keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Viikko elämästä

Viime viikon sumu alkaa hiljalleen hälvetä, upottava väsymys väistyä ja tunnelmat palautua normaaleiksi. Isä on edelleen sairaalassa, mutta paljon paremmassa kunnossa. Seuraava etappi lienee terveyskeskuksen vuodeosasto, sitä seuraava joko koti tai joku tuettu asumismuoto. Pidän peukkuja jälkimmäiselle: tämän sairaalaviikon aikana isä on ensimmäisen kerran itse epäillyt pärjäämistään kotona, joten aika saattaisi vihdoin olla kypsä ratkaisulle, joka helpottaisi meidän molempien elämää.

Meillä on ollut ihmeen mukavaa sairaalassa. Isä tulee hyvin juttuun huonetovereidensa kanssa, ja kaikilla kolmella on huumorintaju tallella tukalasta olosta huolimatta. Keuhkosyöpää sairastava vierustoveri osoittautui isän vanhaksi armeijakaveriksi. Happiviikset ovat tuoneet värin takaisin isän kasvoille, ruoka maistuu ja paino nousee. Nikotiinilaastari pitää tupakantuskan poissa.

Sairaalassa maailma tuntuu kutistuvan. Kerroin Norjan murhenäytelmästä isälle ja hänen huonetovereilleen, mutta aika pian heidän huomionsa kääntyi takaisin omaan oloon ja tutuksi käyneeseen ympäristöön. Kehon tuntemukset ja toimimattomuus, lääkkeet ja toimenpiteet, uni tai sen puute, ruoka, ikkunasta näkyvä maisema, hengittäminen - siinä se vuodepotilaan elämänpiiri, ulkopuolisen silmin ja korvin tarkkailtuna. Sisäisestä elämästä en osaa sanoa, enkä miesten keskenään käymistä keskusteluista. Saattaisin yllättyä.

Vaikka olenkin viihtynyt mainiosti 70-80-vuotiaiden, raihnaisten ja röhisevien miesten seurassa, oli ihanaa ajaa eilen illaksi ja yöksi Helsinkiin ystäviä tapaamaan. Ruokakaupasta mukaan tarttuneet Chisu ja Jenni Vartiainen soivat autostereoissa, lauloin mukana, tunsin olevani nuori ja elossa minäkin.

25 kommenttia:

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Ihanaa että olet päässyt vähän tuulettumaan :). Ja että asiat sujuvat isälläsikin olosuhteisiin nähden hyvin. Tuo kuva meijeristä on todella kaunis!

Lumikko kirjoitti...

Maria, joo se tuli tarpeeseen. Täytin sitä paitsi vuosia eilen :)

Nyt on tosiaan asiat aika hyvin viikon takaiseen verrattuna. Täytyy toivoa, että tätä parempaa vaihetta nyt kestäisi jonkin aikaa.

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Onneksi olkoon synttäreiden johdosta!

Mustikkakummun Anna kirjoitti...

Onpa mukava kuulla sinusta. Juuri illalla mietin, miten asiat siellä ovat. Oikein hyvä, että ovat paremmalla tolalla ja sinäkin olet päässyt ottamaan hiukan etäisyyttä. Sairaalassa oleminen tosiaan vierottaa muusta maailmasta. Siitä on itselläkin kokemusta neljän vuoden takaa.

Myöhästyneet synttärionnittelut!

Anonyymi kirjoitti...

Pieni irrottautuminen sairaalaympäristöstä tekee varmasti hyvää. Onnittelut syntymäpäivän johdosta näin jälkikäteen!

jaana kirjoitti...

Onnea Lumikko syntymäpäivän johdosta ja on hauska kuulla, että asiat ovat paremmalaa tolalla.

Maria kirjoitti...

Onnea jokaiselle päivällesi ystävä ja varsinkin tietenkin juhlapäivällesi♥

Taikku kirjoitti...

Voin vain myötäelää tunnelmiasi. Minun isäni kuoli reilut kaksi vuotta sitten nukahtaen kotisohvalle. Äiti on vielä kohtuullisen hyväkuntoinen, mutta on rypistellyt sen kaksi vuotta sitä vastaan , että muuttaisi kirkonkylälle sieltä maalta kun ei enää pärjää talvella..Tsemppiä.

