Muistatteko Arnold Lobelin Kurnun ja Loikan? Toinen oli pieni ja paksu rupikonna, toinen pitkänhuiskea sammakko. Voi että kun tykkäsin niistä lapsena!
Kaveruksilla oli aina joku liikuttava projekti meneillään. Kurnu taisi olla se hömelömpi: hyväuskoinen, herkästi loukkaantuva, vähän tosikkokin. Loikka oli vakaa ja huolehtivainen. Molemmilla oli sydän paikallaan.Kurnu ja Loikka pukeutuivat maanläheisiin, syksyisiin väreihin kesät talvet. Molemmat suosivat pikkutakkeja ja pitkiä housuja. 1970-luvun muodin mukaisesti lahkeet levenivät alaspäin.
Päivän asuja à la Kurnu ja Loikka <3
Kurnusta ja Loikasta on tehty näytelmäkin. Kuvat on poimittu vähän sieltä sun täältä (googlettamalla Frog and Toad).
5 kommenttia:
Mun blogista voisit hakea itsellesi Beautiful Blogger -tunnustuksen, jos vain huolit... Pidän blogistasi :)
Ihastuttavat veijarit! Harmikseni huomaan että sivistyksessäni on ammottava aukko...eihän ole vielä liian myöhäistä tutustua heihin? :)
Blogissani on sinulle tunnustus :) Kiitos ihastuttavasta blogistasi!
Nöpöstiina, tietysti huolin, kiitos! Olen jo käynyt kiittelemässä omassa blogissasi :)
Marie, ei ole liian myöhäistä :) Kurnua ja Loikkaa löytyy ainakin kirjastoista, kaupoista ei välttämättä enää... Kiitos sinullekin kovasti, pitemmät kiitospuheet raapustin omaan blogiisi!
Jakelen näitä eteenpäin kunhan saan nukuttua yön yli... nyt niin järkyttävä selkäkipu, etten tiedä miten päin olisin!
Vieläkin muistan kuinka ihana oli lukea Kurnu ja loikka -kirjoja 80-90 -luvuilla lapsilleni. Haluaisinpa saada niitä kirjoja käsiini mutta mistään ei löydy.
Erityisesti muistan sen kirjan jossa kesä oli nurkan takana.
Birgit, 80-luvulla niitä minullekin luettiin :) Kirjat ovat onneksi säilyneet tallessa; olen huomannut, että niihin ei juuri missään törmää.
Minulle on jäänyt mieleen monta tarinaa, mm. juuri tuo mainitsemasi. Ja se, jossa Kurnu laskee mäkeä (kelkalla? pyörällä?) ja näyttää lopulta aivan hirviöltä.
Lähetä kommentti