lauantai 3. syyskuuta 2011

Helpottaa

Country Homes & Interiors, 9/2010
Stressi alkaa hellittää kaikilla elämän osa-alueilla, jos nyt flunssaisena niin voi sanoa - ehkäpä stressi on vain ottanut konkreettisemman olomuodon? Niin tai näin, huomaan saaneeni tarvittavaa etäisyyttä isän asioihin, vaikka ne ovatkin huonommalla tolalla kuin sairaalasta lähdettäessä.

Olen myös järkeistänyt työkuvioitani tai ehkä pikemminkin vapaaehtoiskuvioitani: olen täysin tapojeni vastaisesti vetäytynyt muutamasta jo sovitusta hommasta elämäntilanteeseeni ja priorisointiin vedoten. Yllätyksekseni siihen on suhtauduttu hyvin ymmärtäväisesti, enkä ole tuntenut itseäni luopioksi.

Saran kirjoitus ihanassa Villaruusu-blogissa rohkaisee jatkamaan tällä itsekkäämmällä (vaikka vieläkin vähän vierastan tuota sanaa) linjalla.

13 kommenttia:

Anna Elina/Vielä yksi rivi kirjoitti...

Mukava kuulla tällaisia kuulumisia! Ja hienoa, että sinun tilannettasi ymmärretään.

On tärkeää tiedostaa se, mitä ehtii ja jaksaa tehdä ja elää sitten sen mukaan. Olen itse joutunut monesti taipumaan nimenomaan työasioissa, kun voimavarat ei vain ole riittäneet. Ja vähitellen olen jopa oppinut olemaan itselleni armollinen ja ymmärtämään itseäni ja tiedostamaan rajani...

Ihanaa syyskuun jatkoa ja levollista mieltä!

Nonna kirjoitti...

Hienoa! Pidetään liput ylhäällä jatkossakin. Mukavaa viikonloppua!

Lumikko kirjoitti...

Anna Elina, hei! En minä itse asiassa ole tilannettani juurikaan selittänyt, sanonut vain että "elämäntilanne on nyt sellainen, että...". Se on itse asiassa aika jännä juttu, että vaikka täällä Lumikkona olen kertonut niin avoimesti (ehkä liikaakin?) tästä "tilanteesta", niin sitten tosielämässä olen loppujen lopuksi aika vaitonainen siitä.

Silloin kun olin vakituisessa työssä, jäin kyllä suosiolla lyhyelle sairaslomalle, jos voimat loppuivat kesken. Mutta nyt freelancerina tilanne on kovin erilainen. Olen jotenkin kuvitellut, että _kaikki_ sovitut jutut on hoidettava määräajassa (maksettiin niistä palkkaa tai ei), vaikka olisin 40 asteen kuumeessa! Nyt olen tajunnut, että jos taakka kasvaa liian suureksi, asioista voidaan kyllä neuvotella eikä peruminenkaan ole maailmanloppu.

Hyvä, että olet oppinut kuuntelemaan itseäsi ajoissa ja tiedostamaan rajasi. Minä pyrin nyt samaan ja yritän jo etukäteen miettiä tarkemmin, mistä on realistista selvitä ilman kohtuuttomia ponnistuksia.

Oikein mukavaa syyskuuta sinullekin ja onnea uuteen kirjastotyöhön!

Lumikko kirjoitti...

Nonna, näin tehdään, hyvää viikonloppua sinnekin!

Leena Lumi kirjoitti...

Lumikko, minäkin täällä vielä vahvana keikun;-) Nyt paistelen kostiekkovahveroita ja sen jälkeen purkitan tämän päivän omenasoseeni. Rusko-orakkaita löysin lehdostamme...,mutta hillot sdaivat nyt riittää: Saimme lopuille omenille onnellisen perheen, joka noutaa ne huomenna.

Sitten Yorkshiren etsivät ja muuta sellaista.


Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle! Ja kiva kuulla, että isäsi voi ikäänsä nähden vahvasti.

wihtori kirjoitti...

Leena ;) kostiekko kuulostaa kivalle, vähän kuin kostin mekko...
ja Lumikko ei se ole itsekkyyttä tai itserakkautta vaan itsensä kunnioittamista ja itsestä välittämistä !

Lumikko kirjoitti...

Leena Lumi, hyvä hyvä :) Ja ihanan syksyiset hillous- ja sienipuuhat sinulla siellä menossa. Harmi kun en nähnyt viime lauantain jaksoa Yorkshiren etsivistä, nyt en enää taida päästä kärryille.

