keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Kaijat

Nukkumiset taas ihan mitä sattuu. Menee kukkumiseksi.
Onneksi yö on hellä.
Papukaijataulu Hannaleena Heiskan.

3 kommenttia:

Marie Elisabeth kirjoitti...

Laitoin sinulle muuten viestä vanhempaan päisvitykseen ja käväisipä mielessä että niitä et välttämättä huomaa :)
Ihanat kaijat!
Toivottavasti unihiekka pian tavoittaa meijerinkin seudut.

Kauniita unia!

Ina kirjoitti...

Tuosta edellisestä postauksesta tuli mieleen, miten vieraiksi kirjat ovat mulle jääneet. Lapsena en juuri lukenut. Nykyäänkin kun vaikkapa töissä on kirja mukana ja tarkoitus olisi yrittää sitä lukea, jää se usein vain piirustuspaperini tukialustaksi.

Suloista esineistöä sulla. Oi mikä bella donna!

Lumikko kirjoitti...

Marie, hyvä että sanoit, olisi voinut muuten jäädä huomaamatta :) Aika hauskaa, että olet opetellut kielen lastenkirjoja lukemalla! Nehän sopivatkin siihen tarkoitukseen erinomaisesti, voisin itsekin kokeilla jonkun vieraan kielen kohdalla.

Hienoa, että pidät kuitenkin blogiasi suomen kielellä vaikka se ei olekaan äidinkielesi. Se on varmaan hyvää harjoitusta, jos nyt sellaista enää tarvitset. Oletko harkinnut että bloggaisit ruotsiksi?

Inabeda, hassua, minä taas luin lapsena ja nuorena ihan hirveästi. Sen jälkeen kun opin lukemaan ahmaisin kirjan päivässä. Mutta aikuisena lukeminen on vähentynyt, se menee kausittain. On ollut pitkiäkin lukemattomuuden kausia. Haluaisin lukea koko ajan, siis joka päivä vähän, se tuntuu jotenkin hyvältä moodilta. Nyt sellainen on kyllä ollutkin.

Tunnen aika paljon piirtäviä ja maalaavia ihmisiä, jotka eivät ole kovia lukemaan. Ja toisaalta kirjallisia ihmisiä, joilla ei ole häävi esteettinen silmä. Monesti kuvallisuus ja kirjallisuus mahtuvat tietysti samaan ihmiseen, mutta joskus se on kyllä joko-tai.