perjantai 22. lokakuuta 2010

Onnen tunne

Minut valtaa meijerillä usein onnen tunne.

Tykkään...
siitä kun lattia narahtaa jalkojen alla eikä alapuolella ole ketään sitä kuulemassa.
siitä että on kylmät lattiat ja täytyy pitää yötä päivää villasukkia ja sulkea ovet perässään jottei lämpö karkaa ja veto yllätä.
keittää teevettä vanhassa emalikattilassa.
katsella ikkunasta naapurin Pietari-koiraa, kun se istuu pihalla valkoisena täplänä ja säteilee kauneutta ja rauhallisuutta.
tavarajunien haalistuneista väreistä.
kun kilometrin päästä torilta kuuluu laulua. Tänne ehtiessään se kuulostaa haikealta.
hiljaisuudesta.
mennä lumeen tallattua polkua pitkin saunaan ja tulla sieltä kylpytakki päällä pois.
kuunnella levyjä, jotka unohtuivat vuosiksi, Tuomari Nurmion Punaista planeettaa, Tuula Amberlaa ja mitä milloinkin.
mennä nukkumaan kun nukuttaa ja herätä kun ei enää nukuta.
kuulostella aamuvirkkujen naapureiden töihinlähtöä.
saada postia.
siitä että ruokakomero pitää viinin viileänä.
sytytellä illan tullen lamppuja.
kölliä pedatulla sängyllä ja lukea kirjaa.
avata television, kun tulee puoli yhdeksän uutiset.
tietää että tärkeitä ihmisiä on lähellä ja kaukana, käsivarren mitan päässä, kylällä, isossa kaupungissa ja pienessä, muistoissa, kirjoissa ja piilossakin vielä.

13 kommenttia:

Katjusha kirjoitti...

Kuulostaa oikein mukavilta tykkäämisiltä, kuin olisi omiani :)
Tykkään myös kun vanhassa talossa kun on viileä ja saa tulet jonkun huoneen pystymuuriin, on ihana fiilistellä sen huoneen lämmössä ja pikkuhiljaa kun lämpö virtaa muuallekkin taloon, voi aloittaa taas arjen askareet. Ja ne villasukat jalassa!

Tai kun menee nukkumaan ja viisi kissaa tepsuttaa makuuhuoneeseen vuoronperään ja lautalattia narisee. Turvallinen olo.

Vanhoissa taloissa on paljon tykkäämisen aihetta...

Muuten: sinulla on ihana blogi!

Sanna Tallgren kirjoitti...

Tykkää tuosta jutusta. Kovasti! Pidän samankaltaisista asioista. Pidän siitä, että kotona tuoksuu kodilta. Että, kun ajaa pihaan, niin koiran naama ilmestyy keittiön ikkunaan, Se seisoo sivusta vedettävällä sohvalla, joka on peräisin erään entisöijä M:n verstaalta. Se katsoo renkaassa kasvavan muratin vierestä ja olen varma, että jonain päivänä koiran innokas, lurppakorvainen pää kurkistaa muratin renkaan läpi.

Pidän siitä, että talo paukahtelee pakkasella ja hirsiseinät liikkuvat. En suutu talolle vaikka tapetit repeävät oven nurkista heti uusina.

Pidän ajatuksesta, että monet lapset ovat kävelleet näillä lattioilla, letit suorassa ja sukat makkaralla. Pidän tarinoista, joita olen kuullut. Kuinka pienet pojat marssivat kouluun suuren metsän halki. Ja talvella hiihtivät. Pidän siitä, että pihalla puut ovat yhtä vanhoja kuin talo ja että hirsiseinät sisällä ovat täynnä pieniä naulanreikiä.

Pidän siitä, että talo on suuri ja silti kuin pesä. Että kun talviyönä menee ulos rapulle , ei kuule kuin jäiden hieman pelottavan kuminan. Ja koko tähtitaivas on koulunmäen yllä.

Unknown kirjoitti...

Täydellistä :) Aikalailla saman tyylistä kuin aikoinaan 4 vuotta sitten kun muutin kaupungista maalle mummonmökkiin ... paitsi että meillä oli alkuun erittäin "alkeelliset" olosuhteet ... kunnes sain sain remontin tehtyä.

Tuija kirjoitti...

Tykkään siitä, kun on vanhat tapetit ja kuvista joihin ne päätyvät. Tykkään rumasta muovimatostakin. Seinissä on reikiä siellä täällä, on joskus ollut tauluja ja hyllyjä, ties mitä, aivan omituisissa paikoissa.
Tykkään katsoa ikkunasta naapurin lintulaudalle ja keittiöstä. Tykkään kivisistä portaista ja siitä, ettei kivitalo ole koskaan liian kuuma. Tykkään siitä kun talitintti tulee aamuisin ikkunalle ja kurkkii sisään. Leveistä jalkalistoista ja harmaista kynnyksistä.
Vanhan talon yläkerran vuokralaisena, ei ole ollenkaan hassumpaa.

Lumikko kirjoitti...

Ihania vastauksia!

Katjusha, niinpä, lämpöä osaa arvostaa eri tavalla kun sitä joutuu vähän odottelemaan ja vaalimaan. Itse tykkään että sisällä on pikemminkin vähän liian kylmä kuin kuuma.

