 |
| Alice Taitin kumpparikuva täältä. |
Joskus tuntuu siltä, että bloggaaminen harrastuksena on väärinymmärretty. Niille, jotka eivät sen antoisuudesta mitään tiedä, blogin pitäminen voi näyttäytyä itsekeskeisenä ajantuhlauksena. Puuhalle sopii jopa vähän naureskella. Kuka niitä muka lukee? Ketä ne kiinnostavat? Jonkun tavallisen kotiäidin yksitoikkoinen arki? Eikö aikaa kannattaisi käyttää johonkin tuottavampaan ja hyödyllisempään?
Bloggaajat tietävät, että blogeja luetaan. Syntyy yhteisöllisyyttä, joka kannustaa ja kannattelee. Mutta nähdäkseni se on kuitenkin sivutuote, iloinen yllätys, plussaa, lisäarvoa, hedelmä. Ei kai kukaan pelaa jalkapalloakaan vain otteluihin saapuvan yleisön takia? Täytyy nauttia myös pallon perässä juoksemisesta ja sen potkimisesta, oli pelikavereita sitten yksi tai kaksi tai kokonainen joukkue. Oli yleisöä tai ei.
Ihailen jokaista bloggaajaa ainakin kahden kynnyksen ylittämisestä. Ensimmäinen on vapautuminen muiden mielipiteistä, rohkeus luoda jotain omaa mahdollisista vähättelijöistä huolimatta. Toinen on oman ajan haltuunotto, sen ymmärtäminen että aika on ja sen voi ainakin yrittää käyttää tahtomallaan tavalla, haluamiinsa asioihin. Me itse päätämme, mikä on tuhlausta, mikä viljelyä.
Pieniä blogimaailman iloja: omasta elämänmuutoksestaan ihailtavan kirkkaasti kirjoittavan Downshifter Mollyn kehut saivat Meijerielämäni suorastaan pakahtumaan ilosta ja ylpeydestä. Peilin takana-blogin Anne puolestaan ilahdutti Meijerielämää tunnustuksella jo kuukausi sitten, myöhästyneet kiitokset siitä!
*edit* 8.11. Uusimmassa Nyt-liitteessä oli pieni juttu brittinäyttelijä Stephen Frystä. Lehdessä sanotaan: "Ehkä kompensoidakseen (omasta mielestään) epäonnistunutta näyttelijänuraansa hän on aktivoitunut muilla areenoilla. Nykyään Fry on Twitter- ja bloggaaja-aktiivi. Se ei ole haukku, sillä hän on nokkela sanankäyttäjä."
Oikein erikseen pitää mainita, että se ei ole haukku. Tätä juuri tarkoitan.
9 kommenttia:
Onpa totisesti hassu ajatus pitää bloggaamista ajanhukkana ja itsekeskeisenä harrastuksena. Mahtaisikohan moisen ennakkoluuloon olla osasyynä kulutuskeskeisten muotiblogien suuri suosio?
Itse olen törmännyt pääasiassa ihmisiin, jotka kokevat bloggaamisen rohkeiden, luovien ja sellaisten ihmisten harrastukseksi, joilla on ylellisen paljon omaa aikaa ja jotain sanottavaa.
Ehkä yhtenäiskulttuuri on Suomessa jo mennyttä aikaa ja erilaisissa alakulttuureissa elävät näkevät asiat kovin eri näkökulmista :)
Millan, hauska kuulla sinusta pitkästä aikaa!
Yllä kuvaamani keskustelu sai minut ajattelemaan myös sitä, kuinka monenlaisia ihmisiä blogimaailmaan(kin) mahtuu. Blogihan on vain muoto, sisällöt ovat yhtä moninaiset kuin ihmisten kirjo yleensäkin.
Yhtenäiskulttuuri ei (onneksi) päde blogimaailmaankaan. Blogeja pitävät ja lukevat ihmiset eivät muodosta yhtä yhtenäistä ihmisryhmää, vaikka yhteisöllisyyttä ja (ala)kulttuureja syntyykin. Silloin myös kysymys siitä, kuka niitä lukee, on mieletön. Sehän on sama kuin kysyisi, kuka lukee lehtiä, tervehtii naapureitaan tai kirjoittaa kirjeitä. Kuka tahansa, kaikki, ei kukaan erityisesti.
Laajemmin käsitettynä blogiyhteisö on minusta ihanan salliva. Kukaan ei lähtökohtaisesti ihmettele toisten itseilmaisuntarvetta eikä myöskään toivetta ajatusten, tunnelmien tai kokemusten jakamisesta.
ihana kirjoitus! minäkin luen blogiasi vaikka en ehkä ole ennen kommentoinut. tykkään blogeista jossa asutaan vanhoja taloja (ja meijereitä :) )
tunnetko maalahden vanhan meijerin? kts blogi
http://artfactorymalakta.blogspot.com/
ja kuvia
http://plaza.fi/ellit/koti/deko/kodit/kesakodit/meijerista-boheemi-koti
Bloggaus herättää kyllä monenlaisia ajatuksia. Välillä kyseenalaistan koko touhun, siis oman blogini, en toki muiden. Ehkä tässä asiassa niin kuin monessa muussakin on eri vaiheita.
