Olen aika ronkeli sarjojen suhteen, enkä jää koukkuun kovin helposti. Toissa keväänä innostuin kahdesta sarjasta: Mad Menistä, josta kirjoitin täällä, sekä HBO:n The Wiresta, josta enemmän täällä. Viime talvena tuijotin Midsomerin murhia, josta postasin tänne. Ikisuosikkieni Frasierin ja Gilmoren tyttöjen uusintoja olen katsellut telkkarista.
Olin jo pitkään kaipaillut sellaista "ihan tavallista" draamasarjaa, joka ei olisi rikos-, sairaala- eikä saippuasarja. Keväällä jostain alelaarista tarttui mukaan Brothers & Sistersin (suomeksi Perhesiteet) ensimmäinen tuotantokausi, joka osoittautui juuri kaivatun kaltaiseksi. Hauska, romanttinen, älyllinen ja sopivasti sentimentaalinen. Hyvin amerikkalainen, mutta hyvällä tavalla. Täynnä uskottavia käänteitä ja samastuttavia henkilöhahmoja. Ihana Rob Lowe (vaikka näytteleekin republikaania).
 |
| Olen varma, että sarjan tuottajilla on sopimus USA:n viininviljelijöiden kanssa; pulloja korkataan, laseja kilistellään ja viiniä lipitetään joka toisessa kohtauksessa. "Piilomainonta" on niin ilmeistä, ettei se oikeastaan edes häiritse. |
Mihin sarjoihin te olette koukussa?
23 kommenttia:
Olen niin koukussa sarjaan Brothers & Sisters, että et tiedäkään! Olen tästä monasti postannut ja kertonut, että koska olen aina kvainnut veljeä, niin Kevinistä on nyt tullut veljeni.
Minulla on kolme tuotantokautta ja ne on jo kahdesti katsottu. Eihän neljäs ole vielä ilmestynytkään?!
Tämä sarja on elämäni lohtusarja. Jos emme katso la iltana leffaa, joita myös ostan runsaasti, katsomme muutaman jakson Borthers & Sisters -sarjaa ja olen kuin uudistunut. Sarjassa on juuri sitä jotain, mistä pidän.
Olen vähän kerrassaan ostellut itselleni sarjojen tuotantokausia... Gilmoren tytöistä on nyt kaikki seitsemän, Housesta 1-4, Pieni talo preerialla-sarjasta 1-7, House of Elliotista kaikki kolme. Kahden kerroksen väkeä -sarjasta onnistuin kerran bongaamaan kaksi kautta (3 ja 4) alekorista á 5,-...
Leena Lumi, sinäkin! Lohtusarja nimenomaan, sitä se on minullekin. Siinä on jotain voimaannuttavaa, saa nauraa ja itkeä. Minähän olen ainoa lapsi, joten tuntuu mukavalta päästä edes fiktion kautta osalliseksi tuollaisesta suurperhe-elämästä :)
Ja Kevin on minunkin suosikkini. Myös Norasta ja Sarahista tykkään vähän muita enemmän, Kittystä ehkä vähiten.
Kyllä neljäs tuotantokausi on ilmestynyt, ja siinä onkin uskomattoman dramaattinen päätösjakso! Tilasin omani Amazonista (siinäkin oli suom. tekstit) mutta sen saa myös esim. täältä: http://cdon.fi/elokuvat/perhesiteet_-_kausi_4_%286_disc%29-9090435
Hippokampustaja, minäkin olen ostanut aika paljon sarjoja kotiin, yleensä just alennusmyynneistä. Lainaan sarjoja myös kirjastosta. Ostin äskettäin tarjouksesta West Wingin pari ekaa kautta, joten se saattaisi olla vuorossa seuraavana.
