tiistai 31. tammikuuta 2012

Radio Days

Meni vuosia, etten kuunnellut lainkaan radiota (paitsi television Uutisikkunan taustalla pyörivää Yöradiota). Ei vain tullut kuunneltua. Töissä ei voinut, kotona radion oli korvannut telkkari. En ajatellut jääväni mistään paitsi.

Ehkä en jäänytkään, mutta viimeisen vuoden sisällä olen joka tapauksessa löytänyt radion uudelleen. Meillä on nyt kolme radiota eri puolilla huushollia, ja niihin on ohjelmoitu Radio Suomi, Yle Puhe ja Ylen Ykkönen. Autossa kuunnellaan lisäksi Suomipoppia, Iskelmää ja Radio Aaltoa. Paras ei-yleisradio eli Radio Helsinki ei täällä kuulu.

Monet vanhat suosikkini ovat edelleen olemassa, kuten Kadonneen levyn metsästäjät ja Miten minusta tuli minä. Lapsuuden lempiohjelmani Onnenpäivä on korvautunut Nousevan auringon talolla (ilmeisesti jo vuosikymmen sitten), mutta ei se haittaa; onhan äänessä edelleen lapsena suuresti ihailemani Jake Nyman, jolla on sekä täydellinen radioääni että kadehdittava populaarimusiikintuntemus.

Olen tehnyt myös uusia löytöjä. En varmaankaan kuulu Selkouutisten kohderyhmään, mutta tykkään tavattomasti konseptista: että vaivaudutaan lukemaan uutiset niin hitaasti ja ymmärrettävästi, että vähän verkkaisemminkin ohjelmoitu ihminen pysyy kärryillä ajankohtaisista tapahtumista. Yle Puheen Politiikkaradiokin on ollut hyvä löytö.

Isällä oli aina radio auki. Silloinkin kun hän katsoi olohuoneessa televisiota, makuuhuoneen ikivanha transistoriradio pulputti taukoamatta olemattomalle kuulijakunnalle. Radio oli päällä ympäri vuorokauden ja piti isälle seuraa yön pitkinä, unettomina tunteina. Toisinaan hän oli epävarma, oliko kuullut jotakin radiosta vai nähnyt unta.

Kun isä kuoli, radio jatkoi tasaista jutteluaan sängyn vieressä. Ääni oli hiljaisella, ohjelma musiikkipitoista. Tulen muistamaan huoneessa tuolloin viettämäni hetket lopun ikääni, ja olen jollakin selittämättömällä tavalla kiitollinen siitä, että radio oli läsnä tilanteessa. Se rauhoitti ja lohdutti minua, kuten se oli rauhoittanut ja lohduttanut kuolemaa odotellutta isää. Suljin radion vasta, kun isä oli viety pois.

Vasta myöhemmin tulin ajatelleeksi, että Jake Nymanhan siellä ehkä soitteli levyjään, olihan sunnuntaiaamupäivä.

14 kommenttia:

jaana kirjoitti...

Oi rakastan sunnuntaiaamujen tunnelmaa: Hesari, vähän runsaampi aamupala ja taustalla radio Suomi, joko Hectoria tai Jake Nymania. Tuollaisia asioita tulee joskus ikävä täällä asuessa, mutta toisaalta Suomessa ollessa niistä osaa nauttia ihan eri tavalla.

Tuo "Miten minusta tuli minä" kuuluu myös minun suosikkeihini.

Pilvitarha kirjoitti...

Onnenpäivät oli suosikkiohjelmani, Kyllä Nymanin Jakelta on jäänyt päähän monta "turhaa" nippelitietoa pophistoriasta :)

Nonna kirjoitti...

Jake Nyman on varmaan ehtinyt saatella jo useamman viimeiselle matkalle... Olen jotenkin sanaton noista viimeisistä kappaleista. Hienosti kirjoitit...

Aura kirjoitti...

Meillä kuunnellaan radiota pelkästään autossa, mun keskittymiskyky on niin käsittämättömän huono, että jos taustalla joku puhuu (radio, ihminen...) niin en kuule omia ajatuksiani enkä osaa tehdä mitään. Aika rasittava vamma. Lapsuuden paras muisto liittyy juuri tuollaiseen kuvassasi olevaan radioon, jonka äiti oli heittänyt roskikseen, ja minä 5-v "korjasin" sen vaihtamalla patterit.

Tämän jutun luettuani alkoi tuntua siltä, että jään jostain paitsi, ja toki jäänkin, kun en kuuntele radiota. Mutta se pitäisi tosiaan sitten olla kuuntelemista, ja muut hommat seisahtaneina. Vai osaisinkohan tiskata radiota kuunnellessa? :)

Marikka kirjoitti...

