Piipahdimme eilen entisen kotikaupunkini Taiteiden yössä. Ydinkeskustan hulinan jätimme suosiolla väliin ja suuntasimme Museokorttelin puutaloalueelle. Muistelin, että siellä olisi hämärän tultua mukava tunnelma: lyhtyjä puissa, muurinpohjalettujen tuoksua ja käsityöläispuotien ikkunoissa kutsuva valo.Niin siellä olikin. Lettuja ostettiin kahdesta eri kojusta, Pikkupuoti Ainosta löytyi kermanvalkoinen peltirasia meijerin keittiöön ja Veturimiehenraitin kotimuseon kiva työntekijä toivotteli hyvää illanjatkoa. Värivalot täplittivät puutarhoja ja sirkusteltan uumenista kuului musiikkia.
Silti illasta jäi ikävä maku.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Onnenkukko-niminen lahjapuoti, jossa myytiin hauskoja, puisia jääkaappimagneetteja. Ajattelin ottaa kuvan magneeteista blogiin, mutta ehdin tuskin kaivaa kameran laukusta, kun myyjä huudahti huoneen toiselta puolelta:
- Niitä magneetteja voi ostaakin, niin ei tarvitse kuvata.
Minä (hämilläni) laitoin kameran pois ja vastasin: - Olisin vain blogiini laittanut... sehän on mainosta teille.
Myyjä: - No me ei sellaisia lueta.
Minä (jo vähän epäystävällisestä asenteesta suivaantuneena):
- Asiakkaanne voivat lukeakin. Mutta en tietenkään laita, jos et halua.
Myyjä (vihaisesti): - Juu älä laita. Älä laita.
Arvaatte varmaan, että poistuin Onnenkukosta kaikkea muuta kuin onnellisena. Puoti menetti asiakkaan ja minä hyvän tuuleni. Miksei myyjä voinut vain todeta ystävällisesti, että heillä ei saa kuvata?
Kamera pysyi laukussa loppuillan. Lettukahvilasta ehdin ottaa pari kuvaa ennen kenkun kauppiaan kohtaamista.
A-P:lle maistui myös makkara.
10 kommenttia:
No, olipa omituisen nuiva asenne myyjällä. Jotkut ovat hakeutuneet väärälle alalle..
Todellakin. Harmillista, että sitä pahoittaa mielensä niin pienestä, mutta minkäs teet.
Oi ei, eipä oikein osannut puodin pitäjä olla ajan tasalle. Ilmaista mainontaa...
Muuten ihanalta kuullosti reissusi. Puissa roikkuvat lyhdyt ja syyshämärä lettuineen. Enää ei voi ilta paremmaksi muuttua niin ja nuo puutalot :)
No ihme tiukkis! Tota mä en vaan jaksa ymmärtää, miten asioita ei voida esittää ystävällisesti?! Luulis, että olis myyjällekin olisi jäänyt parempi mieli, kun olisi voinut olla asiallinen. Todella tympeetä.
Kivalta näyttää teidän reissu kyllä muuten. :)
-Päivi-
Voihan Onnenkukko! Mistä noita tulee?
Voi miten harmi tuo kohtaus elämästä, harmittaa todella. Jää sellainen paha mieli. Toivottavasti illan hyvät kokemukset, tunnelma, syksyn kirpeys illassa, sirkusteltan uumenista kuuluva musiikki, mukavat muistot aiemmasta kokemuksesta, toivottavasti ne voittavat oikein voimakkaasti ja tuo kurja juttu unohtuu niiden rinnalla, uskon niin.
Tuo ikävä juttu oli sen toisen ihmisen tappio, hän menetti paljon hyvää siinä.
Kuvittelen meijerissä elämistä haaveillen, voi mikä koti sinulla on, ihana. Kiitos kun johdatit minut tänne, täällä on mukavia juttuja.
Kiitos kaikille myötätuntoisista kommenteista, näiden ansiosta reissusta jäänyt kurja fiilis hälveni :) Ja olihan illassa tosiaan paljon hyvää; lettujen taivaallinen maku, värit ja valot, rakkaan ilme ja kädestä ottaminen tuon kukkoilun jälkeen...
Pirkko: hauska tutustua!
himalainen: ihanan pitkästi ja lohdullisesti kirjoitit; olen myös iloinen että löysin sinun tykösi (en enää edes muista miten)!
Hi! Read quite a few posts on your blog; and it turns out quite amusing with translator. Nevertheless, one gets the drift. Share your taste in litterature and choice of movies. Thanks for mentioning "pieni vihko"; funny thing is that I had already put it in my favourites to check it out later :) You know what I like :)))
Nice to meet you, Viilhvile! I also tried to read my blog with the translator and boy was that funny :) The translator manages to be quite creative, accidentally.
I also found some nice Finnish (!) blogs through your profile (arjen aarreaitta etc.), thank you for that. See you!
Joillekin tuollainen tapa voi olla luonnollinen tapa kommunikoida. Ehkä myös meidän kulttuurissa on karuutta enemmän kuin muualla?
Lähetä kommentti