maanantai 18. heinäkuuta 2011

Ei tälle ole otsikkoa

Isä on tehostetun valvonnan osastolla. Ensimmäinen itku pääsi jo osaston ovella. Niin paljon kojeita, joiden avulla pidetään ihmisiä hengissä. Vihreisiin pukeutuneita hoitajia. Hämärää.

Meidät ohjattiin omaisten huoneeseen odottamaan. Sieltä muistan parhaiten puolukkakuvioisella liinalla peitetyn pyöreän pöydän ja sen päällä nököttävän nallen. Huoneentaulussa puhuttiin ihmisen kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta ja inhimillisyydestä, kirjaimet sumenivat ennen kuin pääsin tekstin loppuun.

Isä näytti samaan aikaan tutulta ja erilaiselta. Hänen takanaan piipittävä monitori säikäytti minut monta kertaa kysymysmerkeillään ja punaisiksi rävähtävillä valoillaan. Ne kertoivat kuulemma vain kosketushäiriöistä, sanoi hoitaja ja kohenteli isästä lähteviä johtoja.

Enimmäkseen isä nukkui. Aina herätessään hän sanoi:
"Olettepas te hiljaisia".

Kun aloimme tehdä lähtöä, isä sanoi ikävöivänsä jo kotiin. Se lause tulee aina olemaan yksi surullisimmista koskaan kuulemistani.

Kaikki on vähän erilaista kuin olin kuvitellut.

41 kommenttia:

Riika kirjoitti...

Haluaisin sanoa tähän jotain lohdullista. En vain osaa. Osaan vain sanoa että voimia sinulle vaikeina aikoina.

Benglia kirjoitti...

Ottaa sydämestä, voimia täältäkin.

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Voimia paljon.

Liisa kirjoitti...

Tunnistan niin hyvin tämän mitä sanoit: kaikki on vähän erilaista kuin olin kuvitellut.

Paljon voimia. Yksi askel kerrallaan.

Saga kirjoitti...

Ei sellaista voi kuvitella, se pitää (ikävä kyllä) itse kokea tietääkseen, tunteakseen. Riipaisevaa, kuinka tärkeä oma koti on. Voimia teille kaikille, isällesikin.

Lumikko kirjoitti...

Arkailin tämän tekstin julkaisemista, mutta kommenttinne vahvistivat tunnettani siitä, että tästäkin voi kertoa. Kiitos teille. Minun on joka tapauksessa pakko kirjoittaa.

Hippokampustaja kirjoitti...

Ajattelen sinua.

Omenaminttu kirjoitti...

Voimia täältä toivotan, teille kaikille - päiväksi kerrallaan.

jaana kirjoitti...

Kirjoituksesi liikutti, se kertoo niin hyvin kokemastasi ja jostakin mitä jokainen on joskus kokenut tai tulee kokemaan. Toivottavasti tämä kirjoittaminen auttaa sinua jaksamaan ainakin vähän paremmin.

Anonyymi kirjoitti...

Voimia! Menetin pikkuveljeni vajaat kaksi vuotta sitten. Musertavaa, mutta jotenkin siitä selviää, vaikka eivät nämä sanat tällä hetkellä niin paljoa merkitse, mutta näihin voi myöhemmin palata. Itselleni on ollut apua suruteoriasta. Toivon sulle sydämestäni jaksamista näinä päivinä. t. Anna M

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Voimia toivotan minäkin. Ihmisen suuruus, pienuus, hauraus risteilevät mielessäni - Olette ajatuksissani.

milla kirjoitti...

Kyllä tästäkin voi kertoa. Halaus sinulle Lumikko. Voimaa kaikkiin niihin tunteisiin sekä tilanteisiin joita on ja joita tulee olemaan. Eikä onneksi aina tarvitse olla vahva. Olet ollut jo hyvin vahva.

Sara / p.s. rakastan kirjoja kirjoitti...

Voimia ja lämpimiä ajatuksia täältäkin!

Rita kirjoitti...

Nousi kertomastasi mieleen muutama vuosi sitten äitini läpikäymä sydänleikkaus. Istuessani yksin odotushueneessa luin aikaisempien potilaiden omaisten sinne kirjoittamia ajatuksia . Siellä oli paljon surua ja iloakin, joka sai minut itkemään. Itse sain kirjoittaa sinne silloin kiitollisuudesta ja ilosta.
Mutta nytkin, kun tuntemuksistasi luin, muistuu tuo omaishuone ja ihmisten kertomat surut ja se saa minut itkemään.
Toivotan sinulle voimia.

Villiviini kirjoitti...

Kiitos kun jaksoit jakaa tämän kanssamme. Voimia sinulle!

