torstai 26. tammikuuta 2012

Masennuksen uhallakin

Katselin toisella silmällä Nelosen Hyvät ja huonot uutiset-ohjelman, koska Pekka Haavisto oli siinä vieraana. Ohjelmassa sivuttiin uutista, joka oli mennyt minulta ohi. Sen mukaan ihmiset voivat masentua sosiaalisen median käytöstä, koska muut ihmiset vaikuttavat siellä onnellisemmilta.

Ystävän yllyttämänä perustin Meijerille oman Facebook-sivun. Lupaan välttää myös siellä liiallisen onnellisuuden vaikutelmaa. Yritän olla masentumatta, vaikka tykkääjien määrä pysyisi yhdessä (terveisiä vaan Amerikan enolle sinne rapakon taakse!). Tutuille en paria poikkeusta lukuunottamatta aio sivusta kertoa, joten jutustelen siellä joko teidän kanssanne tai en ollenkaan.

Tervetuloa siis tutustumaan ja kenties keskustelemaankin Facebookin sirpaleisemmassa mutta myös spontaanimmassa ympäristössä. Naamakirjaa kaihtaville voin vakuuttaa, että täällä Bloggerissa kaikki jatkuu entiseen malliin.

20 kommenttia:

Niina Oivi kirjoitti...

Masentua? Jasoo.
Missasin ohjeelman! Kun en harrasta tölsyy. Mut ton ois voinuuu. Ehhe.

Ja KIITOS että jatkossakin olets täällä!
Mua ei löydä facesta, enää, eikä koskaan. Revein linjat irti jo 2008, kun määt tajusin että oon yötpäivää online plus "ketää nää 600 tyyppii loppujenlopuks o...?!" AAW ja pois. Vierotus oli HARD. Oli!

Lumikko kirjoitti...

Niina, täs oli olevinaan sellanen vähän sarkastinen sävy; en tietenkään nyt puhu tosissani mistään masentumisesta. Omalla kohdallani siis. Siinä uutisessa puhuttiin kyllä ihan vakavissaan sosiaalisen median ja kai eritoten FB:n masentavuudesta, ja muistan että samasta aiheesta on ollut joskus täälläkin keskustelua.

Ohjelma oli liian pitkä, konsepti oli melkein sama kuin Uutisvuodossa mutta tää kesti tunnin. Pekkaa oisin toki kuunnellu vaikka monta tuntia, mutta kun siinä oli niitä muitakin... ;)

Täällähän minä parhaiten viihdyn, FB:ssa käyn yleensä vain kääntymässä. Mutta tykkään kyllä siitä ajatuksesta, että sielläkin voisi vaihtaa ajatuksia myös muiden kuin IRL-tuttujen kanssa; tähän mennessä se ei oikein ole multa luonnistunut, mutta jospa nyt.

Niina Oivi kirjoitti...

En mä sua tässä todellakaan tarkoittanutkaan, mutta uutinen on mielestäni jotenkin totta. Tunnen tapauksia joita toisten ruutu "elämä" oikeasti "masentaa". Kun oikein rupesin aatostaan, olen ihmisen kanssa puhunutkin tästä joskus ja nyt vasta tajusin että hänellä oli/on ongelma muiden NIIIN mahtava elämänmenosta ja hänen elämässään ei siis näin ollen tapahtunut MITÄÄN. Kuulemma...
Enkä puhu asiasta minäkään "masentuneena" : ) Sana masunnus on jo puhkikulunut, jos jalka katkeet - OOOT MASENTUNUT! yms.

Niin tykkäsin silloin ajatuksesta myös olla tekemisissä muidenkin kuin tuntemieni kanssa, mutta seet paisui äärimmäisyyksiin. Toki en tällä väitä attä sulle niin kävis, en tietenkään. Mulle se oli vaan liikaa.
Mutta verrataan tähän bloggailuun - myönnän, siirtyminen vain sosiaalisesta toiseen.

Clarissa kirjoitti...