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Tästä tuli valoisa olo, vaikkakin totta kai haikealla tavalla valoisa. Toivon, että tuettu asuminen onnistuisi.

Jenni Vartiainen ja Chisu saavat kenet tahansa tuntemaan olonsa nuoreksi ja eloisaksi. Paljon onnea syntymäpäiväsi johdosta ja lämpimiä ajatuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Onnea syntymäpäviänjohdosta! Vietin muute itse synttäreitäni viikko sitten, että samoissa mennään...
- Elma -

Clarissa kirjoitti...

Aivan kuten Katja niin hyvin osasi pukea sanoiksi tunteen, joka tuli kun kerroit kuluneesta viikostanne - haikean valoisa olo.

Muistan, kun isäni kiinnostus ulkomaailman tapahtumiin, ja varsinkin sanomalehtien lukemiseen vähitellen lakkasi viimeisen sairaanaolovuoden aikana. Jotenkin se tuntui niin surulliselta. Normaalia on kyll, ei niin kovin sairaillekaan, että sairaalan seinien sisäpuolella aika nopeasti aletaan elää omaa ulkopuolelta suljettua elämää. Onko se sitten laitostumista?

Ensi viikolla saamme tänne vieraaksi 5-vuotiaan "Jenni Vartiaisen". Hän osaa kaikki Jennin laulut ulkoa,joten tiedossa on oikein hyvää musiikkia. Taustatukena tietenkin oikea Jenni.

♪ ♫ ♪ Lämpimät syntymäpäiväonnittelut! ♪ ♫

Hoo Moilanen kirjoitti...

Jeee - onnea synttäritytölle!

Isäsi tarvitsi mennä huonoon kuntoon ja päästä kunnon hoitoon, jotta hän pystyi myöntämään itselleen tarvitsevansa tukea jokapäiväiseen eloonsa.

Varmasti löytyy ratkaisu, joka on teille kaikille hyväksi!

PIUZA kirjoitti...

Ihanaa kuulla, että isäsi voi paremmin. Meinasin kommentoida aiemmin, että kyllä kaikki vielä kääntyy parhain päin. Mutta asia tuntui liian henkilökohtaiselta. Toivon siis parasta ja, että tosiaan isäsi pääsisi tuettuun asumiseen.:)

Myöhästyneet syntymäpäivä onnittelut!
t.Paula

Pirjo kirjoitti...

Paljon onnea synttäreiden johdosta! Mukava, että isäsi voi nyt paremmin ja toivottavasti saatte vielä viettää monia hienoja hetkiä yhdessä.

Katja kirjoitti...

Onnea syntymäpäivän johdosta.
Koko viikon oon oottanut jotain kuulumisia miten teille siellä menee, joten olipa mukava lukea kuulumisia (hyviä sellaisia).
Äitini sairaalassaoloajasta kolmen vuoden takaa muistan hyvin juuri tuon ettei sanomalehdet tai tv:n uutiset jaksaneet kiinnostaa oman sairauden keskellä ja myös kaikki muu lukeminen väheni, kun sen sijaan taas radion kuuntelu lisääntyi huimasti.

Kesänjatkoa!

Lumikko kirjoitti...

Maria, kiitos!

Anna Elina, mukava kuulla että olet muistanut minua/meitä. Sairaala vaihtui tänään terveyskeskuksen vuodeosastoksi, joka ei kyllä taida olla isän paikka. Pikaista kotiinpääsyä tai jotain muuta ratkaisua toivon jo minäkin. Kiitos onnitteluista!

tulilatva, kiitos! Teki hyvää, täytyy muistaa välillä elää tätä "omaakin" elämäänsä.

jaana ja Maria, kiitos :)

Taikku, toisaalta aika armollinen kuolema tuollainen kotisohvalle nukahtaminen, sellaista varmaan moni toivoisi kohdalleen. Voin kuvitella, että äitiäsi on vaikea taivutella muuttamaan kotoaan - useimmiten ihmiset kai haluavat sinnitellä tutussa ympäristössä niin pitkään kuin suinkin mahdollista...

