maanantai 10. lokakuuta 2011

Lähtö

Kesäkuussa sata vuotta täyttänyt isoisäni nukkui eilen pois. Kävimme äidin kanssa hyvästelemässä vainajan myöhään illalla. Huoneessa oli hämärää, patterit oli otettu pois päältä ja ikkuna avattu raolleen. Ruumista peittävän lakanan päällä lepäsi punainen ruusu. Yöpöydällä isoisän vihkisormuksen vieressä oli kynttilä, joka sai palaa sen hetken, jonka huoneessa viivyimme.

Isoisän vanhainkodissa viettämän vuosikymmenen ensimmäinen omahoitaja sattui olemaan yövuorossa. Muistelimme isoisää, hänen verbaalista lahjakkuuttaan ja omapäisyyttään. Puhuimme kuolemasta ja sen kohtaamisesta, omaisena olemisesta, hoitajana olemisesta. Vaikka huoneessa oli kylmä, tunnelma oli lämmin.

Olimme molemmat, minä ja äiti, kuvitelleet että minun isäni lähtisi ensin. Toisin kävi. Yöllä näin unta, jossa olin hautajaisissa. En ole varma, olivatko ne isän vai isoisän.

35 kommenttia:

Villiviini kirjoitti...

Otan osaa.

Pilvitarha kirjoitti...

Lämmin osanotto, lämmin halaus.

Clarissa kirjoitti...

Lämmin osanotoni. Miten kaunis onkaan tuo kuva! Syksyn lehtien kera lähti isoisäsi pitkän elmämän elettyään.
Tunnelma vainajan huoneessa sairaalassa on ihmeen rauhallinen, jotenkin pyhä. Tietää, että henkilö ei ole enää ruumiissaan, mutta hän on kuitenkin läsnä. Näin minä sen olen kokenut.

Nonna kirjoitti...

Osanottoni! Teillä on ollut kaunis hetki hyvästijätöille.

Leena Lumi kirjoitti...

Lumikko, kauniisti rauhaisasti lähti isoisäsi tähtien maille.

Osanottoni.

Katjusha kirjoitti...

Lämmin osanottoni.

Anna Elina kirjoitti...

Kauniisti kuvaat hyvästijätön tunnelmia. Otan osaa, sydämestäni ja aidosti.

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Lämmin osannotto, Lumikko!

Jenni kirjoitti...

Osanotto minultakin. Kaunis ja arvokas lähtö.

Katja kirjoitti...

Pitkän elämän isoisäsi sai. Kauniit jäähyväiset jätitte. Otan osaa suruun ja ikävään.

jaana kirjoitti...

Lämmin osanotto myös minulta.

milla kirjoitti...

Lämmin osanottoni ja halaus.

Hippokampustaja kirjoitti...

Kuoleminen nyt tuntuu oikeastaan siltä, kuin joutuisi lähtemään juhlista kotiin hiukan aikaisemmin, kuin oli aikonut. Mutta on tietysti lohdullista, että hauskaa oli, niin kauan, kun sitä kesti ja että kaikkien muidenkin on ennemmin tai myöhemmin lähdettävä kotiin." (Merete Mazzarella: Juhlista kotiin, 1992.)

Babelin Nikkari kirjoitti...

Kunnioitettavan iän isoisäsi saavutti ja ilmeisen hyvän elämän sen aikana.

Lämmin osanotto.

suloensio kirjoitti...

Osanottoni perheesi suruun.
Kaikella on aikansa ja paikkansa.
Isoisä sai nähdä pitkän elämän.

Mirka kirjoitti...

Osanottoni. Kauniisti tuntuu päättyneen pitkä elämä!

Aura kirjoitti...

Sydämelliset osanottoni. Herkkä ja lämmin tunnelma huokuu sanoistasi.

Sara kirjoitti...

Lämmin osaanottoni.

Liisa kirjoitti...

Lämmin osanottoni! Kunnioitettava ikä oli vaarilla.

anja kirjoitti...

Pitkän päivätyön jälkeen on levon aika. Lämmin osanottoni.

Hannah kirjoitti...

Lämpöisin osanottoni.
Isoisäsi sai elää pitkän elämän ja lähti lempeästi syksyn sylissä taivaskotiin.

wihtori kirjoitti...

Hiljennyin uutisen äärelle muksujemme iltahulinasta huolimatta. Osanottoni, ja isoisälle kaunista ja hyvää matkaa eteenpäin täältä. Hän eli ja teki upean ja kunnioitettavan huikean pitkän elämän. Voimia teille sinne kaikkeen ja hautajaisiin, niihin jo toteutuviin ja tuleviin.
Puiden lehdet ovat kauneimmillaan lopun saapuessa syksyllä.

Susanna/Tuulentalo kirjoitti...

Lämmin osanotto minultakin.

Karenina Unska kirjoitti...

Kun elämää on koettuna yli sata vuotta, tuntuu noiden vuosien myötä katoavan aivan liian paljon. Toisaalta, huikean paljon on noina vuosina myös jaettu ja annettu.

Lämpimiä ajatuksia.

Katja kirjoitti...

Osanotto ja halaukset.

Omenaminttu kirjoitti...

Lämmin osanottoni!
Minullakin on surullinen mieli. Naapurin rouva vietiin viikonloppuna sairaalaan, josta hän ei palannut. Miehensä on aivan onneton ja avuton.

Lumikko kirjoitti...

Lämmin kiitos teille kaikille osanotosta! Isoisä sai tosiaan elää pitkän ja monella tapaa hyvän elämän. Hoitaja muisteli isoisän sanoneen monta kertaa vuosien varrella aikovansa elää satavuotiaaksi, ja satavuotiaaksi hän myös eli.

Anonyymi kirjoitti...

Osanottoni. Tuttuja tunteita, äitini kuoli 3.syyskuuta.

T. Tuike Unelmaelämää? -blogista.

Lumikko kirjoitti...

Tuike, hei. Ikävä kuulla, otan osaa. Isoisäni kuolemaan ei onneksi liittynyt mitään traagista, hän oli niin vanha ja väsynyt ja enimmäkseen muissa maailmoissa, ja kuoleman lähestyminen oli omaisten tiedossa jo pitkään, vaikka lopullinen lähtö tulikin sitten yllättäen.

Rita kirjoitti...

Lämpimin halauksin, myötäeläen.

Lumikko kirjoitti...

Rita, kiitos.

Salla kirjoitti...

Osanotto myös täältä. Minun äitini kuoli vuodenvaihteessa. Hänen serkkunsa, joka oli minulle myös hyvin rakas, kuoli kesällä - huomenna lähden Tukholmaan hakemaan hänen tuhkauurnansa. En uskalla kuvitella, kuinka omituista on matkustaa risteilyaluksella uurnan kanssa.

Lumikko kirjoitti...

Kiitos Salla, samoin täältä sinne. Tuhkauurnan kanssa matkustaminen ruotsinlaivalla voi olla hyväkin kokemus, vaikka varmasti vähän omituinen. Siinä kuolema asettuu aika luonnollisesti osaksi elämää.

Salla kirjoitti...

Viime yönä heitin osan uurnan sisällöstä mereen samalta kannelta, jossa ihmiset juhlivat - kyllähän se kummalliselta tuntui.

Lumikko kirjoitti...

Salla, varmasti. Ehkä olitte kuitenkin siinä tilanteessa tavallaan kahden vainajan kanssa.