Kotona ollessani en osaa ryhtyä mihinkään. Olen kirjoittanut ylös puhelinnumeroja, joihin soitan heti aamulla. Isä ei halua apua mutta minun on tehtävä jotain, en voi vain katsoa sivusta.
Tänään soitin isän sisarelle, jonka olen tavannut aikuisiällä kerran. Se oli hyvä puhelu, hän kysyi miten voisi auttaa. Hän tulee aamulla.
20 kommenttia:
Voimia odotukseen. Luulen että minulla on sama edessä vuoden sisällä.
Sydän hakaten luin kirjoituksesi.
Hyvä että saat huomenna apua ja varmaan tukeakin.
Mietin hiljaa mielessäni, pitäisikö toimia isäsi tahdon mukaan. Tiedän kyllä, että näin on helpompi sanoa kuin tehdä. Voimia sinulle.
Lämmin ajatus teille!
.Kuuntele itseäsi ja arvioi ja toimi jos se on paras tapa välittää hänestä.
Hyvää yötä sinulle.
Olen itsekin yrittänyt ymmärtää, mikä logiikka on sillä, ettei selkeästi sairas vanhus halua lääkäriin, sairaalaan, hoitoon? Mieleeni on viime aikoina usein tullut Muumilaakson marraskuu-kirjan Ruttuvaari, joka oli vihdoinkin päättänyt tehdä juuri mitä haluaa, seurauksista ja sukulaisten mielipiteistä viis - isäni kun on juuri samaa tyyppiä. Olen myös yrittänyt kuvitella millaisia ratkaisuja itse aikanaan haluaisin... Paljon voimia!
Voimia toivotan minäkin. Vaikka tilanne huolineen ja vastuineen on sinulle kohtuuton, ymmärrän kyllä isääsi. Luulen että jos itse epäilisin itselläni olevan vähän aikaa jäljellä, koti olisi se paikka jossa tahtoisin olla. Ehkä. Luultavasti. Iso hali.
Voimia ja muista kaiken keskellä pitää huolta omasta jaksamisesta! Kovasti tulee mieleen omat ajatukset kolmen vuoden takaisesta kesästä.
Olen ollut kokonaisen viikon miltei irrallaan blogimaailmasta, mutta olen aina kurkistellut tänne. Lähetän kaikki hyvät ja voimaa tuovat ajatukseni sinulle.
Paljon voimia sinulle täältäkin! Tuttuja tuntemuksia tulee minullekin mieleen oman isäni sairastaessa kolme vuotta sitten.
Toivotaan, että asiat järjestyvät. Nuo ovat aina niin vaikeita ratkaisuja. On paljon tunteita (välittämistä, huolta, pelkoa) mukana. Ja vaikka miten haluaisi kunnioittaa toisen tahtoa, niin tietää, että jonkun (itsen) on se päätös ja ratkaisu lopulta tehtävä. Voi kun voisi jotenkin auttaa. Eipä tässä voi muuta kuin pienin sanoin sinua tukea. Paljon voimia ja jaksamista!
Usein vanhemmilla ihmisillä on sisäinen tieto tulevasta, samoin suuri pelko siitä, että kyseessä on kuolemantuomio ja ehkä viimeinen matka. Ikä saa aikaan monia asioita, lasten huoli vanhemmistaan on ymmärrettävää. Vanhemmat eivät kuitenkaan halua vaivata lapsiaan, joutua keskiöön ja olla taakaksi. Ihminen muuttuu jokaisena ikäkautenaan, vanhemmiten tiellä olemisen tuska kasvaa varmasti ylitsepääsemättömäksi.
Olen sivusta seurannut useita ihmisiä, joilla on omien vanhempien kanssa sama tilanne, kaikki ovat erilaisia omalla tavallaan, mutta kuitenkin yhtä sydäntäsärkevän koskettavia...:)
Varmasti on olemassa ratkaisuja, jotka eivät vie isältäsi itsemääräämisoikeutta JA saavat sinut tuntemaan, ettet vain pyörittele peukaloitasi neuvottomana ja tuskaisena.
"Jokainen yksinään maansydämellä auringonsäteen lävistämänä: ja äkkiä on ilta."
Voimia sinulle jokaiseen hetkeen.
Voimia ja lämmin ajatus sinulle.
Voimia sinulle!
Oikein kovasti voimia! Muistathan, että ihan tilanteen arvioimiseksikin voit olla yhteydessä hoitopuolelle - saadaksesi tukea ja jakaaksesi taakkaa. Kuuntelethan itseäsi ja jaksamistasi.
Olet ajatuksissani Lumikko.
Tulee vahvasti mieleen viime kesä, kun äitini ja minä jouduimme lähes pakottamaan Pappamme sairaalaan. Kivut olivat niin kovat, ettei hän enää jaksanut lähteä minnekään. Muistan hyvin sen voimattomuuden ja neuvottomuuden, joka oli äitini ja pappani silmissä.
Valoa ja voimia sinulle!!!
Kiitos, kun kirjoitat ja olet sinä.
Hurjasti voimia sinulle toivotan!
Kiitos jokaiselle voimien toivotuksista, niitä on tänään tarvittu ja tarvitaan vielä. Kiitos ihan jokaiselle, en unohda näitä.
Liikuttavaa, kuinka ihanan hyvästi tapahtuikaan, kun uskaltauduit kysymään apua kaukaiseksi jääneeltä tädiltäsi! Suurenmoista, kun vaikeuksien keskellä haluaisi jonkun auttavan/ymmärtävän ja saa sitten tarvetsemaansa oikeaa apua - tukea, hienoa.
Rita, niin on. Tädistäni oli suuri apu eilen ja olemme myös puhuneet pitkästi asioista, mille oli selvästi tarvetta molemmin puolin.
Lähetä kommentti