lauantai 16. heinäkuuta 2011

Kesä ja kirjat

Sköna hem 4/2011
Olen aika hyvin onnistunut pitämään taannoin (itselleni) tekemäni lupauksen, jonka mukaan en osta omaksi kirjoja, jotka saa lainaan kirjastosta. Sallitun poikkeuksen linjasta ovat muodostaneet töiden kannalta olennaiset opukset, todella halvat ja todella paksut kirjat sekä sellaiset taide- ja sisustuskirjat, joihin uskon palaavani useasti.

Tänään kävin virtuaalisesti kiertelemässä Bookplussalla, josta saa tilattua kirjat postimaksutta 25. heinäkuuta asti. Jos hyllytilaa ja rahaa olisi enemmän, olisin sortunut kirjaan jos toiseenkin.

Alle vitosella olisi saanut mm. Imre Kertesziä, Jaan Krossia, Annie Proulxia, Philip Rothia, Andrei Makinea, Yasmine Khadraa, Hanif Kureishia sekä lempidekkaristejani Andrea Camilleria ja Louise PennyäIlkka Raitasuon Kellokosken prinsessa ja Aila Meriluodon Peter-Peter olisivat irronneet vajaalla neljällä eurolla.

Päädyin kuitenkin tilaamaan vain kaksi kirjaa, joista molemmista lisää myöhemmin. Tai itse asiassa kolme: yhden tai useamman kirjan ostaja sai halutessaan valita annetuista vaihtoehdoista kirjan 1,95 euron hintaan, joten lisäsin ostoskoriin vielä Lars Keplerin Hypnotisoijan.

Sköna hem 4/2011

Tällä hetkellä luen Siri Hustvedtin uusinta, ja minun täytyy kyllä sanoa, että joku tässä kirjassa ja sen päähenkilössä ärsyttää. Esimerkiksi tämä virke:
"Hajottuani palasiksi olin kadottanut lujan luottamuksen omien aivojeni rattaisiin, unohtanut oivalluksen, jonka olin tehnyt hiukan ennen kuin täytin viisikymmentä, että vaikka minut saatettaisiin jättää huomiotta, päihittäisin ajattelijana melkein kenet tahansa, että lukeneisuuteni oli muuttanut aivoni synteettiseksi myllyksi, joka pystyi samaan hengenvetoon suoltamaan uumenistaan filosofiaa, luonnontieteitä ja kirjallisuutta."
Tekstin rehellisyydestä ja itseironiasta (?) huolimatta tässä nyt joku tökkii. Mutta olen vasta puolessa välissä, joten ehkä Kesä ilman miehiä vielä valloittaa minut puolelleen.

Sandbergin ihanan lehtevää Raphael-tapettia, tämä kuva tapettitehtaan kotisivuilta.

14 kommenttia:

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

En ole aiemmin lukenut Proulxia, vaikka varsinkin Laivauutisia on kiinnostanut, mutta viime kirjastoreissua nappasin uutuushyllystä Näin on hyvä -kokoelman. Imee Kertezin romaania Kaddish syntymättömälle lapselle punnitsin pitkään samaisella reissulla, mutta en halunnut sitä hyllyyn pölyttymään vaan lainaan sen sitten, kun oikeasti ehdin lukea sen heti ja suht yhtäjaksoisesti - aihe on kuitenkin rankka ja tekstikin sellaista pitkää, hengästyttävää lausetta, joten haluan keskittyä ja syventyä.

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Niin ja tuosta kirjasosta vai kirjakaupasta -kysymyksestä vielä: minäkin ostan yleensä vain sellaista, minkä tiedän haluavani säilyttää omassa hyllyssä, siis lähinnä ihan rakkaimpien kirjailijoiden teoksia. Jotkut kirjat olen ensin lainannut kirjastosta ja sitten ostanut omaksi, koska kirja on koskettanut syvästi tai muusta syystä tunnen, että haluan palata siihen. Oma lukunsa ovat sitten tietysti nuo, joita ei kirjastosta saa koska ovat vanhoja/niitä ei ole suomennettu.

Lumikko kirjoitti...

Maria, minäkään en ole lukenut Proulxia, vaikka sekä Laivauutisia että Ässä hihassa löytyvät omasta hyllystä. Samoin tuo mainitsemasi Kertesz, jota olen säästellyt vähän samasta syystä kuin sinä. Kohtalottomuuden olen häneltä lukenut.

