Pääsiäisen kunniaksi sananen suklaasta. Suklaamunathan ovat karkkikunnan riikinkukkoja värikkäine folioasuineen. Moni muna päältä kaunis; harmillisen usein suklaamunat maistuvat saksalaiselle joulukalenterisuklaalle ja yhtä usein varmasti ovatkin sitä. Fazerin Mignon-muna on suklaamunien aatelia, ja se on vaatimattomasta ulkokuorestaan huolimatta suklaisten pääsiäisherkkujeni ykkönen.Pääsiäissuklaan ei kuitenkaan tarvitse olla munanmuotoista. Venäläisten suklaalevyjen käärepapereissa olen nähnyt pääsiäisaiheita pupuista pajunkissoihin. Mausta en osaa sanoa mitään: olen aina säilyttänyt tuliaisiksi saamiani suklaalevyjä hienoissa kääreissään niin pitkään, että itse suklaa on mennyt vanhaksi.
Maultaan suomalainen suklaa saattaa hyvinkin olla maailman parasta, mutta herkullisimmat käärepaperit löytyvät kyllä muualta maailmasta. Venäjän ja Itä-Euroopan lisäksi olen löytänyt mahtavia kääreitä mm. Saksasta, Islannista ja Sveitsistä.Liikuttavat suklaapalleroiset sain viime syksynä Venäjän-tuliaisiksi Irinalta. Saman sarjan suklaalevyn sain kaupan päälle asioituani berliiniläisessä Redspective-kaupassa, joka myy itäeurooppalaisten taiteilijoiden suunnittelemia printtejä ja kuoseja painettuina vaatteisiin, laukkuihin, julisteisiin jne.
Meijerin keittiön kalakuvioinen pöytäliina on Anna Huhdan Finlaysonille suunnittelemaa vahakangasta. Liina on leikelty edullisesta jäännöspalasta; kangasta ei tietääkseni enää valmisteta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti