perjantai 29. lokakuuta 2010

Päivystäjä

Loka-marras-joulukuussa voisin valvoa kaikki yöt.
Niin on ollut jo vuosia.
Kyse ei ole unettomuudesta, vaan siitä että
yö on ihmisen parasta aikaa.

Aamuvirkut ovat varmaan toista mieltä.
Joskus kadehdin heitä, mietin mistä jään paitsi.
Millaisia näkyjä, tuoksuja ja maisemia menetän.
Valoja. 

Mutta minulla on yöni.
Ne ovat täynnä kuhinaa ja kohtaamisia.
Avaan tuttuja kirjoja, tuonkin kohdan muistan:
"Täällä ei tapahdu mitään. Ei mitään."

Tunnistan kaikki yöradion kappaleet,
ihmettelen miksi välillä tulee räminää.
Sitten muistan että radiota kuuntelevat myös yötyöläiset,
räminän on varmaan tarkoitus pitää heidät hereillä.

Yötyö kuulemma sairastuttaa.
Altistankohan itseni samoille taudeille kuin rekkakuskit?
"Tuhansia töitä, valvottuja öitä."
Metabolisille sepelvaltimokyyhkyille ja sen sellaisille.

Isänikin on aina ollut yöeläin, mutta ei se hänen kohtalokseen ole koitumassa. Kaikilla meillä on joku kohtalo.
Olen valvojien sukua.
Helsingin kodista.

5 kommenttia:

luminen kirjoitti...

Minä oon varmaan pohjimmiltaan aamuihminen, mutta melko usein valvon yöhön. Lipsuu vain siihen suuntaan. Molemmissa on kyllä puolensa, varhaisessa aamussa ja myöhäisessä yössä. Yötyöhön en kyllä varmaan pystyisi. Tekisin huonoa jälkeä.

Voi harmi tuota matkan menetystä. Mulla oli huono tuuri keväällä niiden tuhkapilvien takia. Peruin Lontoon matkan, kun se tilanne oli niin epävarma. Harmitti kamalasti.

Mutta ihana reppu!

Anna kirjoitti...

Yö on vaan niin tosi hienoa aikaa!! Olen itse siltä väliltä, että tykkään myös aamuista. Lapsen myötä olen vaan joutunut opettelemaan tosi aikaiseen heräämisen pakon. Ja pakko on aina paha.

Lumikko kirjoitti...

luminen, aamukateus on iskenyt niinä harvoina aamuina, kun olen ollut varhain liikkeellä ja tajunnut mistä jään paitsi. Talven pimeydessä en kyllä usko jääväni paitsi yhtään mistään, mutta kesäaamut voivat olla aika ihmeellisiä. Mutta minkäs teet, olen yökukkuja ja nukun mieluiten pitkään. Olen lakannut taistelemasta tätä ominaisuuttani vastaan nyt kun koulu tai yhdeksästä viiteen-työelämä ei moiseen masokismiin enää pakota.

Meillä meni myös viime keväinen Islannin matka sivu suun tulivuoren kiukuttelun takia. Lentoa lykättiin pariin otteeseen; kun muualla lentokentät avautuivat, Reykjavikissa kenttä sulkeutui. Lopulta ei jaksettu enää odottaa epätietoisuudessa, joten otettiinkin sitten äkkilähtö Madeiralle.

Kurjaa kun kaksi kertaa peräkkäin menee lomasuunnitelmat myttyyn :(

Moi Anna! Tuossa jo lumiselle totesinkin, että tykkään kyllä aamuistakin, kesällä varsinkin, mutta minkäs teet kun herääminen on niin vaikeaa varhaisella... Voisikohan lapsia opettaa aamu-unisiksi? Minun on varmaan kokeiltava sitä, jos saan lapsia ;)

Pellon pientareella kirjoitti...

Täällä yksi yöihminen ilmoittautuu. Mä taidan olla vuorotyöläinenkin luonnostani. Nyt mulla on kolmovuoronukkumisrytmi. Eli nukutaan 2-3 kertaa vuorokaudessa 2-5 tunnin unet. Terveellistä, eikö vain... Vois kyllä nukkua sen 8 tuntia, mieluiten ehkä kuitenkin öisin.

Lumikko kirjoitti...

Pellon pientareella, oho, tuollaisesta en ole kuullutkaan! Kuulostaa kokeilemisen arvoiselta. No, tavallaan olen kyllä itsekin nukkunut usein kahdessa "vuorossa": ensin liian lyhyet yöunet, ja myöhemmin pitkät päiväunet.

Niin, terveysriskit ovat kai todellisia, mutta itse luotan (ehkä liikaakin) omaan väsymyksen tunteeseen ja siihen, että jos unta ei ehdoin tahdoin vastustele, tulee kyllä nukkuneeksi tarpeeksi.

Kun vuosi sitten jäin pois silloisesta työpaikastani, nukuin ensin pari kuukautta univelkoja pois ja senkin jälkeen runsaasti. Nyt tuntuu siltä, että univelkaa ei ole, joten en hätäänny, jos välillä tulee nukuttua vähemmän.

Kiva kun löysit tänne :)