Minulla on valtavasti kirjoja, koska en ole aina noudattanut tätä samaa periaatetta kuin nykyään. Paljon on tietysti myös lahjaksi saatuja kirjoja. Yritän pikkuhiljaa harventaa hyllyjä myymällä kirjoja divariin, lähinnä siksi että saisin kaikki kirjat mahtumaan hyllyihin (nyt niitä lojuu vähän siellä sun täällä, koska hyllyt ovat täynnä). Uusiakin tulee kuitenkin hankittua aika usein, lähinnä siksi että olen kiinnostunut sellaisista dekkaristeista, joita ei ole käännetty ja joiden teoksia ei saa kirjastoista.

Ihanteeni olisi sellainen, että kirjoja olisi kyllä paljon (nehän ovat tärkein sisustuselementtini!) mutta kaikki "turha" olisi siivilöitynyt pois: kirjat joita en tule koskaan lukemaan tai jotka olen lukenut mutta joihin en tule enää palaamaan.

maiju kirjoitti...

Samoilla linjoilla olen, en minäkään osta kirjaa, jos sen saan luettavaksi kirjastosta. Erinomaiset pokkarit, joita saa halvalla ostettu, niihin satsaan koska ne kiertävät perheessä ja päätyvät Männikölle vieraittenkin luettavaksi. Stig Larssonin Trilogia oli tämän kesän hyvä lukunatinto ja nyt luen myös Lars Keplerin Hypnotisoijaa. Työtoveri kehui että on tosi jännä hiukan pelottava.

Mukavia lukunautintoja sinulle.
t. maiju

Nonna kirjoitti...

No huh mikä lause!

Minäkin yritän välttää kirjojen kotiinostoa, koska tuota tilaa ei oikein ole. Kirpparilta välillä ostelen joitakin, mutta nekin kierrätetään kaveripiirissä!

Mukavaa loppukesää!

t. se lilahiuksinen peikko!

Marikka kirjoitti...

Mikäköhän tuossa Husvedtissa oikein on, kun minuakin ärsyttivät molemmat uusimmat kirjansa, sekä tämä Kesä ilman miehiä että se hermoromahduskirja, ihan kauheasti? En saa kiinni siitä mikä täsmälleen ärsytti, mutta kovasti minuakin ärsytti...

Lumikko kirjoitti...

maiju, pokkareita minäkin enimmäkseen ostelen enkä niitäkään juuri koskaan normaalihintaisina. Kirjastoissa on niin hyvät valikoimat (myös uutuuksia) että kovakantisia romaaneja ei tule ostettua oikeastaan ikinä (paitsi alesta). Onneksi toiset ostavat, jotta kirjailijatkin pysyvät leivässä :)

Nonna, toisaalta on hyväkin, että tilaa on rajoitetusti; pysyy hamstraus aisoissa. Taidat pysyä minun mielikuvissani lilahiuksisena peikkona vielä pitkään :)

Marikka, minäkään en saa kiinni siitä ärsytyksen lähteestä, mutta jotenkin se saattaa liittyä päähenkilön "dramaattisuuteen", olkoon vaikka kuinka älylliseksi verhottua. Ja siihen ulkokohtaiseen tapaan, jolla hän puhuu miehestään/ajattelee tätä. Ja sitten se alituinen sitaattien viljely ja namedroppailu... Olen tuntenut elämässäni ainakin yhden ihmisen, joka oli samanlainen; hänen seurassaan tuli aina sellainen tunne, että hän oli jotenkin vieraantunut omista tunteistaan, että kaikki piti kierrättää jonkun toisen sanojen ja ajatusten kautta.

Vapiseva nainen ei kiinnostanut minua ollenkaan, ehkä siksi etten ole ikinä itse kärsinyt vastaavista ongelmista (monista muista kyllä!). Ehkä tartun siihen sitten, jos hermoromahdus joskus iskee.

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Tulin kyllä entistä uteliaammaksi Kesän ilman miehiä suhteen Lumikon ja Marikkan ärsyyntymisen vuoksi; olen lukenut niin monia tulkintoja kirjasta että tekisi mieli muodostaa oma... Kaikki mitä rakastin kirjan alkuosa oli "kaikkea mitä rakastin": kiireetöntä henkilökuvausta ja taideteosten kuvailua, ihmissuhteita ja väkeviä tunnelmia, mutta kirjan loppuosa oli liian synkkää ja juoni ja joidenkin henkilöiden kuvaus löi jotenkin yli, mikä latisti lukukokemustani. Lumous taas oli jotenkin lattea ja outo, se ei koskettanut eikä saanut eläytymään, vaikka oli ihan hyvä kirja, kai. Amerikkalainen elegia oli suosikkini, kiehtovaa tarinaa, vaikeita aiheita mutta kuitenkin toivoa ja valoa. Kahta viimeisintä suomennettu en ole lukenut.

