Vaikka lehdet ovat pullollaan ihania tavaroita, en yleensä koe houkutusta ostaa esineitä omaksi. Kotini on jo täynnä tavaraa ja hyvä sellaisenaan. Minulle riittää, että saan katsella kuvia. Tarpeessa ja sen tyydyttymisessä on jotain samaa kuin kaunokirjallisuuden lukemisessa: kirjojen kautta saa kokeilla muiden elämää, kokea toisen ajan ja paikan, mutta pitää silti oman elämänsä ja olla tyytyväinen siihen. Myös sisustuslehtien avulla voi laajentaa haaveidensa kehää ja vaellella huoneissa, jotka uhmaavat tosielämän ahtautta. Vaelluksen jälkeen tuota ahtautta katsoo uusin silmin ja toteaa, että se näyttää kotoisalta, omalta.Nyt suhde on muuttunut. Ei niinkään ylläkuvatun suhteen, mutta muuten. Niin kuin kaikki ostaminen, myös lehtien hamstraaminen on vähentynyt. Kyse ei ole pelkästään lisääntyneestä itsehillinnästä. Itse mieliteko on laimentunut.
Kun lainaan lehden kirjastosta, koen kaksinkertaisen ilon ostamiseen verrattuna. On ihanaa napata sieltä edellisen kuukauden Sköna hem mukaansa ilmaiseksi. Lehteä selaillessaan ei joudu miettimään, oliko investointi kannattava tai mitä muuta kiiltäväpintaisen houkutuksen hinnalla olisi saanut. Säästyneillä rahoilla voi vaikka syödä hyvin.
Yhä useammin vaeltelen lehtien huoneiden sijaan blogien huoneissa. Palaan myös vanhoihin lehtiini, joiden kuvat olen jo unohtanut. Yhtään kotimaista sisustuslehteä minulle ei enää tule tilattuna, ja olen myös lakannut vastaamasta tuntemattomiin numeroihin, koska tiedän soittajien tyrkyttävän lehtiä, enkä halua olla heille epäkohtelias enkä toisaalta tuhlata heidän aikaansa ja minun. Ystävällisyys nimittäin herättää heissä toivon kipinän ja sinnikkäästi he tarjoavat yhä uusia lehtiä ja lopulta pettyvät, joskus vähän suutahtavatkin, kun en tilaakaan mitään.
Myös makuni on muuttunut. Tai ei sentään, ei se ole muuttunut, mutta löytänyt mukaisensa. Inhokkini ovat ennallaan (pompöösi Divaani ja kliininen Plaza Koti) mutta suosikkini vaihtunut. Kyseessä on lehti, jonka kuviin ihastuin muutaman irtonumeron perusteella niin paljon, että tilasin sen itselleni. Hintaa yhdelle lehdelle tulee kotiinkannettuna nelisen euroa. Valittuni on, uskokaa tai älkää, Country Living.
 |
| Kaikki kuvat Country Living 10/2010. |
11 kommenttia:
Minäkin lainaan paljon kirjastosta lehtiä ja sisustuskirjoja! En tykkää Divaanista yhtään, ihan humpuukkilehti,mutta Maalaisunelman määräaikaisesti oli pakko tilata.
Joo, kirjasto on kyllä mahtava keksintö :) Meidän kirjastossa tosin hyvin vähän valikoimaa, sisustuslehdistä sinne ei tule muita kuin Avotakka ja Sköna hem.
Divaanista en tykkää, koska siinä on kaikki niin suurella rahalla tehtyä, hengetöntä ja epäkodikasta. Nimikin on hölmö. Maalaisunelmaa en ole lukenutkaan, pitääpä tutustua.
Kirjastot <3
Kivoja ovat nuo kuvat ainakin! Täytyypä tutustua! Minä olen tykännyt viime aikoina Deko-lehdestä. Rentoja juttuja.
Heippa, löysin tänne sattumalta ja taisinkin löytää aarteen. Täällä on tunnelmaa, josta pidän.
