maanantai 3. lokakuuta 2011

Viisi sanaa

Tai oikeastaan kuusi. Sain omani Marialta.

1. Metsä
Ensimmäinen lapsuudenkotini oli metsän laidassa. Takapiha sulautui pikkumettään, jossa puut olivat harvassa. Sen takana oli niitty, jonka reunasta alkoi isomettä. Siellä puut olivat korkeita ja melkein mustia. Kuvittelin metsän olevan ääretön.

Äitini oli himosienestäjä, ja muistan syvälle metsän uumeniin ulottuneita sieniretkiä. Minun oli määrä tarkkailla kanttarelleja ja orakkaita. Murrosikäisenä kyllästyin metsään. Monet kerrat muistan istuneeni tienposkeen parkkeeratussa autossa ja tiirailleeni pöpelikköön: "Tulis nyt jo".

Metsä on vahvasti alitajunnassani. Joskus mielikuvitukseni tekee metsästä pelottavan. Ehkä metsää kuuluukin vähän pelätä, tai jos nyt ei ihan pelätä niin kunnioittaa, kuten merta.

2. Linnut
Taas ajattelen lapsuutta, ikkunaan törmänneitä tai auton kolhaisemia lintuja, joita hoivattiin toiveikkaasti ja kuskattiin jopa Heinolan lintusairaalaan. Useimmat kuolivat, mutta ainakin yksi tervehtyi. Muistan vieläkin miltä tuntui nähdä sen lentävän vapauteen, voimansa takaisin saaneena.

Kotona minulla on lintuja vähän siellä täällä: tauluissa, tekstiileissä, astioissa. Pöllöjä, papukaijoja, korppeja, variksia, pikkulintuja. Tulen surulliseksi kun kuulen ihmisten puhuvan variksista tai lokeista roskalintuina. Miten eläin voisi olla roska?


3. Tapetilla
Tästä tulee toisaalta mieleen ajankohtaisuus, toisaalta Kiurujen yö, jonka perässä muutan kohta majaa. Aika vaikutusvaltainen tapetti!

4. Kirjoittaminen
Kirjoittaminen on usein vaikeaa, mutta en osaisi kuvitella itseäni ilman sitä. Ennen kuin osasin kirjoittaa itse, sanelin tuotoksiani vanhemmilleni, jotka toimivat kirjureina. Kun sitten opin kirjoittamaan, minua ei pidätellyt mikään: tekstiä syntyi vihkokaupalla. Vanhan, romuluisen kirjoituskoneen saatuani tahti vain kiihtyi.

Koulu pakotti asiatekstin kurkustani alas niin tehokkaasti, että elän tällä hetkellä asiatekstin kirjoittamisesta. Toivon yhä, että se ei koituisi sen toisenlaisen, mielikuvituksesta lähtevän kirjoittamisen kohtaloksi.

5. Taide ja viihde
Isäni on ammatiltaan kuvataiteilija, joten taide on aina ollut luontevasti läsnä elämässäni. Tarvitsen sanoja, kuvia, elokuvia ja toisinaan myös musiikkia tunteakseni itseni kylläiseksi ja ravituksi. Viihdyn parhaiten taiteen saartamana, joten siinä mielessä se on minulle myös viihdettä.

Viihdekin voi olla taidetta. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla sitä ollakseen hyvää, tyydyttävää. Arvostan monenlaista viihdettä televisiosarjoista iskelmiin ja dekkareista stand up-komiikkaan. Hyvän viihteen tekeminen vaatii lahjakkuutta ja taitoa. Roska on asia erikseen.

Jos haluat saada minulta omat, mittatilaustyönä Sinulle mietityt sanat, jätä viesti kommenttilaatikkoon.