Clarissa kirjoitti...

Kiitos kun jaksat tulla kertomaan. Hiljainen ja surullinen olen minäkin. Voimia teille.

Tiina kirjoitti...

Voimia ja jaksamista täältä sinne.

minmi kirjoitti...

Voimia.

Sirkka kirjoitti...

Voimia sinulle. Lumikko! Raskas ja erilainen vaihe edessäsi. Ei sitä etukäteen osaa kuvitella, minkälainen eikä omia reaktioitaan myöskään. Kaikki se kuuluu osana elämään vaikkei sitä ehkä juuri nyt pysty ymmärtämään.

tulilatva kirjoitti...

Kirjoituksesi myötä palasin hetkeksi vuorokauteen, jonka joskus vietin tehostetun valvonnan osastolla. Ainoalle vieraalleni muistan sanoneeni saman kuin isäsi teille: "oletpa sinä hiljainen".

Nyt huomaan, etten itsekään löydä sanoja. Voi kun löytäisin. Mutta osaan vain toivottaa voimia ja jaksamista.

Katja kirjoitti...

Voimia virtuaalihalauksen keran

RuusuLiisa kirjoitti...

En osaa sanoa mitään, mikä auttaisi jaksamaan ja uskomaan. Onneksi sylini on iso ja käteni pitkät eli iso halaus!

Jenni kirjoitti...

En minäkään osaa tähän mitään sanoa, mutta jätän pienen puumerkin, jotta tietäisit, etten minäkään voinut lukea tätä kommentoimatta. Voimaa, lohtua, mitä tuollaisessa tilanteessa nyt voi toivoa...

Päivi kirjoitti...

Ei tähän oikein sanoja löydy... Jaksamista.

-Päivi-

Liisa kirjoitti...

Voimia täältäkin.

himalainen kirjoitti...

En osaa oikein mitään sanoa, on hiljainen olo tällaisen tekstin äärellä. Toivon sinulle voimia ja jaksamista.

Niina kirjoitti...

Halaus minultakin.

Paula / Luen ja kirjoitan kirjoitti...

Niin kovin liikuttava ja koskettava kirjoitus. Pysähdyin. Kokemus on kirjoitusta väkevämpi, luulen. Ei tuollaiseen pysty valmistautumaan.

Jaksamista sinulle ja läheisellesi.

Jenny kirjoitti...

Olette minunkin ajatuksissani.

wihtori kirjoitti...

Ei ole otsikkoja, eikä selityksiä. Ei tätä tilannettanne voi määritellä, ainoastaan te koette sen , jokainen omalla tavallaan, isäsikin. Voimia ja ymmärrystä itsellenne, hyväksyntää ja selkeyttä !
Olette ajatuksissa ja sydämessä.

Hannah kirjoitti...

Hiljaa halaan. Voimia sinulle ja rakkaillesi joka hetkeen.

Anna Elina/Vielä yksi rivi kirjoitti...

Hyvä, kun kirjoitit ja kerroit. Tulee mieleen kesä viisi vuotta sitten, kun istuin surullisena ja hämmentyneenä äidinäidin vuoteen äärellä. Sille tunteelle ei oikein edes ole sanoja. Ajattelen sinua lämmöllä ja lähetän voimia!

Nevie kirjoitti...

Voimia ja jaksamista täältäkin!

Marikka kirjoitti...

Voimia, Lumikko! Ja halaus!

Svea kirjoitti...

Saman tilanteen reilu vuosi sitten kohdanneena tiedän, että ilmassa on paljon odotusta, hämmennystä ja sekavia ajatuksia. Voimia.

Maria kirjoitti...

Se on vaan mentävä läpi.Sanat tulevat-toivon niin itse itsekin-kun tulevat.
Halit.

Mirka kirjoitti...

Voimia isällesi ja erityisesti sinulle! Piti vain pikaisesti tulla sanomaan, että jos haluat kysyä jotain asiaan liittyvää, lähetä minulle henk. koht. viesti. Voisin osata selittää asioita, jotka maallikkoa hämmentävät.

Nonna kirjoitti...

Voimia sinulle!

Katjusha kirjoitti...

Surullista... Voimia sinulle <3

Lumikko kirjoitti...

Kiitos ihan jokaiselle <3

Itketti eilen näitä lukiessani, mutta se oli hyvää itkua.

Mirka, hyvä tietää.

Kiki kirjoitti...

Paljon voimia vaikeaan tilanteeseen! Pystyn niin eläytymään tunteisiisi, vaikka toisaalta en varmasti tiedä ollenkaan, miltä sinusta tuntuu!