Ei tuo olettamus ihan tuulesta temmattu ole, kun ajattelee kaikkia niitä alemmuudentuntoisia, jotka kulkevat blogista toiseen ja viljelevät sitä ihanaa-sanaa. Bloggaajaguruthan näistä hyötyvät, innostuvat ehkä vielä enemmän kehumaan itseään ja heikommilla kehujalahjoilla varustetut lukijat tuntevat itsensä vielä kurjemmiksi.
Sosiaalisilla medioilla on vaaransa, jos ei ihmisellä muuta elämää ole.

Nonna kirjoitti...

Mä en ole FB:ssa ja olen välillä miettinyt, että onko mun blogi "so last season", kun sekään ei ole FB:ssa. No, sä voit pian kertoa sitten, tuoko FB bloggaamiseen jotain ihan mahtavaa!

Lumikko kirjoitti...

Niina, on se varmasti totta, ainakin jollain tasolla. Itse olen - kuten sinäkin - vähän haluton käyttämään masennus-sanaa (siis vakavissani) kovin kevein perustein, kun on kokemusta ihan oikeasta masennuksesta. Mutta alemmuudentunteita ja alakuloisuutta sos. media voi herättää helpostikin, ihan kenessä tahansa, ainakin jos lähtee vertailevalla asenteella liikkeelle (ja sehän ei aina ole ihmisen itsensä valittavissa, vaikka toista usein kuulee väitettävän). Valmiiksi masentuneen eristyneisyyden ja ulkopuolisuuden tunteita sos.mediassa liikuskelu voi niin ikään lisätä, mutta toisaalta uskon kyllä vahvasti myös vertaistuen voimaan, jota erityisesti blogeissa on tarjolla. Kaikki blogithan eivät ole pelkkää omalla onnella brassailua.

Jos alan (taas) asua netissä, lupaan puhaltaa pelin poikki ja pistää pillit pussiin :)

Pilvitarha kirjoitti...

Nyt mää kyllä masennun kun mun blogi ei oo facebookissa eikä kukaan oo kirjottanut tänään vielä viestilootaan siellä blogissakaan että "ihanaa". Onneksi Niina eilen tais kirjottaa ;)

Ei vaan, eihän tätä kannata liian vakavasti ottaa, luulisi että se asia on jo ihmisille uponnut. Kyllä blogit ja facebookki sun muut alkaa olla jo niin arkipäiväistä hommaa... Alkuhuuman jälkeen olen huomannut ettei siellä facessakaan enää kukaan niin kauheasti roiku.

Mun itsetuntoni ei ole kyllä noussut yhtään mihinkään vaikka mukavia viestejä saankin, sen sijaan olen saanut kivat jutut tuntumaan vielä hauskemmilta kun ne on saanut jakaa muiden kanssa.

Lumikko kirjoitti...

Clarissa, ei ole, ei. Kirjoitinkin jo tuossa yläpuolella Niinalle ajatuksiani tästä aiheesta.

Nonna, jos en olisi liittynyt Facebookkiin joskus vuonna 2007, en ehkä olisi liittynyt ollenkaan (siis myöhemmin). Kun nyt olen kuitenkin päättänyt siellä toistaiseksi pysyä (ajoittaisista epäilyksistäni huolimatta), yhtä hyvin voin yrittää käyttää sitä itselleni mielekkäällä tavalla. Blogin ehkä hivenen yhteiskunnallisempi, ajankohtaisempi ja kantaaottavampi FB-siipi voisi olla sellainen mielekäs ja antoisa juttu, mutta aika näyttää.

En oikeastaan odota, että FB toisi bloggaamiseen mitään uutta tai mahtavaa, mutta blogi voi tuoda Facebookiin jotain sellaista, jonka avulla saan siitäkin mediasta enemmän irti. Mielelläni myös tutustun lukijoihini ja blogituttuihini paremmin, ja FB tarjoaa siihen yhden lisäulottuvuuden.

