"(...) Tyhjistä huoneista kärsivät majoitusyritykset ovat löytäneet uuden markkinaraon laitteettomista lomista. Niitä tarjoaa jo pieni mutta kasvava joukko hotelleja Yhdysvalloissa, Meksikossa ja Costa Ricassa. Lomia markkinoidaan verkossa Facebookin ja Twitterin kautta.
Konsepti on sama kaikkialla. Bitittömälle lomalle ilmoittautuneet joutuvat jättämään elektroniset laitteensa hotellin vastaanottoon. Älypuhelimia ja tablettitietokoneita vastaan henkilökunta tarjoaa ajankuluksi lautapelejä tai kirjallisuuden klassikkoja. Tarjolla on usein myös rentouttavia ulkoilma-aktiviteetteja informaatioähkyn kyllästämille lomalaisille.
Pakkovieroitus ei kuitenkaan ole lehden mukaan helppoa. Laitteista luopuminen voi aiheuttaa alastomuuden tunnetta, levottomuutta ja hermostuneisuutta.
(...) Vieroitusloman kokeneet myöntävät, että loman jälkeen paluu tuttuihin tapoihin tapahtuu yleensä pikavauhtia."
En siis ole ainoa, jolla on vaikeuksia pitää näpit erossa näppäimiltä. Siitä vakuutuin jo edellisen postaukseni huikean pitkää ja monipolvista kommenttiketjua lukiessani. Olen totisesti onnekas, kun saan käydä näitä keskusteluja kanssanne; siitäkin huolimatta, että ne koukuttavat minua koneelle ehkä tehokkaammin kuin mikään muu.
Oma lomani ei ole ollut täysin bititön enkä ole maksanut kenellekään läppärini takavarikoimisesta. Lehtiä olen lukenut netin kautta kuten ennenkin, mutta blogeissa olen piipahdellut vain satunnaisesti. Sähköpostin vilkuilun olen pyrkinyt rajoittamaan aamuihin ja iltoihin, onnistuen välillä paremmin ja välillä huonommin.
Nyt tuntui hyvältä hetkeltä päivittää pientä elonmerkkiä tännekin. Nähtäväksi jää, viekö verkko taas Lumikkoa vai opinko kohtuukäyttäjäksi. Tämän blogin ihka ensimmäisessä postauksessa arvelin, että "Meijerielämää päivittyy leppoisaan tahtiin ja kohtuullisin väliajoin". Se kuulostaa aika mukavalta suunnitelmalta edelleen.
Aurinkoista viikonloppua!
 |
| Kirkonkylän jätskikiska on toiminut samassa puumökissä niin kauan kuin muistan. Hinnat ovat moninkertaistuneet vuosien varrella, kuten on käynyt kaikilla Suomen kioskeilla. |
17 kommenttia:
Hui hai hellettä Lumikko ;
Olikin pitkä tuo edellinen postauksesi kommentteineen...ihan kaikkea en lukenut, mutta oleellisimmat (ehkä). Se että pohdit näinkin syvällisesti näitä bittimaailman kiemuroita, kertoo sinusta paljon. Olet tunnollinen, empaattinen, syvämietteinen ja ihana herkkä analysoija. Ei kaikki suhtaudu tähän nettimaailmaan kovinkaan antaumuksella, mutta siis on hyvä, että sinä ja lukijasikin suhtautuvat. Tämä on todellista ja tunteita herättävää, ei mitään kiiltokuvaa, vaikka joskus jotkut siihen pyrkivätkin.
Minusta mikään ei ole erillistä, kaikki on sidoksissa toisiinsa ja asiatkin keskenään. Liian kevyesti esim. media riepottelee uutisia irrotettuna kokonaisuuksista tai asiayhteyksistä, aivankuin elämä olisi paloja jotka voi poimia ja heittää menemään.
Äh, nyt intouduin vuodattamaan...epäoleellisuuksiakin...se on tämä helle ;)
Kuka muistaa paljonko jäätelöpallo maksoi 1990 luvulla ? Ei ainakaan 17,4 mk ?
pakko palata. Kirjoitin tuossa äsken, että tämä on todellista. Nyt se konkretisoitui. Ed. kommenttini jälkeen luin toisaalla eräästä blogista, jota seuraan, että bloggaaja on kuollut ! Kosketti...itkettää...tämä on todellista.
Iloista lomaltapaluuta!
Minun netissä roikkumistani pahentaa älypuhelin (joka ei edes ole omani), jolla nytkin kirjoittelen matkalla pienelle kesäreissulle. Koneen ääreen ehdin istahtaa harvon ja silloin postaan pikapikaa tai käytän sähköpostia.