Rimakauhua ja rakkautta-sarjan olen katsonut varmasti kolmesti, mutta nyt nappaa parhaiten Sohvanvaltaajat (huomasin juuri, että sitä myydään myös kolmen tuotantokauden pakettina) ja Näkemiin vaan muru. Voi mitä mainioita raksamiehiä! Brittisarjat vetoavat muhun eniten, harvoin katson jenkkikamaa. Poikkeuksena taitaa olla Pieni talo preerialla, jota seurasimme mieheni kanssa (!). Täytyy katsastaa kumminkin tuo Brothers ja sisters, kun kerran se saa paljon kehuja. Jospa siitä tulisi uusi lemppari.
-Ilona
Rimakauhua ja rakkautta oli sarjoista nr. 1 ja kaikki osat löytyy DVD:ltä. Sen lisäksi Mullan alla oli sarja jonka voisin katsoa uudestaan ja uudestaan. Tällä hetkellän ei ole oikein mitään, mikä kiinnostaisi, tai ainakaan pahasti koukuttaisi.
Minä olen lähes hillitön Emmerdale-fani. En tajua, miksi joissakin lähteissä sitä nimitetään saippuasarjaksi (ei ole mitenkään verrattavissa esim. Kauniisiin ja rohkeisiin tai muihin vastaaviin), vaan mielestäni se on puhtaasti draamasarja. Juonenkäänteet ovat usein ihanan traagisia ja odottamattomia, siitä tykkään!
Joitakin vuosia sitten esitetty Everwood oli ihana. Siitä taisi tulla jo uusintakierroskin, mutta sarja oli jotenkin sen tyyppinen, että siitä jäänyt tunne olisi väljähtynyt (kuten liian paljon kuunnelluille hittibiiseille käy), jos olisin katsonut sen uudelleen liian pian.
Pako-sarja oli loistava!
Mainitsemasi Mad Men ansaitsee myös erityismaininnan. Alunperin katsoin sitä siksi, kun sitä oli kehuttu niin paljon, vaikka se ensi alkuun olikin minusta hivenen tylsähkö. Kesti vähän aikaa ennenkuin tajusin sen hienouden ja sisältörikkauden.
Loppuun täytyy vielä mainita toinen ikikestosuosikki tuon Emmerdalen lisäksi: Selviytyjät! Niitä todella harvoja tosi-tv-ohjelmia, joita edes katson, saatikka tosissani tykkään!
Ilona, Rakkautta ja rimakauhua kuului aikoinaan minunkin suosikkeihini. En ole noita muita mainitsemiasi sarjoja katsonut, mutta muuten olen brittidraaman ja erityisesti poliisarjojen ystävä. The Office on ehkä kaikkien aikojen lempikomediasarjani. Oma lukunsa ovat menneisyyteen sijoittuvat sarjat, joista mm. Mennyt maailma, Kuningattaren jalokivi ja Ylpeys ja ennakkoluulo löytyvät hyllystä. Sydämen asialla-sarjan alkupään jaksoista tykkäsin kovasti, samoin Skotlantiin sijoittuvasta Laakson kuninkaasta, jonka hankin hiljattain dvd:llä omaksi.
jaana, jostain kumman syystä en ikinä oikein lämmennyt Mullan alle-sarjalle, vaikka seurasin sitä kyllä säännöllisen epäsäännöllisesti. Yksi sen sarjan päähenkilöistä on tässä Brothers & Sistersissäkin, kovin erilaisessa roolissa.
Minna, minä taas en ole tainnut nähdä yhtäkään jaksoa Emmerdalesta. Everwoodista tykkäsin, siinä on itse asiassa jotain samaa kuin tässä B&S:ssa (yksi sama näyttelijäkin). Harmi, ettei sarjaa saa dvd:llä. Mad Men oli/on nimenomaan sellainen hienoutensa hitaasti paljastava sarja. Selviytyjiäkin olen joskus katsonut, mutta tosi-tv-suosikkeihini se ei kuulu ;) (en edes kehtaa kertoa mikä kuuluu...).
