 |
| Country Living 7/2011 |
A-P vitsaili, että kaksi ja puoli vuotta piti harkita tätä yhteenmuuttoa. Käytännössä kun emme juuri ole olleet erossa ensimmäisten treffien jälkeen, ainakaan vapaaehtoisesti.
Olen saanut Taikulta ja Valkoiselta kirahvilta A Blog with Substance-tunnustuksen, kiitos molemmille! Kahdeksan satunnaista seikkaa tulisi itsestään tunnustaa. Koska olen jotenkin kevyen hömpötyksen tarpeessa eikä se blogeissa taannoin kiertänyt kosmetiikkahaastekaan ikinä saavuttanut minua, tunnustukseni liittykööt tällä kertaa ulkonäköön ja turhamaisuuteen.
1. Olen perinyt isäni ruskeat silmät ja äitini profiilin.
2. Käytän lähes joka päivä tummansinisiä farkkuja.
3. Hiuksiani ei ole koskaan värjätty, mutta raitoja olen laitattanut pari kertaa.
4. Ensimmäinen itse ostamani hajuvesi oli Kenzon nimikkotuoksu, johon hullaannuin 14- tai 15-vuotiaana silloisen kotikaupunkini ainokaisessa kempparissa. Käytin sitä monta vuotta, kunnes pakkaus meni uusiksi ja ilmeisesti myös itse tuoksuun kajottiin, sillä se lakkasi tuoksumasta taivaalliselta. Tai sitten jokin minussa meni uusiksi.
5. Tuon tuoksuensirakkauteni jälkeen olen käyttänyt useita eri hajuvesiä. Viime vuosina käytössä ovat olleet Ralph Laurenin Blue ja Boucheronin Trouble, joita kumpaakaan ei saa enää Suomesta, höh.
6. Kun pari-kolmikymppisenä pääsin tienaamisen makuun, ostin merkkikosmetiikkaa ihan siitä ilosta, että se oli minulle vihdoinkin mahdollista. Villitys on mennyt aika täydellisesti ohi, enkä enää halua maksaa meikeistä tai voiteista liikaa.
7. Yhdelle kalliille merkkituotteelle olen kuitenkin uskollinen: Kanebon meikkipuuteri on arvonsa väärti.
8. Hupaisaa, että sen kerran kun blogiani muistetaan A Blog with Substance-tunnustuksella, tunnen tarvetta höpöttää meikeistä ja hajuvesistä!
Tunnustus jatkakoon matkaansa seuraaviin kahdeksaan blogiin:
Talo 365
Uuden kuun aikaan
Hullut teekutsut
Ritan huone
Apinalandia
Kädellisen päiväkirja
Villiviinin blogi
13 kommenttia:
Toki näilläkin asioilla on oma arvonsa ;)
En myöskään pistä juurikaan rahaa kosmetiikkaan, markettituotteet ovat saaneet yleensä riittää muutamia suosikkipoikkeuksia lukuunottamatta.
Minun suosikkihajuveteni on Jean Paul Gaultierin tuoksu naisen muotoisessa pullossa.
Oih! Kiitos kovasti tunnustuksen ja osta ja onnittelut omastasi!
Oli ilahduttavaa lukea asuntouutisistasi. Omalla kohdallamme homma meni mönkään hetkeksi tavalla, joka harmittaa hitusen vieläkin. Sunnuntaina harmitti niin, että teki mieli mennä katkaisemaan välittäjältä lyijykynä - tai jotain muuta yhtä karmivaa.
Onnea siis teille uuteen kotiin ja elämään yleensäkin. Onhan se muistanut sinuakin haasteillaan viimeaikoina, joten hitunen onnea matkaan ei ole yhtään hassumpaa.
Nämä meikkitunnustukset ovat varmaankin poltelleet tunnollasi jo pitkään, joten hyvä että sait nyt kanavoitua ne ulos ;). Minun on aina jotenkin hankala keksiä näitä "kerro niin ja niin monta asiaa isestäsi" -juttuja ja vähän kadehdin niitä bloggaajia, jotka saavat tunnustuksiinkin kosolti sitä "substanssia".
