Kuvituksena Moln -kuosistaan tunnetun ruotsalaisen Gunila Axénin ihania kuoseja, joihin olen jokseenkin hurahtanut. Kuosien nimet ja vuosiluvut sivun alalaidassa. Lisää kuvia Axénin kotisivuilla.Myy tai vaihda. Itselle tarpeettomiksi käyneet tavarat voi myydä tutuille tai tuntemattomille. Itse olen myynyt ja vaihtanut mm. taidetta: eräs ystäväni osti minulta perimäni taulun osamaksulla ja äidin kanssa olen vaihdellut tauluja. Kirjoja myyn divariin tai vaihdan toisiin kirjoihin.
Osta käytettyä. Polkupyöräni ostin kaverilta 50 eurolla. Rakkain vaatekappaleeni on kirpparilta 17-vuotiaana ostamani nahkatakki, jota olen käyttänyt nyt 16 vuoden ajan joka kevät ja syksy. Takki maksoi 25 markkaa (n. 4,50 €). Se on pysynyt ehjänä ja puhtaana kaikki nämä vuodet; pieni kuluminen vain kaunistaa sitä. Nahkatakkia ei myöskään tarvitse pestä, joten takki on ylivoimaisesti helppohoitoisin vaatekappaleeni.
Pidä huolta. Esineiden ja vaatteiden käyttöikää saa pidennettyä pitämällä niistä huolta: villakangastakki kerran vuodessa tai parissa pesulaan, kärsineet kengät suutarille ennen kuin ne hajoavat lopullisesti ja polkupyörä suojaan sateelta ja ilkivallalta sekä tarvittaessa huoltoon.
Vaatteet tykkäävät tuuletuksesta, teippiharjauksesta ja nurinpäin pesusta mahdollisimman alhaisessa lämpötilassa; herkimmät yksilöt pesupussissa ja hellällä pesuohjelmalla. Itse vältän kemiallista pesua ja jopa käsinpesua vaativien vaatteiden ostamista, mutta talvitakit ovat asia erikseen. Kengät pitävät lankkauksesta ja siitä, että niitä ei ulkoiluteta säällä kuin säällä: kumpparit sateeseen!Anna pois, ota vastaan. Kirppiksellä en ole ollut moneen vuoteen myymässä; on tuntunut helpommalta antaa pieniksi käyneet vaatteet pois. Niitä on päätynyt tutuille, Kierrätyskeskukseen, UFF:ille ja Pelastusarmeijan joulupataan. Ylioppilasjuhlissa käyttämäni oranssi jakkupuku (kokoa 32!) pääsi oikein mallinuken päälle Lönnrotinkadun Kierrätyskeskuksessa; itse en ymmärrä, miten olen joskus voinut siihen mahtua. Edellisen muuton yhteydessä Kierrätyskeskukseen lähti myös huonekaluja sekä kaikki sellaiset astiat, joista en tykännyt.
Kalliit aikakauslehdet kannattaa ennemmin lahjoittaa eteenpäin tai viedä Kierrätyskeskukseen kuin laittaa paperinkeräykseen; lehdistä voi olla iloa/hyötyä toisillekin.
Suurin osa huonekaluistani on lapsuudenkodista tai isovanhemmiltani peräisin. Suurilla ikäluokilla ja heidän vanhemmillaankin on usein paljon ylimääräistä tavaraa, josta riittää jaettavaksi lapsille ja lapsenlapsille. Keltaiset Teema-lautaseni olen saanut ystävältä, joka ei itse tykännyt niistä (!).
Vanhoja peittoja ja tyynyjä voi lahjoittaa paikalliselle Eläinsuojeluyhdistykselle löytöeläinten makuualustoiksi. Eläinsuojeluyhdistyksillä on yleensä krooninen rahapula. HESY:llä on joulun alla patakeräys Lasipalatsin kulmalla Helsingissä, mutta lahjoituksia otetaan vastaan ympäri vuoden.
