Olen jo pitempään hamstrannut aihepiiriin liittyviä kuvia ja esineitä. Englantilaisen Tea For Joy-blogin ihanasta Tea of the Week-sarjasta inspiroituneena ajattelin julkaista kuvia täällä Dairy of the Week-otsakkeen alla. Yritin kovasti keksiä sarjalle hyvän suomenkielisen nimen, mutta en onnistunut. Kuvissa tulee esiintymään ainakin vanhoja meijerirakennuksia, maitotonkkia, lehmiä, maitotuotteita ja niiden mainoksia, meijeri- tai lehmäaiheisia sisustusjuttuja ja mitä nyt keksinkään.
Ylin kuva on jo kertaalleen ollutkin näytillä, mutta nyt sillä tuntuu olevan entistä enemmän merkitystä - näkyyhän kuvassa uusi asuntomme! Kaverini vaarin peruja oleva kuva on aarteeni. Alemman kuvan on ottanut Jack Delano Alabamassa 1930- tai 40-luvulla.
 |
| Kuva täältä. |
11 kommenttia:
Kiva idea! Tätä tulen seuraamaan mielenkiinnolla.
Babelin Nikkari, kiva jos innostuit! Minusta on jotenkin rauhoittavaa katsella kuvia lehmistä ja maitotonkista :)
Sama täällä, tuo idea on tosi mielenkiintoinen.
tarja hössöntössöstä
Kiva idea tosiaan. Ja ties millaisen kokoelman vielä saat kerättyä. :)
Lehmät ja maitotonkat ovat supersympaattisia.
Tarja, kiva kuulla! Ja mukavaa kun piipahdit sieltä Hössöntössöstä :)
Jenni, keräilijäluonteena tässä on tietysti yhtenä taka-ajatuksena saada säilöttyä näitä vastaan tulevia kuvia, ideoita yms. "varmaan" paikkaan :)
Lehmät ja maitotonkat tekevät maailmasta jotenkin pehmeämmän.
Hienoja vanhoja kuvia ja mielenkiintoista!
Minusta tuo teksti tuossa meijerin kyljessä on jotenkin äärimmäisen hieno, sitä ei varmaan enää ole? ;) Muutatteko ylä vai alakertaan vai miten nuo asunnot tuolla menee?
Lehmät on kyllä kauniita otuksia. Niissä on jotain rauhallista ja viisasta, ainakin ne vaikuttavat viisailta.
milla, tekstiä ei tosiaan enää ole... Yläkertaan muutetaan, alakerrassa on työtiloja.
Lehmät eivät hötkyile, niissä on sellaista lempeää tyyneyttä.
Onnea uuden harrastuksen vuoksi! Kuulostaa aivan ihanalta. Jään seurailemaan harrastuksesi tuloksia. :)
Aura, toivottavasti teen hyviä löytöjä :)
Voi, lehmät ovat minusta aivan ihania. Aina pienenä tyttönä kun pääsin sellaisiin sukulaisiin, joissa oli toiminnassa oleva navetta, olin aina ensimmäisenä lähdössä mukaan lypsylle ja juottamaan vasikoita. Se oli ihanaa!
(Enkä ole minkään realiteettien, kuten navettatyön raskauden, maataloustukiviidakkojen, paketoitujen peltojen, eläinten huonon kohtelun jne. antanut koskaan himmentää niitä ihania muistoja.)
Suketus, niin ne ovat, vaikka olenkin aina joutunut ihailemaan niitä pienen matkan päästä :)
Lähetä kommentti