Olen huomannut, että tartun helpommin nettiin (blogeihin) silloin, kun kaipaan nopeaa nollausta, hetken retkeä pois arjesta. Kirja on hitaampi media (ja siitä puuttuu sosiaalinen kanssakäyminen oikeiden ihmisten kanssa), siihen pitää oikeasti syventyä ja se ei onnistu esim. automatkalla lasten kanssa.
Jäätelön hinta on kyllä ihan karannut käsistä, kun yksi pieni pallo kiskalla maksaa kolmisen euroa ja tavallinen suklaakermajäätelööitra kaupassa 4e. Huh!
Kaunista päivää!
Heh, kuulostaa ihan meidän perheen kesäkuulta. Paitsi etten takavarikoinut koneita, vaan johdot. :) Mun piti kommentoida pitkästi ja seikkaperäisesti tuohon edelliseen kirjoitukseen, mutta se oli liian isoa ja tärkeää ja kaikkea, että koskaan ei tuntunut löytyvän sitä oikeaa hetkeä tai virettä syventyä. Mutta kuten blogistanikin huomasit, "Olen verkon silmässä kala" -juttu kosketti. Tästäkin tykkäsin. Kohtuukäyttö on hyvä pyrkimys ja samalla tärkeä kysymys. Itsellä pyrkii menemään laidasta laitaan, mutta kahtellaan josko tässä oppisi... Leppoisaa tahtia, kohtuullisia väliaikoja ja herkullisia irtojäätelöpalloja kesääsi Lumikko! :)
Tuo Wihtorin kokemus varmasti pysäyttää :(. Niinhän se on, olemme todellisia ihmisiä ja katoamme joskus lopullisesti, vaikka sitä ei haluaisi ajatella.
Ihanaa, kun tulit käymään täällä. Se viimeisin keskustelu on pyörinyt mielessäni ja tuonut perspektiiviä omaankin netin käyttöön ja ennen kaikkea bloggaamiseen. Kiitos vielä kerran Olen verkon silmässä kala -tekstistä! Pidän ajatuksistasi ja tyylistäsi todella paljon!
Wihtorille haluan välittää osanottoajatukset. Me todellakin olemme täällä ihan oikeita ihmisiä.
Oikein hyvää ja leppoisaa kesän jatkoa!
Ei muuta kuin että kenellä on varaa asua Suomessa jos PIENI jäätelöpallo maksaa tuon verran???
No voi toki elää ilman jäätelöä mutta kummiskin.
Vertailun vuoksi täällä ihanat jäätelöpallot eri yrittäjien autoista (ei siis mitään Valioon verrattavaa tehdaskamaa) maksavat 1,10 tai 1,20 pallo. Eikä ihan pieni edes.
piilomaja: Mä ostin just jäätelökoneen. ;)
Ihan lyhykäisesti tällainen tärkeääkin tärkeämpi huomio: Muuallakin on kallista kuin Suomessa! Justiinsa söin Italiassa useammankin kerran noin 4-5 euroa maksavan irtojätskipallon. Itsekin olen kyllä tuota jäätelökonetta miettinyt kotitarpeisiin. Saisi tehtyä hyvää jätskiä kunnon raaka-aineista ilman lisäaineita.
Hyvää kesänjatkoa! Huomenna suuntaan minäkin laitumille... :)
T: Mirka
AINA kun Suomesta sanotaan mitä hyvänsä negatiivista kiiruhdetaan sanomaan että kyllä muuallakin. Totta varmaan muttei poista tosiasiaa Suomen kohdalta.
wihtori, voi ei, varmasti kosketti ja järkyttikin tuo kuolemantapaus. Oliko jollakulla läheisellä sitten ollut bloggaajan salasana, jotta pystyi asiasta tiedottamaan blogissa..? Omalla kohdallani jos kävisi noin, ei taitaisi tieto tänne asti yltää. Olenkin joskus miettinyt, että miten käy FB-profiilien, blogien yms. tuollaisissa tapauksissa..?
Kiitos myös kauniista sanoistasi koskien minua. En tiedä, kuinka antaumuksella suhtaudun (parempi vain jos en niin kovin!) mutta jonkinlaista tunnollisuutta minussa varmasti on. Se ei ole pelkästään hyvä asia.
Niin, todellista on, ja tunteita herättävää varsinkin, mutta sitten toisaalta: kyllähän tämä virtuaalimaailman sosiaalisuus on kevyempää ja vähemmän sitovaa, sekä konkreettisesti että tunnetasolla. Helpompi täältä sitten kuitenkin on irtautua kuin tosielämän ihmissuhteista. Mielenkiintoinen ilmiö kyllä kaikin puolin!
