keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Kuinkas sitten kävikään

Menin eilen postiin ostamaan joulukortteja. Niin, lokakuun yhdeksäntenätoista. Minä, joka olen aina lähettänyt joulukortit maailmalle niin myöhään, että ulkomaille ne ovat ehtineet vasta välipäiviksi. Kotimaahankin usein vasta aatonaatoksi. Ykkösluokan postimerkeillä.

Kauppiaana joulukuu oli aina yhtä hässäkkää aattoon asti. Kiirettä, pitkiä päiviä, tulostavoitteita. Äh, en halua tuollaista sanaa tänne, onneksi minulla ei ole enää mitään tekemistä sellaisten kanssa. Oman joulun lähestymistä ehti tuskin huomata, kun päivät menivät toisten jouluja valmistellessa, lahjojen etsimisessä ja paketoimisessa vieraille ihmisille.

Nyt kun on toisin, olen ajatellut kirjoittaa joulukortit ajoissa ja ajatuksella. Monille lähetän vain sen yhden kortin tai kirjeen vuodessa. Haluan istua keittiön pöydän ääressä kaikessa rauhassa, kertoa siitä mitä on tapahtunut ja mitä on odotettavissa. Valita jokaiselle vastaanottajalle kortin, jonka kuvassa on jotain hänestä ja jotain minusta. Toivottaa kaikkea hyvää.

Yhtään joulukorttia en eilen ostanut. Ihastuinkin kesäkuvaan, sen raidallisiin uimahousuihin ja pilkullisiin perhosiin.
Ja muumitarrat oli saatava.

Ne oikeat joulukortitkin tulevat kyllä vastaan.
Vielä ei ollut niiden aika.

Perhoskortin on piirtänyt Rudolf Koivu.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin ajattelin tänä vuonna valmistautua jouluun hyvissä ajoin. Sain eilen idean että valmistan joulukortit itse. Selailin viime viikonloppuna vanhoja "harakan varpailla väsättyjä" kirjoitelmia ala-asteen toiselta luokalta ja löysin paljon aivan ihania lapsen mielellä sepustettuja tarinoita sisaruksistani, kolmenkymmenen vuoden takaa. Kopioin niitä tänä vuonna joulukortteihini :)
- Hiirivaari

himalainen kirjoitti...

Upea tuo kortti, jotain muuta mitä olen mieltänyt Rudolf Koivuun. Voisihan tämäkin ehkä olla joulukortti, ajatus ihanasta kesästä, se voisi olla kiva lahja.
Minä olen jo luopunut joulukorttien laittamisesta, aina olen aikonut hyvissä ajoin laittaa ja sitten juuri juuri sillä kalliilla hinnalla olen niitä kiikuttanut postiin... niin, ja sitten on ollut niitä kertoja, kun olen ollut kiukkuinen itselleni tästä hitaudesta.. nyt en enää viitsi. Ajattelin, että laitan jos tuntuu siltä, vapaus on hyvä :)

Tuulella kirjoitti...

Tosiaan aika hauska tuo perhoskortti.

Minä olen jo vapauttanut itseni joulukorttien "lähettämispakosta". Aikaisemmin jopa askartelin niitä, sittemmin olen tyytynyt ostamaan niitä ruokakaupasta ja usein niiden kirjoittaminen on myös mennyt hieman viime tippaan. Joinakin vuosina, kun työasiat ovat olleet rassaamassa vapaa-aikaakin, olen ostanut ne noin viisi korttia kaikkein läheisimmille, ja lähettänyt ne stressittömästi ja hyvillä mielin.

Mutta silloin, kun aikaa on, on hienoa lähettää vähän erilainen tervehdys.

Lumikko kirjoitti...

Hiirivaari, hauska idea! Harakanvarpaasi varmaan ilahduttavat sisaruksiasi :)

himalainen, niin on vähän erilaista Koivua, en muista ennen nähneeni näin "modernia" jälkeä häneltä... Usein laitankin joulukortteina jotain muuta kuin joulua: talviset kuvat, metsäneläimet, maisemat, sielunmaisemat... Kesäkuvia en ole vielä koskaan laittanut, mutta voisihan sekin olla!

Minä lähetän kortteja vain kouralliselle ihmisiä, mutta heille kyllä sitten joka vuosi, vaikka menisi kiireessä kirjoitteluksi. Ovat ihmisiä, joiden kanssa on tavallaan muodostunut perinne, hekin muistavat minua, vaihdamme kuulumisia kerran vuodessa, juuri joulun alla. Ei haittaa, vaikka kortti tai kirje tulisi perille vasta tammikuussa, se joulu ei siinä ole se "juttu".

Parasta on kyllä olla vapaa kaikenlaisista pakoista, mutta (joulu)korttien suhteen oma pakkoni on enemmän sisäinen kuin ulkoinen eli ei ehkä ihan pakkopakko kuitenkaan :)

Tuulella, tuohon jo himalaiselle kommentoinkin tuota pakkoa. Tuo mitä sanot on juuri niin tuttua, että töiden takia ei ole aina jaksanut innostua tai nauttia korttien lähettämisestä. Siksi aionkin tänä vuonna ottaa kaiken ilon irti joulunalusajasta, kun kerrankin on aikaa tehdä asioita ajatuksella.

Kuukki kirjoitti...

Luovuin muutama vuosi sitten tavasta lähettää joulukortteja ihmisille, joiden kanssa en ole ollut vuosiin muuten enää tekemisissä ja tilanne helpottui ;-) Nyt lähetän joulukortit vain niille oikeasti tärkeille ihmisille ja kaikkein tärkeimmille lähetän tietysti ykkösluokassa, koska on tyhmää, että kaikki kakkosluokassa lähetetyt kortit menevät vastaanottajalle kasana pari päivää ennen joulua. Onhan paljon ihanampaa saada kortit tipoittain!

Lumikko kirjoitti...

Kuukki, ihan järkevää jos se vei stressiä pois. Ei varmaan ole mielekästä lähettää kortteja puolitutuille vain tavan vuoksi. Itse olen jo vuosia lähettänyt kortit tietyille ihmisille, jotka ovat omalla tavallaan läheisiä vaikka emme juuri tapaakaan (osa asuu ulkomailla). Pidän korttien ja kirjeiden kirjoittamisesta näille ihmisille, mutta toisinaan kiire on verottanut kirjoitusintoa.

Inabeda kirjoitti...

Ihan toisesta aiheesta kommentoin. Näin vaan että listallesi on päässyt Truffautin L`Argent de Poche. Se on niin ihana elokuva! Taitaa olla ensimmäisiä elokuvia mitä näin ja minkä muistan hyvin.

Lumikko kirjoitti...

Inabeda, minäkin näin sen ensimmäisen kerran lapsena, se taisi olla lauantai- tai sunnuntaipäivä, ulkona oli vielä valoisaa. Elokuvan päähenkilöthän ovat lapsia, joten ei ihme että se on tehnyt meihin vaikutuksen!

Inabeda kirjoitti...

Les quatre cents coups (400 kepposta) on myös hieno elokuva. Oletko nähnyt sen? Truffaut on musta tehnyt myös aika huonojakin elokuvia.

Mä vierastan monia traditioita. Mutta on aina kivaa kun joku tekee asiansa pieteetillä.

Lumikko kirjoitti...

Olen toki, se on kyllä hieno, aika paljon surumielisempi kuin Taskurahat. Enkä minäkään tykkää kaikista Truffauteista, läheskään.