Mä olen vanhanaikainen, tykkään kattoa sarjoja kerran viikossa telkasta, tiettynä päivänä. Tämä sitten aiheuttaa sen, että en jaksa seurata kovinkaan montaa sarjaa. Viime vuosina en oikeestaan oo ees löytänyt sarjoja, joita sitten viitsisin seurata. Oikein kaipaisin että olisi yksi semmonen sarja josta tykkäsin hirveesti ja haluisin seurata sitä.
Mad Menin missaaminen vähän harmittaa. (Siis joo, saishan niitä dvd:nä) Odottelen, että Rillit huurussa alkais. Jos siis sitcomit luetaan sarjoiksi. Francon aikaa seuraan epäsäännöllisesti. Nythän sen nimi muuttuu. Tällä hetkellä seuraan Dostojevskin elämää. Se on hyvä, ei huippu. Yksi sen oikein hyvistä puolista on se, että mä tiedän sen loppuvan aikanaan, kun siinä on kahdeksan osaa. Noita venäläisiä sarjoja tsekkaan välillä, koska joitakin vuosia sitten olin täysin myyty Rikoksesta ja rangaistuksesta.
Tositeeveestä mut helposti koukuttava on Muodin huipulle. Musta on ihana miettiä, mitä mä tekisin kunkin tehtävän yhteydessä.
Mä muistan, että Villi Pohjola oli semmonen sarja mikä koukutti, tai lumos mut täysin. Mä katoin joka osan ja otin ne videolle ja sitten kattelin niitä uudestaan ja uudestaan.
Tykkään kyllä sarjoista! Joskus niihin on vaan mukava uppotua. Minä seuraan Emmerdalea, Kotikatua ja Frasieria tv:stä, jos jaksan, muistan tai pystyn.
Olen aina hetken koukussa johonkin sarjaan, enkä muuta katsokaan. Sitten ne loppuu ja on "pakko" vaihtaa :)
Mullan alla kun loppui, niin iski kyllä kuvailemasi ikävä. Ikävä niitä hahmoja. Ikävä Fishereitä.
True Bloodia seuraan myös ja hetkittäin olen todella koukussa siihen. Odottelen uutta kautta boksille. Joten nyt on vähän hiljaisempaa vampyyrilinjalla ;)
Niin joo.. ja Breaking Bad:ia seurataan. Nähty vasta ensimmäinen tuotantokausi. Kotimaisista olen koukussa Taivaantulet-sarjaan.
Ja tietysti Mad Men :) Näitähän alkaakin olla paljon.
Tätä Brothers and Sisters sarjaa olen myös joskus katsonut muutamia jaksoja. Ehkä joskus innostun katsomaan enemmän.
In treatment ja Dexter kiinnostaisi joskus katsoa.
sanna, mulla on ollut viime vuosina sama ongelma: en ole löytänyt sellaista viikottaista vakiseurattavaa, vaikka olisin halunnut. Monista sarjoista olen katsonut ekan osan, mutta siihen se on jäänyt. Osittain kyse on varmaan siitä, että hyviä sarjoja on niin vähän - osittain siitä, että en enää "osaa" katsoa sarjoja telkusta vaan tarvitsen sellaisen pitemmän sisäänajon/rupeaman. Mulla on vielä sellainenkin pakkomielle, että en osaa ryhtyä seuraamaan sarjaa keskeltä, vaan se on nähtävä alusta.
Teemalta(kaan) en jotenkin ole tullut katsoneeksi sarjoja, vaikka muuten katonkin aika paljon Teemaa. Villi Pohjola meni multa vähän ohi silloin aikoinaan, mutta sitäkin olen hankkinut jostain nettialesta dvd:llä. Se voiskin olla hyvä korvaaja B&S:lle!
milla, telkkarin kanssa on just tuo ongelma, että aina ei jaksa/muista/pysty. En tykkää siitä, kun jaksoja jää väliin; senkin takia dvd:t sopii hyvin mulle.