Muistan minkä verran jäätelöpallot maksoivat, kun olin sellainen varhaisteini: iso pallo 7 mk ja pieni 5 mk. Muistan myös sen, että olivat olleet aikaisempina kesinä halvempia: pieni pallo 3,50 mk. Olen aina ollut hyvä muistamaan hintoja -jostain kumman syystä. Muistan senkin, kun maitolitra maksoi 3,33 mk :)
Maria, kiitos! Joo, mullakin on syntynyt pieni riippuvuudentapainen älypuhelimeen(kin!), joka ei myöskään ole omani (vaan A-P:n).. ;) Sillä en kuitenkaan jaksa naputella tekstiä, koska se tuntuu niin vaivalloiselta. Mutta sen alituisen tarkistelun ja kurkkailun se just mahdollistaa. Onhan se myös ajantappoväline. Se tarkistelukin on usein sellaista "paremman puutteessa"-tekemistä.
Samaa mieltä lukemisesta (ja bloggaamisesta), mutta minusta tuntuu myös siltä, että netin myötä keskittymiskykyni on kärsinyt: ennen kyllä pystyin keskittymään kirjaankin aina hetken kerrallaan, mutta nyt ei ikään kuin maksa vaivaa edes yrittää, kun kaiken "luppoajan" ja ne väliinputoajaminuutit voi haahuilla täällä. Se on minusta vähän sääli, ja toivonkin että tavasta voisi vähän opetella pois.
Aura, oma postauksesi aiheesta oli hieno kommentti edelliseen! Kohtuukäyttö sopii melkein kaikkeen, usein paremmin kuin ehdoton joko-tai suuntaan tai toiseen. Nuorempana oli jotenkin coolia olla joissain asioissa vähän joko-tai, mutta onneksi iän myötä sekä-että on ottanut voiton. Ihanaisia kesäpäiviä sinulle Aura!
Anna Elina, ihana oli tulla, kun oli taas näin mukava vastaanotto :) Ja hyvä kuulla, että sait tekstistä ja keskustelusta eväitä omalle blogitaipaleellesi.
piilomaja, irtojäätelön hinnat ovat karanneet käsistä Suomessa ja ainakin itselläni on tänä kesänä tullut kipukynnys vastaan; tuolla kirkonkylän kiskallakin oli vielä viime kesänä pieni pallo (joka on oikeasti iso, kun taas "iso" pallo on jättimäinen) 2,30 €, mikä oli vielä siedettävissä. Mutta nyt jää jätskit ostamatta, jos ei ole joku sponsori matkassa... Onneksi kaupoista saa vielä kohtuuhintaista jätskiä, vaikka kyllä niidenkin hinnat ovat nousseet ja nousevat makeisveron korotuksen myötä entisestään.
Mirka, sama kokemus mullakin, että myös muualla on kallistunut. Nimenomaan kioskeilla ja kahviloissa myytävä (irto)jäätelö. Ja kaikki muukin. Kaupoissa kallistuminen ei tunnu yhtä paljon, etenkään kun kaupoilla on kaikkialla ne omat merkit, joiden myötä on tullut myös halvempia vaihtoehtoja kalliimpien rinnalle.
Ihanaa ja rentouttavaa laiduntamista toivottelen sinulle!
Mitäs me AMPB:t, "Anonyymit Miehensä Puhemella Bloggaajat" ;).
Piilomajalle vielä: Suomi ON kallis maa, senhän tietävät kaikki täällä asuvat, ja monet muutkin. Inhimillisesti helpottaa silti tästä vinkkelistä katsoen ajatella, ettemme ole "ongelmamme" kanssa yksin.
Ja Marialle: Te kaikki AMPB:läiset olette kyllä TODELLA pohjalla! Se on vähän kuin joisi salaa naapurin viinakaapista! :D
Tuon mainitsemani blogin kirjoittajan tytär oli käynyt postaamassa tiedon menehtymisestä ja liittänyt tekstiin vielä ihanan runonkin. Viimeistään tämän tunnelman saattelemana päätin toteuttaa bloggaavien leppoistajien kesätapaamisen...käyhän kurkkaamassa ;)
Mirka: näin vakavaan riippuvuuteen auttaa vain vertaistuki -jota haen tietenkin täältä verkosta ;).
Maria, niinpä :D
Mirka, juuri näin. Voihan olla niinkin, että ulkosuomalaisia taas helpottaa ajatella sitä, kuinka kallista Suomessa olisi asua... ;)
wihtori, ok. Arvaa mitä, näin viime yönä unta tuosta kuolleesta bloggaajasta (vaikka en siis edes tiedä, kenestä on kyse - en siis ole käynyt hänen blogissaan)! Tai oikeammin hänen tyttärestään. Hyvä esimerkki siitä mitä sanoit: "mikään ei ole erillistä, kaikki on sidoksissa toisiinsa". Todellisuus, virtuaali, unet...
Kävin kurkkaamassa, vähän pelkään että olen juuri tuolloin 24. pvä muissa maisemissa, mutta katsotaan!
Lähetä kommentti