Kerrospukeutuminen on kotoisaa, mullakin nykyään aina kahdet villasukat päällekkäin. Ja lautalattian narina :) Meillä tosin lautojen päällä muovimatto ja sen päällä monta räsymattoa, muovi on edellisten omistajien perua, ilmeisesti laitettu kylmää eristämään.

Sanni, vanha kansakoulu on varmaan hieno paikka asua, tuo historian läsnäolo ja levotomat hirsiseinät. Itsekin olen asunut vanhassa kansakoulussa Inginmaalla, mutta olin silloin 0-2 vuotias, joten en muista siitä paljoakaan...

Minäkin mietin eilen saunan pukuhuoneessa, että siellä ne meijerin työntekijät ovat aikoinaan käyneet pesemässä maidon ja juuston hajun pois työpäivän päätteeksi :)

Hiirivaari, mummonmökissä asuminen on varmaan vielä tunnelmallisempaa kuin tällainen meijeriasuminen, tämähän on melkein kuin kerrostalossa asuisi paitsi että ylä- ja alapuolella ei ole ketään... Et ole ilmeisesti kaivannut takaisin kaupunkiin?

Lumikko kirjoitti...

Tuikkis, tuttuja tykkäämisiä sullakin :) Minäkin ilahdun talitinteistä, kun ne tulevat ikkunan taakse kuikuilemaan. Onneksi ne ymmärtävät että siinä on lasi.

Kivitalossa tosiaan yleensä viileää, oikein yllätyin viime kesänä kun jatkuvat helteet kuumensivat meijerinkin, sitä ei ollut aikaisempina kesinä tapahtunut.

Ei tosiaan kuulosta hassummalta asumisesi!

himalainen kirjoitti...

Voi miten kivoja onnen tunteita. Tuo otsikkokin, Onnen tunne, on niin pehmeä. Kaunis. Yläkuvakin on onnellisen värinen, ihana. Ja sinun kotisi tuntuu sellaiselta, että se tekee hyvää.
Minä olen onnellinen kodissani, puuhatessa täällä, vaikka olisin haikea ja alakuloinen, tulen tyytyväiseksi kun alan puuhailla kotiasioita.
Voi että, minäkin haluan kirjoittaa onnen tunteista kotona, lokakuussa tarvitaan sellaista mieltä. Kiitos sinulle.

Pirkko kirjoitti...

Kodikkaasti ja tutusti tykätty. Tykkäsin.

Paula kirjoitti...

Hirmuisen mukava kirjoitus :)

En saa nyt vastattua, mutta ajattelen tätä aihetta kyllä aika usein. Kannattaisi kirjoittaa mietteet ylös. Voisi löytyä enemmän hyviä juttuja kuin uskoisikaan.

Oon aina halunnut asua vanhassa talossa. Että olis narisevat lattiat ja semmoista kaikkea. Ja haluaisin tuota pakkasen kautta saunassa kokea vielä joskus.

Lumikko kirjoitti...

himalainen, kirjoita niin tulen lukemaan! Aina ei tietenkään voi olla hyvä olla, mutta vaikka olisi kurjaakin, niin kotona vähiten. Onnekasta sekin.

Kiitos itsellesi, kiva kun käyt täällä!

Pirkko :)

luminen, kiitos :) Minusta vanhat talot ovat parhaita siitäkin huolimatta, että niistä on joskus huolta. Meijerillä meidän asunto sijaitsee vuonna 1951 rakennetussa siivessä, eli ei me kovin vanhasti asuta. Itse asiassa en ole vuosiin asunut näin "uudessa" asunnossa!

Toivottavasti olet parantunut?

Nyt Tampereen kautta Skotlantiin!

Unknown kirjoitti...

Lumikko, en onneksi kaipaa kaupunkiin :) Muistan kun muutin tänne "vahingoissa" työn vuoksi noin neljä vuotta sitten (olin aiemmin ostanut tämän kesämökiksi). Täällä oli asuttu ympärivuoden joskus 70-luvulla. Päätin selvitä talven yli :) Syksyllä vaihdoin ikkunat uudet ja laitoin ilmalämpöpumpun. Lämmitin joka päivä kakluunaa ja puuhellaa puilla. Kävin vielä siihen aikaan vuorotyössä. Kun yövuoron jälkeen laittauduin nukkumaan ja puole päivän aikaan heräsin, oli sisälämpötila + 15 ja ulkona paukkui pakkanen. En jaksanut nukkumaan mennessä lämmittää puilla. Kuljin minäkin parit villatöppöset jaloissa ja satsasin kerrospukeutumiseen. Sitten keksin hankkia lämpöpatjan, ei viluttanu kun heräili. Nyt tänne on tehty kunnon remontti. Enkä ole enää siinä vuorotyössä :) Tykkään touhuilla täällä maalla, pilkkoa polttopuita yms.
Eikä kuulosta hassummalta meijerielämäkään :)

Ina kirjoitti...

Ehkä onnellisinta on nukkumaan meneminen ja herääminen. Sänky on ihanin paikka kodissani. Punkka vaan vetää!

Lumikko kirjoitti...

Inabeda, sehän on aika hienoa jos herääminen on onnellisinta :) Silloin ovat asiat hyvin.