True Bloodia on kehuttu niin paljon, että yritin nyt toistamiseen tykästyä siihen, kun se alkoi uusintana. Mutta kävi sama juttu kuin ekallakin kerralla: unohdin katsoa tokan ja kolmannen osan, ja sitten olikin jo "myöhäistä" (omasta mielestäni) päästä kärryille. Joko se ei vaan ole minua varten tai sitten sekin pitäisi suosiolla katsoa dvd:ltä. Tykkään kovasti sarjan alkuteksteistä ja niiden taustalla pyörivästä musiikista.
Olen koukuttunut aika moneenkin sarjaan: Rimakauhua ja rakkautta, Frendit, Frasier, Midsomerin murhat, Komisario Lynley, Hiljainen todistaja, Murha mielessä (+ yleensä brittiläiset dekkarit), Täydelliset naiset, Gilmoren tytöt ja Greyn anatomia. Tuo viimeisin on ollut viime aikoina kovin sana. Nyt taidetaan olla menossa viidennessä tuotantokaudessa (siksi me-muoto, kun katson monia sarjoja yhdessä tyttären kanssa). Kotiin on hankittu sekalainen valikoima eri sarjoja, kattavimmin edustettuna on Greyn anatomia ja Frendit.
Mainitsemaasi Perhesiteitä seurasin jossain vaiheessa aika tiiviisti ja pidin kyllä siitäkin. Katson aika paljon telkkaria sekä sarjoja + filmejä dvd:ltä ainakin talvikaudella. Se on hyvä rentoutumiskeino ja samalla voi neuloa tai virkata.
Minäkin pidän siitä musiikista ja kyllä täytyy myöntää, että alkuun minäkin olin vähän ihmeissäni sen sarjan kanssa. Katsoin pari ensimmäistä jaksoa vähän puoliksi väkisin. Eli en heti tykästynyt. En muuten oikein vampyyriteemasta välitä, mutta tässä on jotain huumoriakin.. joten ehkä siksi pidän ja olen koukussa :)
Mad men on ihan uskomattoman hieno ja ihana sarja! Käsikirjoittajana sain erikoismielihyvää siitä, että sarjassa otettiin rohkeasti riskejä -- esim. yksi jakso pyöri tasan tarkkaan kahden päähenkilön välisissä keskusteluissa. Katsoin koko sarjan ahmien putkeen.
Nyt katselussa on Modern Family -- josta tunnistan itseni ja läheisiäni. Varsinkin yksi tuttu amerikkalainen homopariskunta on kuin sarjan miespari. Odotan vain millaisiksi he muuttuvat lapsen saatuaan.
Weeds on myös sellainen sarja jonka ahmin yhdellä kertaa. Entourage sijoittuu vanhaan kotikaupunkiini Los Angelesiin, joten sitä katsoessa tuli aina koti-ikävä.
Jostain syystä True Blood ei koukuttanut. En tiedä miksi.
Kotimaisista sarjoista sellainen jonka voisin katsoa vaikka kuinka monta kertaa uudestaan on Kumman kaa.
Mullan alla sarja oli hieno, loppui muutama vuosi sitten. Olisivat voineet lopettaa pari tuotantokautta aikaisemminkin, tuntui että sitä vähän keinotekoisesti pitkitettiin. Aika yleistä monen sarjan kanssa.
Sen jälkeen tuli Terapiassa.Tiiviitä suht lyhyitä jaksoja, joihin oli onnistuttu vangitsemaan vahva tunnelma. Ah miten olikin kaikki kohdallaan: stoori, dialogi, näyttelijät.
Pidän siitä että uskalletaan olla vakavia.
Amerikasta tulee niin paljon roskaa, mutta kun sieltä tulee hyvää, on se niin hyvää kerrassaan.