Mutta ymmärtääkseni kovinkaan monella lukemallani blogilla ei ole mitään tekoa FB:n kanssa, joten Apinalandia ei todellakaan ole last season :) Päinvastoin, melkein ihailen niitä harvoja, jotka ovat onnistuneet pysymään FB:n ulkopuolella. Tulee mieleen ne ajat, jolloin kaikilla ei vielä ollut kännykkää (eikä taatusti olisi vieläkään, jos lankapuhelimella puhumisesta ei olisi tehty niin järjettömän kallista).

Lumikko kirjoitti...

Pilvitarha, joo tiedän ettei ole kun viime yönä sitä sieltä hain, jotta Meijerillä ois ollu joku josta tykätä ;) Pari muuta tuttua blogia onneksi löysin :)

Mulla on parhaillaan menossa sellainen tulevaisuudentutkimus-innostus, ja omalla kohdallani huomaan ikään kuin hyväksyneeni sen, että sosiaalinen media (sekä blogit että Facebook tai tulevaisuudessa ehkä joku muu vastaava) ovat tulleet jäädäkseen. Muutosvastarinta on ihan ymmärrettävää ja kriittisyys tarpeen, mutta itse olen nyt kallistunut ajattelemaan pikemminkin siihen suuntaan, että miten voin käyttää näitä medioita itselleni sopivalla ja antoisalla tavalla. Kun itse mediasta tulee (kuten sanoit) itsestäänselvyys, voi keskittyä varsinaisiin sisältöihin. Ajattelen, että ei kannata tavallaan pysähtyä siihen muotoon (mediaan) tai ainakaan leimata ketään/mitään sen perusteella, vaan ottaa sisällöt sisältöinä riippumatta siitä, onko kyseessä perinteinen vai sosiaalinen media.

Voi tietysti olla, että olen ihan hakoteillä, ja muutaman kuukauden tai vuoden kuluttua vedän kaikki töpselit seinistä ja annan piut paut koko sosiaaliselle medialle. Se jää nähtäväksi. Nyt just tuntuu kuitenkin tosi mukavalta voida asua täällä syrjässä ja silti rupatella eri puolilla Suomea asuvien ihmisten kanssa ja keskustella välillä syvällisiäkin.

p.s. Teidän kanit!! Kävin eilen ihastelemassa kuvia, etenkin se karvapallero-otus oli niin IHANA!

Pilvitarha kirjoitti...

No sinäpä sen sanoit, just noin.

Ihan hyvä että näitä hommia analysoidaankin, mutta kohtuus kaikessa. Hitsi, pitääkö munkin nyt sitten mennä sinne buukkiin? Kerro tosiaan miltä siellä tuntuu olla blogina :)

Karvapalleroilta terveisiä meijerille.

Clarissa kirjoitti...

"Miten voin käyttää näitä medioita itselleni sopivalla ja antoisalla tavalla". Siinä se ongelman ydin onkin - opetellaan sitä, kai se vähitellen valkenee itse kullekin. Tuota aiemmin mainitsemaasi vertaistukea näiden medioiden kautta ei voi aliarvioida, sehän on ihan omaa luokkaansa.

Totta kai minäkin ilahdun positiivisista kommenteista, vaikka en niistä niin riippuvainen ole, että surisin, jos niitä ei tulisi. Minulle saa kommentoida kehumattakin! Tuulesta temmattu ei kuitenkaan ole tuo uutinen, josta kirjoitit!
Toistaiseksi aion pysyä fb:n ulkopuolella, mitä nyt joskus kurkin tietoja tyttöjen välityksellä:)

milla kirjoitti...

"Nyt just tuntuu kuitenkin tosi mukavalta voida asua täällä syrjässä ja silti rupatella eri puolilla Suomea asuvien ihmisten kanssa ja keskustella välillä syvällisiäkin."
Minulla on samanlaisia mietteitä tätä sosiaalista mediaa kohtaan.
Koen kaiken vaan lisänä, väylänä kommunikoida. En tiedä ajattelisinko eri tavalla jos kaikki asuisi samalla paikkakunnalla. Kaikilla tarkoitan ystäviä ja perhettä.


Tykkäsin tykkäsin! Kiva :)

Lumikko kirjoitti...