Vanhassa vara parempi. Vanhan korjauttaminen ei aina tule halvemmaksi, mutta on lähes aina ekologisempaa kuin uuden ostaminen. Tämä pätee kaikkeen muuhun paitsi vanhoihin kodinkoneisiin ja autoihin.Vanhat huonekalut ovat usein kauniimpia ja laadukkaampia kuin uudet. Verhoilijat ja entisöijät osaavat tehdä niille ihmeitä, mutta kotikonsteinkin voi pärjätä: maalaaminen tai huputtaminen riittää usein uudistamaan huonekalun.
Vaatteita ja verhoja voi korjauttaa, suurentaa, pienentää, lyhentää tms. ompelijalla tai ompelutaitoisella ystävällä (jos ei itse osaa). Ompelijoiden taksat ovat varsin kohtuulliset, ainakin pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Anna hyvän kiertää. Lainaa hyvä kirja ystävälle. Toimikaa toinen toistenne videovuokraamoina ja kirjastoina. Vaatteitakin voi lainata, jos koot ja maut käyvät yksiin. Lehdet ilman muuta kiertoon: minulla on koko ajan läjä äidille tulevia aikakauslehtiä lainassa. Meille ei tällä hetkellä tule Hesaria (mutta digitunnukset toimivat vielä kaksi kuukautta!), joten äiti ottaa pyynnöstäni talteen Kulttuuri-, Sunnuntai- ja Elämä & Terveys -sivut.
Jos epäilet, että unohdat lainanneesi jotain jollekin ja tavara jää sille tielleen, merkkaa ylös kaikki lainat.
Käytä kirjastoa. Olen aina ollut kirjaston suurkuluttaja. Rakastan myös kirjakauppoja -olenhan entinen kirjakauppias itsekin- mutta kaikkea ei ole tarpeen omistaa. Kiertelen usein kirjakaupoissa (toisinaan teen vaivihkaa muistiinpanoja!) ja lainaan sitten kiinnostavat uutuudet kirjastosta. Uusia kirjoja voi joutua jonottamaan, joten niitä kannattaa kytätä kirjastosta heti ilmestymisen jälkeen.En vuokraa juuri koskaan elokuvia videovuokraamosta, sillä useimmat uutuudet saa kirjastosta 0,50 euron varausmaksulla viikoksi kerrallaan. Varausjonot ovat pääkaupunkiseudulla pitkiä, mutta minulla on yleensä 20-30 varausta vetämässä, joten katsottavaa osuu kohdalleni tasaisin väliajoin. Myös lehtiä lainaan kirjastoista.
Osta Amazonista. Tämä voi kuulostaa kyseenalaiselta neuvolta, mutta tosiasia on se, että netistä saa monet tavarat halvemmalla kuin kaupasta.
Ostan englanninkielisiä kirjoja käytettyinä ja joskus uusinakin Amazonin Marketplacesta, jossa myyjät eri puolilta maailmaa kaupittelevat kirjojaan. Joukossa on paljon pieniä ja sympaattisia divareita ja kirjakauppoja sekä yksityishenkilöitä, joten niiden kannattaminen ei minusta ole sen epäeettisempää kuin Kampintorin Antikvariaatissa asioiminenkaan. Ympäristön kannalta miinusta tulee tietysti lentorahdista.
Käytetyt kirjat ovat usein puoli-ilmaisia, jolloin asiakas maksaa lähinnä postituksesta. Sivuilla on yleensä kuvaus kirjan kunnosta. Uudetkin kirjat ovat poikkeuksetta halvempia kuin vaikkapa Akateemisessa kirjakaupassa.
Kuva japanilaisen Paumes-kustantamon Stockholm's Love Apartments-kirjasta. Ihanat lakanat (meilläkin on ne) ja ihana kirja!Gunila Axénin kuosit alhaalta ylös:
"Moln", 1966
"Hundar", 1972, 10-gruppen
"Lejon" & "Gåsmarsch", 1968 Uustuotannossa!
"Bä, bä, vita lamm", 1976, Polarn o. Pyret
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti