keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Äiti ja poika

Löysin kirpputorilta kangaspaloista tehdyn ikonin, joka jotenkin herkisti. Ajattelin jotakuta tekemässä sitä, leikkaamassa ja sommittelemassa pienen pieniä kangaspaloja, luomassa tunnistettavaa kuvaa lähes tyhjästä.

Mietin myös sitä, miten tämä merkillinen pieni taulu oli päätynyt kirpputorille, missä se oli arvioitu 50 sentin arvoiseksi. 

Ei se minusta kaunis ole, mutta jotain siinä on.

10 kommenttia:

Clarissa kirjoitti...

Erikoinen työ, todellakin. Jotain ihmeellisen puhuttelevaa siinä on. Maria on onnistuttu kuvaamaan niin kauniisti, nuo värit ja kaikki! 50 senttiä tuntuu vähän surulliselta.
Olen maalannut muutaman ikonin, mikähän olisi niiden arvo, jos ne vietäisiin kirpputorille. Jotenkin tuntuu, että siellä kaikki menettää arvonsa. Tietenkin on hauska tehdä löytöjä ja näinhän esineitä pelastetaan uuteen kotiin. Itsekin olen niin onnellinen muutamista esineistä, jotka olen saanut eurolla, parilla.

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Tuossa ikonissa on jotain rouhean kaunista. Se on enemmän kuin 50 sentin arvoinen (mielestäni), mutta muuten olen eri mieltä siitä, että kirppiksillä kaikki menettää arvonsa. Toki hinnoittelussa on paljon kirppis- ja myyjäkohtaisia eroja, mutta on paljon ihmisiä, joiden mielestä heidän pitäisi saada esim. käyteteystä vaatteista tai kengistä 50% takaisin - ja 80%, jos myytävä tuote on käytetty vauvan kestovaippa! :D

Nykyisessä tavaraa tursuavassa maailmassa kirppisten idea on mielestäni päästä tavaroista eroon ilman jätemaksua, jos ei tunne ketään jolle ne voisi antaa ilmaiseksi kiertoon. Ja toisaalta se, että toiset voivat löytää edullisesti jotain tarpeellista tai kaunista. Design, kalliit merkkivaatteet, antiikki ym. ovat toki vähän eri asia, mutta tusinatavarasta puhuttaessa noin.

Nonna kirjoitti...

Mielenkiintoinen työ. Ikoneita tehdään näköjään hyvin monenlaisilla tekniikoilla.

Olisi muuten hauska kuulla kirppareilta ostettujen tavaroiden tarina!

Hoo Moilanen kirjoitti...

Erityisen kaunista siinä on ajatus, jolla tekijä on työhön tarttunut. Ei sellainen työ voi olla kuin kaunis, jossa on sydän mukana.

Kävin muuten aikanaan paljon Pietarissa, kun yksi ystäväni oli siellä töissä useamman vuoden.

Yksi harrastuksemme oli paikallistaa kartasta kirkkoja ja hurauttaa metrolla paikanpäälle.

Ortodoksikirkoissa on ihana tunnelma! Melkein aina oli jokin palvelus (vai miksi sitä kutsutaan) meneillään; rauhallista laulua ja ihana tuoksu.

Oi niitä aikoja!

Anonyymi kirjoitti...

Tulin vähän surulliseksi kun ajattelin tähän ikoniin käytettyä aikaa, tunnetta ja todennäköisesti rukouksia - kaikki se oli arvioitu 50 sentin arvoiseksi. - leena

Lumikko kirjoitti...

Clarissa, eikö olekin. Se oli jotenkin ihan väärässä paikassa siellä kirpparilla. Tekijällä on selvästi ollut ilmiömäinen värisilmä.

Surulliselta tuntui minustakin se 50 senttiä, mutta toisaalta: sillä hinnalla sen oli helppo löytää uusi koti luotani.

Maria, tämä oli paikallisen kierrätyskeskuksen kirppikseltä, missä henkilökunta hinnoittelee tuotteet. Siellä on yleisesti ottaen halvempaa kuin näillä itsepalvelukirppiksillä, joilla ihmiset myyvät omia tavaroitaan pois (omaan pussiinsa). Niillä tosiaan törmää melkoiseen ylihinnoitteluun, jos kohta voi tehdä löytöjäkin. Itse en käy kovinkaan usein kirppiksillä, koska yritän pikemminkin vähentää omistamani tavaran määrää kuin lisätä sitä.

Nonna, eihän tämä tietysti ole "oikea" ikoni sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta minulle tuli heti mieleen ikoni. En jaksa uskoa, että työn tekijä olisi itse antanut sitä pois myytäväksi -perijät ehkä..?

Hoo Moilanen, nimenomaan. Tämän tekeminen on vaatinut paitsi paneutumista myös taitoa. Ei mitään tusinatavaraa.

Minäkin pidän ortodoksikirkkojen tunnelmasta. Hyvä harrastus teillä Pietarissa!

Leena, niin minäkin. Uskonkin, että tekijästä on aika jättänyt, ja perillisiä ei joko ole ollut tai sitten he eivät ole osanneet arvostaa...

Bullukat kirjoitti...

Samaa mieltä, jotain kiinnostavaa tuossa on eikä ollut hinnallakaan pilattu. Hienoa, että otit talteen.

Lumikko kirjoitti...

Bullukat, ei sitä voinut sinnekään jättää :)

Mirka kirjoitti...

Minusta sen ON kaunis - omalla tavallaan eli sisältäen kaiken sen työn ja tekemisenrakkauden, mitä siihen on uhrattu. 50 senttiä tuntuu pyhäinhäväistykseltä!

Lumikko kirjoitti...

Mirka, niin se onkin, ilmaisin asian huonosti, väärin. Se on kaunis omalla tavallaan.