Pilvitarha, juu kerron sitten kun kokemuksia kertyy. Ainakin toistaiseksi tämä on vaikuttanut ihan hyvältä idealta! Vähän tosin on jo alkanut mietityttää se, että muut esiintyvät reippaasti omilla nimillään ja kasvoillaan ja itse lymyilen blogin nimen takana. En vain oikein tiedä, miten muutenkaan se voisi olla.

Paijauksia karvapalleroille!

Clarissa, opetteluahan tämä on vielä monella tapaa - kun ajattelee, että Facebookissa olen ollut nyt viitisen vuotta ja blogi täyttää maaliskuussa vasta 2 vuotta, niin elämän mittakaavassa ne ovat aika lyhyitä ajanjaksoja kumminkin. On ehkä liian aikaista sanoa, mikä on minkäkin merkitys sitten pitkässä juoksussa.

FB:ssä on muuten myös selkeästi sellainen "sukupolviraja"; äitini ikäpolvelle (johon sinäkin ehkä kuulut?) koko FB on selvästi vieraampi, vaikka toki siellä on monenikäisiä. Äitiä yli 10 vuotta vanhemmalla isälläni ei ollut edes tietokonetta, puhumattakaan että hän olisi kuuna päivänä voinut kuvitella liittyvänsä johonkin facebookkiin! Itse asiassa isä ei tainnut oikein ymmärtää koko internetin olemusta; se kävi välillä aika huvittavillakin tavoilla ilmi.

No niin, nyt rönsyilen taas asiasta toiseen. Sen haluan vielä sanoa, että minusta sellaisissa jatkuvissa, pitkäaikaisissa blogiystävyyksissä on mukavaa juuri se(kin), että aina ei tarvitse kehua vaan voidaan keskustella ihan "oikeastikin" ja olla jopa eri mieltä ns. hyvässä hengessä. Tuttavuudessa on ikään kuin riittävästi luottamusta ja ymmärtämystä sellaiseen. Sama pätee tietysti tosielämän ystävyyksiinkin.

milla, voi olla, että en olisi ikinä tullut perustaneeksi blogia, jos olisin jäänyt Helsinkiin asumaan ja sosiaalinen elämä olisi pysynyt yhtä vilkkaana kuin se joskus oli nykyiseen verrattuna. Mutta tällä en tarkoita, että nettisosiaalisuus olisi joku korvike tai huonompi vaihtoehto sille kapakassa istumiselle :) Korvike jossain määrin joo, mutta koen tämän myös ihan oikeasti antoisaksi ja arvokkaaksi sinänsä.

Kiva kun tykkäsit! :)

jaana kirjoitti...

Sen verran tässä nyt kommentoin, että sekä blogi että facebook ovat näin expatille henkireikä ja kanava, jonka avulla pysyy ajan tasalla ystävien ja sukulaisten touhuista.

Minusta on mukavaa, että meijeri on facebookissa, tykkäsin jo siitä.

Lumikko kirjoitti...

jaana, ymmärrän täysin, kun ne ovat sitä jo pääkaupungista 130 km päähän muuttaneellekin :)

Ja joo, huomasin, kiva :) Nimesi olikin jo tuttu Kotimaisista kirjablogeista.

PIUZA kirjoitti...

Pysy täällä! :) Käytän facee, mut harvooooin.
t.Paula

Niina Oivi kirjoitti...

PIlvari! JOKU muukin siel sanos eile IHANAA, niiih!! ;DDD

Lumikko kirjoitti...

Paula, pysyn pysyn :) Ei vaikuta tähän mitenkään.

Aura kirjoitti...

Huippua! Tosi kiva tunne, askel lähemmäs, kun päivityksesi tupsahtelevat henkilökohtaiseen tilaani facebookkiin. Tykkään, tykkään! :)

Lumikko kirjoitti...

Aura, oi miten kiva kuulla! Jos alkaa tuntua siltä että tupsahtelen sinne liian usein, niin toppuutelkaa sitten - jookos? ;)