23 kommenttia:

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Kiitos sanaselityksistä! Tämä on minusta siitä hauska haaste, että koskaan ei voi tietää, mitä assosiaatioita sanat toisessa herättävät - ja toisaalta, kun täsmämiettii toiselle sanoja, jotkut mielleyhtymät ovat samoja (esim. tapetilla -sanan antaessani ajattelin juurikin tuota Kiuru-tapettiasi ja ajankohtaisuutta).

jaana kirjoitti...

Meilläkin oli lapsuudessa pikkumettä! Tuntuu jotenkin, että olen menettänyt lapsuuteni luonnollisen suhteen metsään ja haluaisin saada sen takaisin.

Taide yhdistetään aina liian helposti korkeakulttuuriin, johonkin vaikeaan, mutta kuten sanoit, sen ei tarvitse olla sitä van ainakin minulle taide on jotakin joka herättää ajatuksia, tunteita, antaa elämyksiä.

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Kiurujen yö on varmastikin maailman ihanin tapetti. Linnuista taas mieleeni tulee, ettei surullisempaa asiaa voi ollakaan kuin häkkilinnut. Olin iloinen, kun viisivuotias tyttäreni alkoi omaaloitteisesti pohtia asiaa (lemmikkieläinkuumeisena) ja tuumi, ettei meille tulee koskaan undulaatteja, koska eläimiä ei saa pakottaa häkkiin.

Olen kanssasi samaa mieltä, että taide voi paitsi herättää keskustelua ja ravistella ihmisiä, myös viihdyttää. Itse asiassa nuo erilaiset seikat luovat hyvän kokonaisuuden.

Kirjoittaminen on minullekin elinehto. Muistan samoin kirjoittaneeni joskus vanhalla kirjoituskoneella. Siinä oli jonkinlaista juhlaa.

PIUZA kirjoitti...

Näitä oli kiva lukea. Oi, isäsi on kuvataiteilija!:)

Tahdon viisi sanaa.:)

t.Paula

wihtori kirjoitti...

Oi , kauniisti kirjoitit. Lapsuusmuisto nousi mileeni lintukirjoituksistasi. Siskoni löysi loukkaantuneen lokin, ja sitten sitä kakkakonetta hoivailtiin meidän saunassa pitkän aikaa. Ei voitu saunoakaan. Loppujen lopuksi hieman vahvistunut valkoinen kaunis lintu lähti automatkalle siskoni ja isän kanssa, ja he veivät lokin Helsinkiin asti, ja päästivät Kauppatorin reunalta lentoon. En vieläkään ymmärrä, miksi elätti piti kuskata yli 100 km päähän.
Sanoja vailla ;)

Marikki kirjoitti...

Viisi sanaa, pyytää Kuusi

miumau kirjoitti...

oih, meilläkin oli tapana siskoni kanssa hoivata ja haudata ikkunoihin törmänneitä lintuja. keksittiin virsiin uusia sanoja ja hoilattiin siellä mettän reunalla sitten kyyneleet poskilla. :)

milla kirjoitti...

Minäkin muistan, että me saatiin sedältä vanha kirjoituskone ja olipa sillä hieno kirjoittaa. Naputella ohuelle paperille. Taisi olla jotain vähän huonompaa paperia meidän konttorileikkeihin.
Olen aina tykännyt kirjoittaa tai siihen on ollut kiinnostusta/halua/tarvetta.

Otan sanat vastaan :)

Lumikko kirjoitti...

Maria, totta! Minustakin tämä on kiva haaste ja annoit minulle hyvät sanat :)

jaana, ai teilläkin! Hassua, en edes ollut muistanut koko pikkumettä/isomettä-juttua ennen tätä haastetta ja Marian antamaa metsä-sanaa, joka vei ajatukseni heti sinne lapsuuden mettiin. Minäkin koen vieraantuneeni metsästä aikuisena (tai jo teininä) ja haluaisin sinun laillasi korjata asian.