Katja, kiitos! Toivon että joku hyvä ratkaisu löytyisi pian, vuodeosasto vaikuttaa turhan virikkeettömältä paikalta, kun isän järjenjuoksussa ei kuitenkaan ole mitään vikaa.

Olen "löytänyt" sekä Chisun että Jenni Vartiaisen pienellä viiveellä, mutta nyt en meinaa saada ollenkaan tarpeekseni joistain kappaleista :)

Lumikko kirjoitti...

Elma, kiitos ja jälkikäteisonnittelut sinnekin!

Clarissa, vähän surulliselta ja oudoltakin se tosiaan tuntuu, etenkin kun isä on aina kuunnellut paljon radiota ja ollut erityisen tarkka siitä, että kuulee uutiset. Nyt hän ei ole kiinnostunut sen enempää radiosta, tv:stä kuin lehdistäkään. Olen miettinyt, että onko se jonkinlaista vähittäistä luopumista tästä maailmasta..? Ajatteleeko isä, etteivät tämän maailman tapahtumat enää kosketa häntä? En tiedä, mutta toivon että mielenkiinto palaa, kun hän pääsee kotiin tai johonkin kodinomaiseen paikkaan.

Teilläkin sitten oma Jenni siellä :) Kiitos onnitteluista!

Hoo Moilanen, kiitos! Niin se näyttää olevan, että vasta kunnon säikähdys herättää tajuamaan tilanteen vakavuuden. Paljon tästä kokemuksesta on hyvääkin seurannut, toivottavasti eivät nyt heti unohtuisi "opit".

Paula, kiitos :) Yritän muistaa, että vaikka isä nyt on pirteämpi, tauti etenee kuitenkin koko ajan. Mutta hyvällä hoidolla aikaa voi olla vielä reilustikin.

Pirjo, kiitos, toivotaan parasta!

Katja, voi miten kiva kuulla, että olemme olleet ajatuksissasi! Isä on tosiaan ollut radion suurkuluttaja, mutta nyt hän on mieluummin hiljaisuudessa. Hienoa tietysti, ettei hiljaisuus pelota. Silti huomaan koko ajan tyrkyttäväni jotain virikkeitä... Hyvää kesänjatkoa myös sinulle!

Bullukat kirjoitti...

Ihana kuulla hyviä uutisia. Toivottavasti isäsi saa ja ottaa apua vastaan asumiseensa. Olisi läheisiltä suuri huoli poissa.

Lumikko kirjoitti...

Bullukat, juu eiköhän saa ja ota, entiseen ei oikein voida palata.

Nevie kirjoitti...

Kaunis kuva! Hyvää synttäriä näin jälkikäteen, ja mukava kuulla, että asiat ovat menossa parempaan suuntaan :)

Leena Lumi kirjoitti...

Tänään on 11 vuotta isäni kuolemasta. Se oli kuuma lauantain aamu klo 9.

Ihanaa, että isäsi toipuu! Ja hyvä vain, että ruumiin erilaiset toiminnot nyt ohittavat Norjan tragedian vanhoilla ihmisillä, sillä he ovat jo taakkansa kantaneet. Nyt on meidän vuoro astua remmiin ja yrittää estää, että toisten vihaaminen loppuu.

Mukavaa viikonloppua sinulle!

Lumikko kirjoitti...

Nevie, kiitos!

Leena Lumi, ikävä kuulla, päivä tuo varmasti mieleen muistoja.

Hyvää viikonloppua!

Hannah kirjoitti...

Onpa ihanaa kuulla, että isäsi tila on kohentunut. Tokihan se huojentaa sinuakin.
Muistakin pitää itsestäsi myös hyvää huolta. Tuollainen tuuletus kuulostaa kyllä oikein hyvältä:)
Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Katja Kaukonen kirjoitti...

Halaus, Lumikko, ja voimia! (Kävin nyt vasta lukemassa pitkältä ajalta kuulumisiasi. Terveisiä matkalta.)

Lumikko kirjoitti...

Hannah, kyllähän se huojentaa. Ja yritän muistaa, olen nyt vasta oikein oivaltanut, kuinka tärkeää se on. Leppoisaa sunnuntaita sinne!

Katja, kiitos. Vähän erilainen kesä ollut tämä. Tulen lukemaan matkamuistojasi!