Minäkin tykkäisin mieluummin katsoa hyviä sarjoja dvd:ltä, tällä hetkellä ei vain sellaista huippumieluisaa edes telkkarista tule. Uusista komediasarjoista Modern Family on kyllä hyvä, sen katson aina jos jaksan valvoa sinne puoli yhteentoista :)
Gilmoren tytöt on se sarja johon olen ollut ihan koukussa, olen sen levyiltä katsonut ainakin kaksi ellei kolmekin kertaa. Rimakauhua ja rakkautta on kans hyvä, samoin Frasieria jaksaa katsoa aina uudelleen. Ja Monty Pythoneita, kai nekin saa laskea... Taidan siis tykätä kepeästä kamasta jossa on silti jotain vähän muutakin seassa.
Mullan alla, sitä en seurannut kuin satunnaisesti, mutta se viimeinen jakso on jotain niin hienoa että voisin hankkia viimeisen tuotantokauden ihan sen takia!
Katselen sarjat mieluummin tv-annoksina, on jotain, mitä odottaa,(melkein) jokaiselle päivälle jotakin. Usein TV1:ssä klo 17,05 menee jokin hyvä sarja, loppukesän ollut tämä ranskalaisperhe, jota kyllä on ihan mukava seurata, poskisuudelmineen, elehtimisineen kaikkineen. TV4:ssa menee Amyn lailla, sympaattinen amer. sarja. SFT5:ssa on ollut Taivas tarjolla uusimisineen, norjalaissarja, mukavaa viihdettä.Jäljellä on sitten vain rikossarjoja, amerikkalaisia NSIC, CSI Miami, Mentalist, Criminal MInds, enl. Lynley ja Midsommerin murhat (paitsi ne osat, joissa on magiaa, okkultismia ja muuta taikauskoisuutta), Midsommerin murhat on venytetty vähän liian pitkäksi. Yksi osa per rikos olisi sopiva. Saksalaiset Kahden keikka, Kettu ja Siskta ovat kivoja.Yleensä haluan , että sarjassa on järkevä sisältö. Paljon on turhanaikaisiakin.
TV:stä tulee seurattua lähinnä eri poliisisarjoja ja sitten olen koukuttunut TV2:n Uusi päivä-sarjaan.
DVD:ltä puolestani tykkään kattoa (ja olen täysin koukussa)suomalaisiin sarjoihin; Hovimäki (osaan liki vuorosanat ulkoa), Maria Kallio-sarja, Blondi tuli taloon, Metsolat, Puhtaat valkeat lakanat, Ihmeidentekijät ja nyt uusimpana Parhaat vuodet.
Käsityöt etenee mukavasti kun katsoaa sarjaa:)
Anna Elina, meillä on monta yhteistä suosikkia: Frasier, Midsomerin murhat, Gilmoren tytöt... Myös Hiljainen todistaja kuului suosikkeihini silloin kun siinä näytteli vielä Amanda Burton. Tällä hetkellä tv:ssä pyöriviä jaksoja en ole katsonut.
milla, ehkä minunkin kannattaa sitten antaa True Bloodille vielä tilaisuus. Monesti sarjaa pitää katsoa se pari kolme jaksoa ennen kuin se alkaa "vetää". Vähän sama juttu kuin lukemisen kanssa.
Katri, Mad Men on tosiaan hieno, ja minusta se jos mikä sopii nautittavaksi putkeen, samaan tapaan kuin joku hyvä romaani (yritin katsoa neljättä kautta tv:stä, mutta ei se ollut yhtä antoisaa). Weeds kiinnostaisi minuakin. Kotimaisista suosikkini taitaa olla Tahdon asia (+ kaikki 80-luvun sketsisarjat).
Inabeda, Mullan alla tuntuu olevan monien suosikki. Terapiassa meni minulta vähän ohi, muutaman jakson olen nähnyt. Joskus tosiaan tuntuu siltä, että Amerikasta tulevat sekä maailman huonoimmat että parhaimmat tv-sarjat.