Minä löysin tänä vuonna, jonkun lehtijutun jälkeen, Bassoradion. Todella erilainen kanava, ainoa, jossa valmiita levylistoja ei ole, vaan kaikki biisit ovat ammatti dj-porukan valitsemia. Nautin siitä, että saan kuulla erilaista musiikkia niiden tavallisimpien soittolistojen ulkopuolelta. Nautin myös siitä, että kanava kuuluu netin kautta tänne maallekin. Yksi ongelma vain on: en oikein ymmärrä, mitä ne nuoret pojat siellä nykyslangillaan juttelevat.:) Mutta valoisia ihmisiä tuntuvat olevan.

milla kirjoitti...

Minä kuuntelen joskus autossa Yle Puhe-kanavaa, sieltä tulee joskus hyviä haastatteluja ja joskus se ainoa kanava mitä jaksaa kuunnella. Radion kuuntelu painottuu kyllä lähes kokonaan autoon tai joskus hitusen kuuntelee töissä. Kotiin radio on ollut hankinnan alla jo monta vuotta, mutta ei olla saatu aikaiseksi. Joskus olisi kiva kuunnella, esimerkiksi ruokaa laittaessa. Keittiö ja radio kuuluu jotenkin yhteen :)

Minä en Suomipopista oikein tykkää, en tiedä mikä siinä hiertää. Tuntuu, että soittavat muutamia samoja kappaleita ja juontajat ei miellytä minun korviani. Töissä se soi usein. Siellä tietääkin aina radiokanavista, että kuka on ollut edellisissä vuoroissa. Kuka kuuntelee mitäkin ja jokainen vääntää radiot omille suosikeilleen :) Ne oppii tuntemaan.
Selkouutiset on kyllä hieno juttu!

Lumikko kirjoitti...

jaana, voin kuvitella että tulee ikävä. Kuunteletko siellä radiota? Minä olin kerran Radio Sputnikin tiloissa yhdessä työpalaverissa, se taitaa olla aika tärkeä radiokanava Suomen venäjänkielisille.

Pilvitarha, muistan kuunnelleeni Onnenpäivää aina sormet rec-näppäimellä; monta hyvää sekalaiskasettia tuli ohjelmista äänitettyä :) Tykkäsin silloin 60-70-lukujen musiikista, pitkälti Jake Nymanin innostamana.

Nonna, olen viime päivinä antanut ikävän tulla pintaan, kuten tätä tekstiä kirjoittaessani. Alunperin piti kirjoittaa ihan vain radion kuuntelusta, mutta sitten huomasinkin eläväni sitä viimeistä päivää uudestaan ja se tuli sanoina ja vähän itkunakin ulos.

Aura, mullakin on huono keskittymiskyky, ja usein teen töitä hiljaisuudessa. Joskus tykkään kuitenkin pienestä taustahälinästä, kunhan se on jotain miellyttävää ja ääni on tarpeeksi hiljaisella. Useimpia paikallisradioita (esim. kamala Energy) inhoan. Siivotessa ja konkreettisia juttuja puuhaillessa radio saa olla kovemmalla, ja silloin oikein kuuntelemalla kuuntelen sitä.

En tiedä, jäätkö mistään paitsi kuitenkaan. Enempi radion kuuntelu on ehkä sellainen tottumiskysymys? Siihen voi tottua ja siitä voi tottua pois. Vähän sama kuin telkkarin kanssa.

Marikka, Bassoradio on mulle ihan vieras, nimenä toki tuttu. Meillä kuunnellaan näitä Ylen kanavia pitkälti siksi, kun ovat äänimaailmaltaan rauhallisia ja aika puhepainotteisia (eikä ole mainoksia). En jostain syystä kestä nykyään enää yhtään jumputtavaa musiikkia, se sattuu keskushermostoon. Oon kai tullut vanhaksi :)

milla, minä en oikeastaan kuuntele radiota kotona musiikin takia ollenkaan (paitsi noita mainitsemiani Jake Nymanin ohjelmia) vaan nimenomaan puheen takia. Autossa taas tykkään kuunnella (myös) musiikkia.

Minäkään en tykkää Suomipopin toimittajista (siellä tuntuu olevan aina ne samat, Harkki ja Liekki) mutta etenkin vähän vanhemman suomipopin ystävänä tykkään kyllä usein musiikeistaan (en tietenkään aina, välillähän sieltä tulee jotain Popedaa, jota inhoan!). Mutta ihan samaa mietin usein, että siihen nähden kuinka mielettömästi suomirokissa ja -popissa olisi valinnanvaraa, niin kovin suppea on soittolistansa. Ja tietyt uutuusbiisit siellä soitetaan puhki, kuten muillakin kanavilla.

Keittiössä meilläkin eniten radiota kuunnellaan, etenkin aamulla se on kiva napsauttaa päälle :)

Pisama kirjoitti...