Opiskelin 1990- ja 2000-luvun vaihteessa yhteiskuntahistoriaa (sivuaineena) ja innostuin silloin Matti Peltosen ja muidenkin 'korkea' ja 'matala'-jutuista, joissa oli jonkinlaisena taustaideologiana nostaa kansankulttuuri, populaarikulttuuri ym. ei-korkeakulttuuri tutkimuksen ja mielenkiinnon kohteeksi. Se tuki hyvin sitä ajattelua, joka itselläni oli ollut jo pitkään ja on yhä. En pidä kulttuurin ja taiteen arvottamisesta korkea/matala-akselilla, enkä myöskään viihteen halveksimisesta.

Katja, niin se varmaan on, ei ihme että mainostavat Tapettitalon sivuilla "Suomen tunnetuimpana tapettina". Olen tyttäresi kanssa ihan samaa mieltä eläinten häkittämisestä. Meillä se vanha kirjoituskone oli pitkään verannan pöydällä, ja siellä kylmällä verannalla sitten istuin naputtamassa kunnes rotiskolle keksittiin paikka lämmitetyistä sisätiloista :)

Lumikko kirjoitti...

Paula, joo, ollut tosin jo vuosia eläkkeellä :)

Tässä sinulle sanat:

1. Luovuus
2. Kaupunki
3. Ihailen
4. Suututtaa
5. Kierrätys

Lumikko kirjoitti...

wihtori, teillä siis vähän samanlaisia puuhia kuin meilläkin :) Yhtä lintua muistan hoivanneeni monta päivää ja ristineeni sen Miikaksi. Se osoitti jo paranemisen merkkejä mutta kuukahti sitten kumminkin :( Ihana tuo lokkistoori!

Tässä sanat sinulle:

1. Vuodenajat
2. Ikä
3. Rankkaa
4. Keräily
5. Tulevaisuudessa

Lumikko kirjoitti...

Marikki, tässä sanoja sinulle sinne Kuuseen:

1. Parasta
2. Sisarukset
3. Palaute
4. Ennen
5. Haave

Lumikko kirjoitti...

miumau, lintujen onni, että on lapsia jotka hoivaavat ja hautaavat tarpeen tullen :)

milla, nykyään on varmaan kovin toisenlaista olla lapsi, kun pienestä pitäen totutaan tietokoneisiin. Ei joku vanha kirjoituskone taitaisi tuntua miltään...

Tässä sanat sinulle:

1. Laulu
2. Yllätyin
3. Käytetty
4. Tärkeintä
5. Vielä kerran

Hippokampustaja kirjoitti...

Mitä sanoja antaisit minulle?

Lumikko kirjoitti...

Hippokampustaja, annan nämä:

1. Uteliaisuus
2. Elokuvat
3. Kasvisruoka
4. Juhlapyhät
5. Radio

Karenina Unska kirjoitti...

Saisinko minäkin vielä sanoja?

Lumikko kirjoitti...

Karenina, toki :)

1. Huumori
2. Miehekästä
3. Kissat
4. Muuttaisin
5. Ystävyys

Mirka kirjoitti...

Minäkin pyytäisin sanoja, jos jaksat minulle niitä miettiä.

Onnea uudesta kodista! Kiurut ovat olleet vahva, johdattava merkki.

Hippokampustaja kirjoitti...

Mietitty, pohdittu ja vastattu...

Mette (Mettuska) kirjoitti...

Hei! Jaksuja sinulle :) Saattohoidin myös isäni kymmenisen vuotta sitten... Hidasta elämää maalla täälläkin :)

Lumikko kirjoitti...

Mirka, kiitos!

Tässä sanoja:

1. Liikutun
2. Työ
3. Heikkous
4. Sanomalehti
5. Intohimo

Hippokampustaja, kävin lukemassa :)

Mette, kiitos ja kiva kun kävit!

Valkoinen kirahvi kirjoitti...

Ihana kirjoitus!

Sinulle on tunnustus blogissani! :D

Lumikko kirjoitti...

Valkoinen kirahvi, kiitän ja kumarran :)