Olen monesti miettinyt, miksi blogit ovat niin sukupuolittuneita. En muista, että yksikään mies olisi koskaan kommentoinut blogiini. Hyvin harvalla blogilistalla, johon tässä väljässä yhteisössä olen reilun kolmen vuoden aikana törmännyt, on miesten pitämiä blogeja.
Luen blogeja sukupuolesta riippumatta, mutta usein huomaan, että blogiyhteisöt, joissa liikun ovat naisten yhteisöjä. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta tavallaan se luo tietynlaista kulttuuria, maailmaa ja olemisen tapaa. Huomaan välillä kaipaavani vaikka koti-isäbloggaajan näkemystä hiekkalaatikkoasiasta. Ehkä asia liittyy myös nais- ja mieskulttuuriin ja siihen, miten erillään ne ovat toisistaan.
Ps. blogissani on sinulle haaste. Ei ole mitenkään pakko osallistua, mutta jos tykkäät, niin olisi tosi kiva jos tarttuisit tähän.
vankavesi, kiva kun jätit kommentin! Tuon dekon jutun olen nähnyt, mutta Malakta-blogista en tiennytkään, kiitos vinkistä :)
celia, minäkin olen miettinyt, missä ovat kaikki miesesteetikot? Entä koti-isät? (Harrastelija)valokuvaajat? Sisustajat?
Olen kyllä törmännyt miesten blogeihin, mutta ne liittyvät harvoin (jos koskaan?) kotiin, perheeseen tai edes arkeen. Useimmiten ne ovat visuaalisesti vaatimattomia ja liittyvät bloggaajan työhön tai jonkinlaiseen asiantuntijuuteen (esim. kirjailijan tai tutkijan ammattiin) ja pitävät tiukemmin kiinni jaosta julkiseen ja yksityiseen. Tässä suhteessa blogimaailma noudattaa siis historiallisia jakolinjoja?
Haasteesi oli ihana, tartuin siihen heti!
Hyviä ajatuksia! Olen itse ainakin saanut paljon lukemalla toisten blogeja ja juuri niitäkin, jotka kertovat ihan arkisesta tekemisestä. Puhumattakaan siitä, kuinka hauskaa minusta on lukea toisten tavasta asua ja laittaa kotia. Enää en juurikaan osta lehtiä, sillä monien blogien jutut ovat kiinnostavampia.
Käytän mielelläni muutaman hetken päivästä siihen, että käväisen blogeissa vilkuilemassa muiden kuulumisia. Mieluummin käytän aikaani blogin pitämiseen ja muiden blogien lukemiseen kuin vaikkapa erään tosi-tv-ohjelman seuraamiseen päivittäin. Mutta jos joku toinen pitää sitä itselleen sopivana ajanvietteenä, niin ei sekään minua häiritse :)
Luulen, että miehiä ei yleisestikään kovin paljoa kiinnosta "päiväkirjojen" kirjoittelu, ja siksi tämä blogimaailma ei ehkä ole heille ominta aluetta :) Eipä silti, olen ihan tyytyväinen naisten kommentteihin :))
Tuulella, minustakin blogien lukeminen ja pitäminen on avannut silmiä ja herkistänyt entisestään arkipäiväiselle kauneudelle. Erityisen mahtavaa on se, että kuka tahansa voi nauttia blogien maailmasta ilmaiseksi (no, edellyttää tietysti tietokonetta ja nettiyhteyttä, ehkä digikameraakin, mutta noin niin kuin muuten); blogeihin on vangittu valtavan paljon sellaista kauneutta ja ihanuutta, joka on kaikkien ulottuvilla eikä maksa maltaita. Tästäkin syystä kiiltäväpintaiset sisustuslehdet jäävät usein kakkoseksi.
Totta tuokin, mitä toteat päiväkirjoista ja miehistä/pojista. Tytöthän niitä ystäväkirjojakin täyttävät, kirjoittavat kirjeitä toisilleen, keräilevät kiiltsikoita ja tarroja, koristelevat ja tuunaavat. Jotain samaa kai näissä blogeissakin on, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
Ehkä mulle tämä bloggaminen on "aivojen nollaamista", se ei ole mitenkään turhaa. Jos päästän nuo aivoni liian piri pintaan niin jonain päivänä saattaa läikähtää yli :) Aloitin vasta nyt lokakuussa mutta jo nyt huomaan tämän kevyentyneen oloni. Ei tämä ole turhaa, päinvastoin. Täältä saa niin paljon paukkuja arkipäivään.
Hiirivaari, samaa mieltä olen, että kummasti keventää. Niin kuin mikä tahansa kirjoittaminen yleensä. Tai sydämen purkaminen, onhan tämä sitäkin tavallaan, ainakin joillekin joskus.
Lähetä kommentti