Pilvitarha, Gilmoren tytöt on minullekin yksi kaikkien aikojen suurimmista sarjasuosikeista. Sunnuntai-iltapäivä oli sarjan ansiosta pitkään viikon kohokohta :) Frasier jotenkin kuuluu myöhäisiltoihin, siitä tulee lämmin ja turvallinen olo, vaikka osaan jotkut jaksot jo ulkoa...
Sirkka, sarjat kyllä rytmittävät mukavasti viikkoa, jos niitä seuraa tv:stä. Amyn lailla vaikuttaa lämminhenkiseltä, olen joitakin jaksoja joskus puolivahingossa nähnyt. Rikossarjojen suhteen huomaan olevani kallellani Britanniaan; amerikkalaisia rikossarjoja tulee seurattua harvemmin.
Katja, minä en valitettavasti osaa tehdä käsitöitä, joten telkkaria katsoessa ei synny muuta kuin ajatuksia, jos niitäkään :) Uudet kotimaiset sarjat ovat itselleni vieraampia, mutta lapsena ja nuorena katsoin paljon kotimaisia: Reinikainen, Tankki täyteen, Ruusun aika, Puhtaat valkeat lakanat...
En oikein mihinkään tällä hetkellä. Katson aika vähän televisiota, tai jos katson niin usein teen samanaikaisesti jotain muuta.
Katson kuitenkin, jos sattuu tulemaan: CSI, Mentalist, Kotikatu, Uusi päivä, Frasier (uusinnatkin menee), BB, NCIS, Paratiisi, Matkaoppaat, Unelmien poikamiestyttö, Poliisit, Neljän tähden illallinen, True blood? (tai joku vamppyyri sarja, jota olen vast alkanut seuraamaan) ja paljon muita mitä sattuu tulemaan.
Tuota perhesiteitä myös, mutta tuntuu että olen ihan pois kärryiltä siitä.
t.Paula
Paula, minullakin esim. Frasier pyörii useimmiten taustalla ja teen samalla jotain muuta, olen koneella tms.
En juuri katso sarjoja (ehkä olen poikkeus...), mutta kahta sarjaa olen seurannut - molemmat liittyivät tiettyyn asiaan ja aikaan:
Kesän 2005 olin Pekingisssä ja jäin kiinni kiinalaiseen sarjaan, jota tuli kai 6 - 7 kanavalta, kaikissa se oli eri vaiheessa. En edes osannut kieltä, mutta tunnelma, värit ja kuvaus olivat ihanat. Ennen paluutani Suomeen etsin ja lopulta löysin sarjasta tehdyn boksin. Sarjan nimi on Bai Yun Gu eli Silver Valley englanniksi.
Kevään 2008 oli sairaana ja silloin Sydämen asialla oli oikein viihdyttävä! Tykkäsin musiikista ja 60-luvun tunnelmasta. Katsoin osan illalla, saman osan uusinnan seuraavana aamuna ja parhaat tallensin ;-) Aika kului rattoisasti, kun en juuri muuta jaksanut tehdä. Tervehtymisen ja töihinpaluun jälkeen en sitten enää katsonutkaan sitä, etenkin kun suosikkini Phil Bellamy "kuoli".
Kotimaisista olen katsonut Kumman kaata (nautinnollista myötähäpeää) ja Ihmisten puoluetta, se oli piristävä. Kas vain, tulihan näitä sarjoja, vaikka luulin toisin ;-)
Kuukki, minäkin olen parina kesänä Espanjassa jäänyt koukkuun sarjoihin, joista en kielen puolesta ymmärtänyt puoliakaan:) Sydämen asialla oli tosi mukava etenkin silloin alussa, kun mukana olivat vielä alkuperäiset päähenkilöt. Jossain vaiheessa sarja muuttui vähän tylsäksi.
Lähetä kommentti