Isän ei kyllä parhaalla tahdollakaan voi sanoa voivan vahvasti, mutta sitkeä sissi hän on!

wihtori, olet aivan oikeassa :)

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Ihana lukea, että kaiken keskellä stressi alkaa helpottaa. Se, että olet itse osannut ottaa aikaa itsellesi, on varmasti antanut lisää vahvuutta tai ainakin tiettyä tasapainoa. Vetäytyminen jostain ei-pakollisesta, mutta periaatteessa mieleisestä, on hieno taito.

Se on myös taito, jota itselleni toivoisin. Koetan kovasti miettiä, että mikä minusta tulee isona (sanoo vm.-73 oleva ihminen, mutta kulttuurintutkijan koulutus on mikä on...) ja se on yllättävän hajottavaa. Onneksi arjessa on paljon sellaistakin, joka pakottaa olemaan pohtimatta.

Minä en muuten päässyt ikinä sisälle Yorkshiren etsiviin. Sen sijaan tuhlasin tänään kaupassa ja ostin mieheni ja minun lauantai-iltojen iloksi Ms. Marple-dvd:n vuodelta 2010 (Marplena Julie McKenzie, ei paras Marple, mutta tykkään kaikista Marpleista). :)

Maikki kirjoitti...

Hyvä kuulla, että siellä helpottaa hiukan ja olet saanut asioita tärkeysjärjestykseen. Flunssan toivotan niin pitkälle kuin pippuri kasvaa! Mukavaa viikonloppua!

milla kirjoitti...

Hieno juttu. Ja toivottavasti flunssakin hellittää! Joskus stressi kyllä tuntuu laukaisevan flunssan, sitten viimeistään on pakko vaipua sängyn pohjalle, kun ei muuhun kykene.

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Ihanaa, että alkaa helpottaa. Pikaista paranemista flunssasta!

Noista huolten tulemisesta uniin, pakko kertoa eräs (jälkeenpäin) hauska tapaus. Pyöriskelin yhtenä iltana sängyssä pikkutunneille kaikenlaista vatvoen, ja kun vihdoin nukahdin, palohälytun pärähti soimaan. Säikähdin ihan hirveästi ja unenpöpperössä koin äänen jonkinlaisena hyökkäyksenä tuntemattomalta taholta :). Onneksi mies pomppasi sängystä ja sammutti vekottimen. Mitään tulta tai savua ei siis ollut; ilmeisesti vain patterit lopussa...

Suloista sunnuntaita, Lumikko!

Lumikko kirjoitti...

Katja, tiedän kuinka kuluttavaa ammattiasioiden miettiminen on! Minulla meni monta vuotta ikävuosien 20 ja 30 välillä kaikenlaiseen pohdiskeluun ja ihan konkreettisiin "uusiin alkuihin" (pääaineen vaihtoa yms.). Nyt kun vihdoin luulen tietäväni, mitä haluan tehdä, huolena on raha: miten elää sillä, mitä haluaa tehdä.

Yorkshiren etsiväthän on astetta "kovempi" sarja kuin vaikkapa Midsomerin murhat tai Marplet, joten en ihmettele, ettet ole siitä niin innostunut. Minä tykkäsin ensimmäisten tuotantokausien jaksoista kovastikin, mutta näitä uudempia olen katsonut vain satunnaisesti.

Minusta Julia McKenzie on toiseksi paras Marple; olen niin vannoutunut Joan Hickson-fani, että häntä voittanutta ei minun silmissäni voi olla :)

Maikki, juu nyt alkaisi kyllä riittää tämä sairastaminen. Leppoisaa sunnuntai-iltaa sinullekin!

Maria, ihanaa on, toivottavasti tätä vähän "seesteisempää" vaihetta nyt kestäisi edes hetken.

No olipas teillä dramaattinen yö! Sinäkin taidat olla sellainen yökukkuja. Meidän kahden lisäksi ainakin Anna Elina näkyy olevan usein myöhään hereillä (kommenttien ajankohdasta päätellen). Toiset taas kommentoivat aina niin aikaisin aamutuimaan, että minä en ole _koskaan_ siihen aikaan hereillä :)

Lumikko kirjoitti...

milla, jäit välistä - en tosiaan taida olla ihan terve, kun kaikenlaista pientä huolimattomuutta on ilmennyt pitkin päivää (tulipalokin oli lähellä, mutta se meni kyllä A-P:n piikkiin). Joo, flunssa toimii usein sellaisena pakkopysäyttäjänä, ja ihan hyvä niin. Monesti sitä myös ajattelee, että en VOI sairastua just nyt, mut sitten sitä vaan sairastuu ja asioiden on pakko järjestyä jotenkin. Ja järjestyväthän ne sitten.