Onnenpäivänen, niinpä :)
Nonna, Deko on suosikkini kotimaisista. Siinä esitellään usein aika pienellä rahalla toteutettuja juttuja. Kiva kun kommentoit!
Tuikkis, hyvä että löysit; minäkin kävin jo pikavisiitillä Rokkimyyn luona :) Pitää palata ajan kanssa. Tavataan siellä ja täällä!
Kivan syksyisiä kuvia. Mitähän nuo savilusikan näköiset ovat? Voisikohan samanlaisia tehdä savikurssilla, olisi kiva syysteetä hämmentää...
Mulla on vähän omituinen suhde sisustuslehtiin. Sisustukselliset asiat kyllä kiinnostaa, mutta niissä lehdissä sinällään on jotain, mitä en halua. Ehkä kaupallisuuden henki on liian vahvasti esillä. En tahdo katsoa mainoksia.
Käyn lehtihyllyillä vain harvoin, mutta tuo Country Living on semmonen, jonka olen kerran ostanut. Jos rupeaisin ostamaan niin tekisin ehkä saman valinnan kuin sinä. Tuo tilaushinta on kyllä oikeastaan aika houkutteleva :)
Kirjastoa kannattaisi kyllä minunkin lehtien suhteen hyödyntää paremmin. Olen lainannut vain käsityölehtiä.
Jokke, vilkaisin lehdestä ja ovat näemmä keramiikkaa. Eli siitä vaan kokeilemaan!
Luminen, ymmärrän hyvin. Itse en tykkää siitä että lehtien (ja mainosten) kodit ovat niin usein asumattoman oloisia, liian uusia ja persoonattomia, niistä puuttuvat kerrostumat. Tästä syystä en ole koskaan ymmärtänyt asuntomessujakaan.
Tykkäisin lehdestä, jossa kuvattaisiin "ihan tavallisten ihmisten" koteja, siis sellaisia persoonallisia ja vaikka vähän epäsiistejäkin, joissa olisi paljon kiehtovia yksityiskohtia ja joiden tavaroista ei voisi sanoa mistä ne on ostettu (koska kukaan ei enää muistaisi tai edes tietäisi sitä).
Blogit tietysti paikkaavat tätä puutetta lehtimarkkinoilla. Tässä Country Livingissä on samaa henkeä, vaikka pitkään luulin että se on vähän vanhempien rouvien ja puutarhureiden lehti. Paljon kodikasta ja vanhaa, eikä liikaa kukkakuoseja.
Nuo kuvat ovat aivan ihania. Enpä ole vielä Country Livingiä koskaan ostanut, mutta nyt kyllä mielenkiinto heräsi.
Tosin, niin kuin pari postausta sitten jo kommentoinkin, minulla lehtien ostaminen on vähentynyt selvästi sen jälkeen, kun aloin lukea blogeja. Blogijutuissa parhainta on juuri aitous. Tällä hetkellä ostan sisustuslehtiä satunnaisesti, ja yleensä kirpparilta. Siellä maksan tämän vuoden lehdistä 10-50 senttiä kappaleelta :), ja ostan vain, jos kannessa on jotakin kiintoisaa. Kirjastoihin kun en ehdi monestikaan.
Kylläpä onkin herkulliset värit noissa kuvissa!
Tuulella, sama juttu täällä, blogien lukeminen on selvästi hillinnyt lehtienostohimoja. Kirppareissa ja divareissa on sama hyvä puoli kuin kirjastoissa: löydöistään voi iloita ilman katumuksen häivähdystä, jos lehti tai kirja on ollut ilmainen tai puoli-ilmainen!
Country Living kyllä yllätti minutkin, olin jotenkin luullut sitä erilaiseksi. Kesällä ostamani ja nyt syksyllä tilaamani numerot ovat kyllä kaikki olleet mieluisia.
Meni nyt vähän country livingin mainostamiseksi mutta menköön!
Lähetä kommentti