Rakastan Radio Suomea! Se soi lähes aina, ellei ole jonkun levyn vuoro. Mukavaa, että sinäkin olet löytänyt radio uudelleen! Suosikkiohjelmiani ovat mm. Sekahaku, Euroopan taivaan alla, Teemaillat, Metsäradio, Luontoilta, Taustapeili ja Ajantasa. Ja ihanaa, että arkiaamuisin luetaan Sinikka Nopolaa, peittoaa minkä tahansa hölötysaamushown.

Juontajista Harri Tuominen on ehdoton suokkari, harmi että hänen toimittamansa Tuhannen tanssin maa taisi loppua vuodenvaihteeseen. Mutta Koe-eläinpuisto tulee taas uusintana :D

Sara kirjoitti...

Kuuntelen useimmiten radiota tehdessäni hommia työhuoneellani. On ihanaa häärätä itsekseen radion ääni taustalla.
Sinulle on haaste blogissani.

Lumikko kirjoitti...

Pisara, tuossa listassasi onkin monta minulle tuntematonta ohjelmaa. Olen niitä kyllä saattanut kuunnella tietämättä ohjelman nimeä. Sinikka Nopolan jutuista tykkään minäkin! Tiesitkö muuten, että ovat tätä nykyä Jake Nymanin kanssa pari?

Sara, radio sopii nimenomaan hääräämisen taustalle.

Kiitos haasteesta, palaan siihen sopivalla hetkellä!

Pisama kirjoitti...

Oho en tiennyt tästä pariutumisesta! Onpa ihana pari :) Ja Jake Nymanista muistui vielä mieleen Tähtisumua, joka on myös hyvä ohjelma.

Radio Suomea kuunnellessa tuntuu, että tutustuu kansan syviin riveihin jotenkin paremmin. Tuntuu ällistyttävältä kuunnella esimerkiksi maanantaisin Sekahakua, jonne ihmiset ovat lähettäneet postikortteja ja esittäneet tarkkoja biisitoiveita musiikista, josta en ole koskaan kuullutkaan (tosi vanhaa iskelmää pääosin). Tykkään myös ohjelmista, joihin ihmiset saavat soittaa. Se tuntuu jotenkin mukavan vanhanaikaselta ja aidolta, ellei toimittaja tiukkaa jotain yksityisiä asioita nuoruudesta, kuten Entisten nuorten sävellahjassa välillä. Sellainen on liian tositv-henkistä kaivelua.

Anonyymi kirjoitti...

Olen musiikin vanki, eikä perinteinne radio ole tyydyttänyt halujani moneen vuoteen.

Tilanne olisi surkea, mutta löysin pari vuotta sitten maailman nettiradiot tältä sivulta
http://www.makela.info/nettiradio/

Lumikko kirjoitti...

Pisama, minäkin tykkään sellaisista kansan syville riveille suunnatuista asiaohjelmista (kuuluuhan enoni Kansanradion perustajiin :)), joihin saa soittaa oikealla puhelimella eikä tarvitse ymmärtää twiittaamisista tai muista mitään.

Anonyymi musiikin vanki, kiitos linkkivinkistä, täytyypä tutustua.

Rita kirjoitti...

Siis, jos (Suomen)TV:stä tulisi yhtä tasokasta ohjelmaa kuin radiosta, (ei kaikilta asemilta) niin kyllä kansa sivistyisi. Sunnuntain onnenpäivät kuului myös mieheni ja minun suosikkeihin. Joskus vielä aikaisemmin se tuli jonain arki iltana.
Kaleiduskooppi ja Kahdeksan kärjessä olivat nuoruudessani radion iskelmämusiikin parasta antia.

Päiväni alkaa noin 30 min työmatkalla yle 1:n radiota kuunnellessa, ihanaa. Siihen aikaan yleensä tulee rauhallista klassistamusiikkia. Hyvä vire alkavalle työpäivälle. Työpöydän ääressä omassa huoneessa on mahdollista kuunnella edelleen toisella korvalla erilaisia puheohjelmia ja musiikkiohjelmia.
Kuuntelen niistä parhaimpia vielä tarkemmin vapaalla Areenalta. Kirjanurkkaus on mielenkiintoinen.

Radion kuuntelu taitaa olla ikäpolviasia. Oman ikäiseni, lähes 60v, ovat tottuneet lapsesta saakka kuuntelemaan radion hienoja ja jännittäviä lastenohjelmia. Kouluradio-päivä tuntui koulussa erittäin hohdokkaalta ja mielenkiintoiselta. Omat vanhemmat kuuntelivat radio paljon. Äitini seurasi kuunnelmia ja niistä itsekin innostuimme. Linnan Tuntemattoman Sotilaan opin ensiksi radion kautta tuntemaan. Se oli järisyttävä kokemus ja vaati kyllä pohtimista. Onneksi sai äidiltä kysyä ja keskustella. Kirja tuli myöhemmin luetuksi.
Lauantai-illan kevyenmusiikin (hanurivoittoinen) sai isän tunnelmoimaan ja vääntämään radion voimakkuuden lähes täysille.