttu ja vastine pääkirjoitukseen. Pääkirjoituksessa harrastettiin myös sitä nykyisin suosittua ivatyylistä kirjoittelua, jossa asioita kärjistetään ja "pannaan halvalla", vähätellään ja väännetään kärjistettyihin stereotypioihin. Vähän myös mietin, haiseeko pääkirjoituksessa vähän myös kateus: kyllä mäkin haluaisin hidastaa, mutta kun...
Hidastaminen ei ole kartanon ostamista, ei todellakaan, ainakaan kovin monella. Hidastaminen ei ole välttämättä suuria muutoksia, vaan tärkein työ tehdään arvo- ja ajatusmaailmassa. Se tuntuu olevan joillekin vaikea ymmärtää. Ja jos muuttaa maalle edulliseen asuntoon tai taloon, niin se "siivojakin" tulee paljon paremmin toimeen. Onneksi nyt siivoojilla muuten nousee palkkakin.
Sinänsä näitä hidastamiskausia on ollut, se ei taida olla ihan tuulesta temmattua, että katsoo asiaa trendinä. Eikö esim. 1900-luvun alussa ollut yksi "buumi", 60-luvulla ehkä toinen jne. Näitä joku varmaan on tutkinutkin. Olen kuitenkin samaa mieltä, että nyt se ei enää ole vain trendi, vaan sekä ympäristö että ihmiset tarvitsevat sitä. Jatkuvan talouskasvun ja kuluttamisen (ostetaan halpaa huonoa ja se hajoaa, haetaan onnea ostamisesta jne.) mahdottomuus alkaa selvitä. Ihmiset hajoavat henkisesti työhönsä ja kiireeseensä. Hyvin monelle itsesuojeluvaistokin käskee jo hidastamaan, eri asia on kuunnellaanko sitä sisäistä ääntä.
ps. hidastajissahan on se "vika", että he usein karsivat kulutustaan ja silloin esim. aikakausi- ja naistenlehdet jäävät kaupan hyllylle. He eivät myöskään ole parahsta kohderyhmää viikkolehdissä mainostaville mainostajille, jotka tietenkin lehden kustantajalle ovat arvokkaita. Joten älkää hidastako liikaa, vaan ostakaa lehtiä ja kuluttakaa (niitä meidän mainostamiamme tuotteita)!
pellon pientareella, minäkin olin haistavinani pienen kateuden tuoksahduksen -tai vaikka olisi kyse vain siitä, että asiat on aina yritettävä selittää itselle parhain päin. Sanoma Magazinesillä päätoimittajat varmaan tekevät aika pitkää päivää...
Trendihän hidastamisesta on ilman muuta nyt tullut, ainakin jos naistenlehtiä on uskominen, mutta kuten sanoit, kyseessä on myös jotain muuta kuin pelkkä trendi, jotain pitkäjänteisempää ja pysyvämpää (toivottavasti!). Kyllä minä olen aistivinani laajempaa liikehdintää ajan hengessä, ison laivan hidasta kääntymistä.
Ja niinhän se on, että kun jostain tulee sosiaalisesti hyväksyttyä tai jopa kadehdittua, se voi alkaa yleistyä laajemminkin.
Tuo ostamis- ja mainostamispointti on myös hyvä. Minulla on joskus ollut hassuja tilanteita puhelinmyyjien kanssa, kun olen selittänyt että lainaan lehden kirjastosta. Lehden intresseissä kun ei ole niinkään se, että luen lehteä vaan nimenomaan se, että ostan sen!
hiirivaari, nyt vasta huomasin kommenttisi... Samaa mieltä kiireen päällejäämisestä ja paineiden kasautumisesta. Mummonmökissä varmasti omat (taloudellisetkin) haasteensa; itselläni asumiskulut täällä meijerillä ovat noin kolmasosan siitä mitä Helsingissä.
Juu, ostin joskus neljä vuotta sitten "mummonmökkini" alkuun kesäasunnoksi käytännöllisistä syistä ja maalta, synnyinseuduiltani. Maksoin mökistä pelkän tontin hinnan ja sain siinä ohessa vesi- ja sähköliittymät sekä puolen hehtaarin tontin, pihasaunoineen. Asuin tuolloin kaupungissa. Päädyin töihin mummonmökkini lähettyville ja siirryinkin siihen lopulta asumaan pääsääntöisesti. Remontoin pikku hiljaa mökkiäni, vähän laajensinkin ja se on nykyään täysin moderni, erittäin idyllinen ja toimiva. Mökki on pieni ja menot aika pienet. Tosin remontin jäljiltä riittää niitä taloudellisiakin haasteita, mutta siihen hintaan ei saa edes yksiötä vuokrattua. Joka tapauksessa se pienikin summa kuukausittain on hoidettava eikä se tule jos ei olisi käynyt töissä. Mökillä on aina kaikenlaista puuhaa eli mikäli aikoo hankkia sen "mummonmökin" niin saa varautua siihen, ettei koskaan tule ongelmaa vapaa-ajasta mikäli siinä ohessa käy töissä ja yrittää maksaa mökkiä. Ja mikäli vielä sattuu olemaan perhettä, lapsia kuten minulla. Ettei se nyt ihan niin ruusuista ole huolehtia monenlaisiata asioista, yritäppäs nyt vielä siinä ohessa hidastaa tahtia :D
Elämän heiteltyä minua sinne ja tänne, päädyin lopulta vuokraamaan mökkini. Nyt hoidan vuokratuloilla mökistä aiheutuvat kuluni. Ainakin niin kauan kun mökistäni on pankille lainaa. Perhetilanteiden muuttuessa asutaan "ihan oikeassa omakotitalossa" jota nyt remontoidaan.
On helppo kehoittaa trendikkäästi hidastamaan, mutta sitä sopii tulla jokaisen kokeilemaan. Voisin tarjota monenlaisia malleja :) Voipi kokeilla mummonmökissä, omakotitalossa, rivitalossa tai kesämökillä. Aina riittää touhua. Hidastaminen ei lähde aina niistä asunto-olosuhteista jos lähtökohtana taloudellisesti nollatilanne.
Siitä syystä voin niin täysin vakuuttaa, että hidastaminen ensitilassa lähtee itsestämme. Siinä jos missä olen erityisen huono :)
Loistava kirjoitus, ja ihana löytö tämä blogisi! Täytyy tutustua pintaa syvemmällä ihan ajan kanssa (hitaasti, hitaasti...).
Kirsi, kiitos :) Ja kiva kun löysit tänne!
Minäkin löysin tännne sattumalta ja jäin lukemaan mielenkiintoista blogiasi. Itse olen jo hidastanut ja päässyt hyppäämään kiireen oravanpyörästä eläkkeelle.
Lähetä kommentti