Oi, ihanaa! Kiitos tunnustuksesta. Naureskelen tässä, että minusta ei oikein olisi noihin kosmetiikkatunnustuksiin. Olen äärimmäisen huono käyttämään mitään... Mutta ehkäpä tunnustelen jotain muuta!
Hienoa, että asuntoasiat sujuvat. Täällä sitä odotellaan sitten kuvia uudesta kodista!
Hupsista heijaa, minua heitettiin haasteella. Kiitos, tämä olikin ihan ensimmäinen kerta!
Suuret onnittelut muuten vielä uuden kodin johdosta. En varmaan kommentoinut sinne koskaan mitään, mutta se lintutapettijuttu oli minusta ihan mieletön!!! Rakastan tuollaisia yksityiskohtia ihmisten elämäntarinoissa. :)
(Ja toi yllä oleva poistettu kommentti oli mun moka. Pahoittelut siitä. Kommentoin vahingossa väärällä profiililla. :D)
jaana, olen tuntevinani nenässäni sen Gaultierin tuoksun, sellainen naisellinen ja makea muistaakseni..?
Babelin nikkari, ole hyvä :) Harmi, että teillä meni mönkään, mutta eiköhän kaikki käänny vielä parhain päin. Tämä meidänkin projekti oli useampaan otteeseen vaakalaudalla, eikä auttanut kuin ajatella, että toteutuu jos on toteutuakseen. Minulla on taipumusta ajatella, että kaikella on tarkoituksensa - siis ei mikään ennalta päätetty tai kohtalon sanelema, mutta kuitenkin. Että jos joku hyvä menee sivu suun, jotain vielä parempaa voi tulla tilalle.
Maria, no älä muuta sano, kieli pitkälläni odotin silloin että olisin päässyt tekemään meikkitunnustuksia, mutta ei ;D Onneksi nyt sain tilaisuuden!
Nonna, ole hyvä! Voit tunnustella ihan mitä mieleesi juolahtaa, mulla oli nyt tällainen tuuli :)
Ja kuvia on tulossa varmaan kyllästymiseen asti sitten marraskuussa.
Aura, eipä kestä :) Lintutapetti oli kyllä sellainen "merkki", ettei sitä voinut olla noteeraamatta.
Tummansiniset farkut on ehkä nerokkain keksintö koskaan, tärkein osa vaatekaappia. Ja minäkin sain piirteet äidiltä, nuorena koitinkin kovasti peilin edessä mallata miltä perunanenäni näyttäisi kapeamman mallisena ;)
Kiitos haasteesta!
Pilvitarha, niin ovat: sopivat yhteen melkein kaiken kanssa, lika ei näy, ovat tarvittaessa "asialliset" yms.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ihmiset siunailevat kuinka äitini näköinen olen...
Oi, kiitos huomionosoituksesta! :)
Niihin antamiisi sanoihin palaan myöhemmin, ne vaativat pohdintaa ja oikean hetken.
Tiedätkö, oikeasti musta on mielenkiintoista lukea juuri tällaisia hiukan pinnallisempiakin aiheita sivuavia postauksia sellaisissa blogeissa, joiden tiedän sisältävän muutakin! On mielenkiintoista taas todeta, että meissä kaikissa on useat puolemme.
Onnea uuteen kotiin! Olette todella ansainneet sen!
Mirka, ole hyvä :) Eikä luonnollisestikaan mitään paineita minkään suhteen, tartut sanoihin sitten kun siltä tuntuu.
Olen ihan samaa mieltä tuosta kaikenlaisten puolten kiinnostavuudesta. Oma blogini on puolivahingossa mennyt niin "vakavaan" suuntaan, että huomaan joskus arkailevani hömppäpostausten kanssa. Se on sikäli älytöntä, että joskus nimenomaan sellaiset piristävät/ilahduttavat/rentouttavat minua itseäni(kin), oli reaalielämän tilanne sitten mikä hyvänsä.
Ja kiitos onnitteluista, jännää ja kivaa on päästä muuttamaan!
Kiitos tunnustuksesta ja haasteesta! Tuumasi jäädä huomaamatta. Yritämpä jotain minäkin sitten itsestäni...
Rita, ole hyvä!
Lähetä kommentti