Kirjailijatar kirjoitti...

Apua, nyt sait koukutettua minut tuonne ostoksille. Pystynköhän pitämään pintani yhtä hyvin kuin sinä? Minäkin olen vähän itseäni kurittanut, että kirjat lainataa ei osteta, jo ihan senkin takia, että kirjahylly on melkein täynnä.

Hustvedt on minulla vielä lukematta. Niin toivoisin, että se olisi hyvä!

Benglia kirjoitti...

Minä olen lukenut Hustvedtiltä vain Amerikkalaista elegiaa (joka on vielä kesken), mutta olen huomannut saman ilmiön. Paljon tilaa käytetään nimien ja lukeneisuuden osoittamiseen, joka ei mielestäni aina tue itse tarinaa. Lukumieltymykseni suosivat pelkistetympää ilmausta.

Aura kirjoitti...

Mulla on myös vähän tuon suuntainen lupaus. Muutama Ikean säkki pullollaan kirjoja sängyn alla matkalla ties minne ja ties milloin muistuttaa mukavasti siitä MIKSI on hyvä yrittää rajoittaa kirjojen hankkimista. Joten yritän tässä olla menemättä tuohon linkkiin, jonka ystävällisesti vinkkasit. :D

RosaG. kirjoitti...

Kiitos vinkistä (Bookplussan tarjoomuksista). Minäkin lähtökohtaisesti lainaan kirjat. Ostan kirjan vain jos siitä erityisesti pidän ja uskon haluavani kirjaan palata siihen tai muuten haluan sen olevan hyllyssäni.

Nevie kirjoitti...

Hei ja kiitos mielenkiintoisesta blogista! Eksyin tänne Heidemarie Schwermeria käsittelevän jutun kautta, ja jotenkin blogin aihepiiri ja kirjoitustapasi kolahti ihan kunnolla. Täytyy tutustua paremmalla ajalla lisää (hitaalla mökkinetillä kun ei tee niin mieli surffailla...):)

Itsekään en osta kirjoja kotiin, jos vain voin mitenkään välttää. Suurimman osan saa lainattua kirjastosta, ja vuoden-parin takaisen tavarankarsimisoperaation jäljiltä on vielä tuoreessa muistissa se, että kirjoista on aika vaikea päästä eroon edes kirpparilla. Joitain rakkaita opuksia säilön toki hyllyssä, mutta useimpia kirjoja ei kuitenkaan tule luettua niin montaa kertaa, että niitä kannattaisi omistaa.

Lumikko kirjoitti...

Maria, lue sinäkin tämä, niin voidaan vertailla kokemuksia :) Minulla kaikki lukeminen on nyt ollut sattuneesta syystä viikon ajan jäissä; olen ollut iltaisin niin väsynyt ja/tai keskittymiskyvytön, etten ole oikein saanut mitään luettua.

Kirjailijatar, meillä hyllyt pursuilevat jo yli äyräittensä, vaikka yritän kiikuttaa aina Helsingissä käydessäni kirjoja divariin...

Benglia, samaa mieltä. Minulla tuntuu myös olevan vaikeuksia erottaa kirjan päähenkilöä ja kirjailija Hustvedtia toisistaan, mikä on tietysti ihan epäreilua - mutta kun tiedän, että Siri Hustvedt _on_ hyvin lukenut, niin en voi olla välillä ajattelematta, että onko tässä nyt kyse (myös) sen osoittamisesta.

Pelkistettyä ilmaisua suosin minäkin. Yksi lempikirjailijoistani on eteläafrikkalainen J.M. Coetzee, ja siitä pelkistetymmäksi ja kirkkaammaksi ilmaisu voi tuskin mennä.

Aura, toivottavasti sait pidettyä näppisi kurissa :) Juu, noita epämääräisiä kirjakasseja matkalla-ties-minne meilläkin lojuu nurkissa...

Rosa G, eipä kestä. Kirjastot ovat sellaisia aarreaittoja, että niitä on ihana käyttää paljon ja usein!

Nevie, kiva kun eksyit tänne! Minulla on aika paljon kirjoja ja tykkään siitä, että niitä on, mutta rajansa kaikella. Nyt yritän myydä/antaa tarpeettomiksi käyneitä pois, jotta jäljelle jäisi vain sellaisia, jotka todella haluan omistaa (niitäkin on kyllä paljon). Ihan totta, että kirjat säilyttävät rahallisen arvonsa huonosti; oikeastaan vain uutuuksista ja harvinaisuuksista maksetaan, loput tuntuvat olevan divarinpitäjien silmissä arvottomia.