sunnuntai 11. joulukuuta 2011

En lue sinua enää

En ole pitkään aikaan kirjoittanut bloggaamisesta mitään, elämässä kun on ollut ja on tietysti edelleenkin paljon tärkeämmiltä tuntuvia asioita. Bloggaaminen ei myöskään ole askarruttanut minua samalla tavalla kuin joskus aikaisemmin. Ehkä harrastus on asettunut oikeisiin mittasuhteisiinsa: se ei vie yhtä paljon aikaa ja energiaa kuin vaikkapa viime talvena, mutta antaa edelleen paljon.

Yhtä bloggaamiseen liittyvää asiaa olen kuitenkin silloin tällöin pohtinut. Pohjustukseksi kerrottakoon, että olen jo aikaa sitten päättänyt olla stressaamatta määristä: kävijämääristä, kommenttien määrästä, lukijoiden määrästä. Olen useasti ihmetellyt blogien ekspansiivisuutta eli pyrkimystä kasvattaa lukijakuntaa esimerkiksi arvonnoilla, joissa voi tuplata voittomahdollisuutensa liittymällä blogin lukijaksi. Tavallisin perustelu lienee se, että on vain luonnollista haluta teksteilleen mahdollisimman suuri yleisö.

Ehkä se on tosiaan luonnollista. Itse ajattelen kuitenkin, että tässäkin asiassa laatu on paljon määrää tärkeämpi asia. Olen iloinen jokaisesta lukijakseni liittyneestä, koska koen siinä olevan kyse ennen kaikkea kannustavasta ja ystävällisestä eleestä bloggaajaa kohtaan. Vieläkin iloisempi olen kuitenkin siitä, että blogissani kyläilee ihmisiä, joita olen alkanut pitää melkeinpä ystävinäni.

Kun kirjoitan jostakin hyvin henkilökohtaisesta, kirjoitan toisaalta heille (teille), toisaalta itselleni. Se, että tekstin lukee moni muukin, on niin abstrakti asia, ettei sitä oikein edes ymmärrä. Ihmiset voivat tulla tutuiksi vain kommenttilaatikon kautta.

Nyt pääsen vihdoin itse asiaan. Vaikka määrällä sinänsä ei olisi väliä, huomaan joskus ihmetteleväni lukijapaneelista (tai miksi sitä nyt kutsutaankaan) eroavien motiiveja. Ehkä olen ymmärtänyt koko lukijuuden funktion väärin, mutta minusta ele tuntuu helposti vähän mielenosoitukselliselta.

Ehkä kyseessä on täysin mekaaninen toimenpide, jonka joku blogin seuraamisen jo aikaa sitten lopettanut henkilö vain jollakin itselleen sopivalla hetkellä toteuttaa -- ottaen kenties samalla etäisyyttä koko internetiin tai ainakin joihinkin muihinkin blogeihin. Mutta toisinaan ajattelen, että eleellä halutaan viestittää jotakin bloggaajalle: blogisi on liian sitä tai tätä, en halua olla enää kaverisi.

Omalla kohdallani lukijoita on hävinnyt toisaalta henkilökohtaisempien postausten, toisaalta esimerkiksi sisustukseen liittyvien "hömppäpostausten" jälkeen. Se voi tietysti olla sattumaakin, mutta tuskin sentään joka kerta. Voisiko kysymys olla siitä, että syvällisempää sisältöä etsivät (ja sitä täältä joskus löytäneetkin?) haluavat boikotoida kevyempää sisältöä ja toisinpäin?

Oli miten oli, ajatus siitä että tuotan jollekin lukijalleni pettymyksen, on häiritsevä. Ei siksi, että haluaisin miellyttää kaikkia, vaan nimenomaan siksi, että ihmisten odotukset ja vaatimukset voivat olla aika epärealistisia. 

Itsekin olen kerran jättänyt erään blogin lukijuuden taakseni. Blogin kommenttilaatikossa käytiin keskustelu, jonka koin loukkaavaksi. Lähtöni oli siis kannanotto.

Miten te muut koette tämän asian? Huomaatteko lukijoiden menevän ja tulevan? Miltä se teistä tuntuu?

44 kommenttia:

Paula / Luen ja kirjoitan kirjoitti...

En ole kiinnittänyt asiaan muuta huomiota, mutta iloitsen kyllä aina, kun hoksaan lukijamäärän kasvaneen. Onhan se jonkinlainen kiitos tai palaute omasta harrastuksesta.

Itse olen poistunut muutaman blogin lukijalistalta yksinkertaisesti sen vuoksi, etten lue ko. blogia. Olen alun perin liittynyt blogiin esim. jonkin yksittäisen minua kiinnostaneen postauksen vuoksi, mutta sitten huomannut, että pääaihe onkin jossakin ihan muualla. Kun en sitten pitkään aikaan käy tässä blogissa, päätän "erota" samalla, kun poistan blogin omalta seurantalistalta. Asiaan ei ainakaan minun kohdallani liity mitään (sen ihmeellisempää) mielenosoituksellista. :-)

Sisältö on aina lukuja tärkeämpää! Ihanaa, että on muitakin, jotka ajattelevat niin.

Lumikko kirjoitti...

Paula, ehkä tuo on tosiaan se pääasiallinen syy siihen, että ihmiset poistuvat jonkun blogin lukijoista. Oma blogiluettelonikin elää samasta syystä - tosin kerran poistin vahingossa kaikki blogit sivupalkista, eikä lista palautunut ennalleen, koska en yksinkertaisesti muistanut, mitä kaikkia blogeja siinä oli ollut :)

Itse en seuraa blogeja hallintapaneelin/lukemiston kautta, joten en ole kokenut tarvetta "erota" niistä blogeista, joita en (enää) seuraa. Toinen syy on kyllä se, että kokisin sen (eroamisen) jotenkin epäkohteliaaksi tai tarpeettomasti pahaa mieltä tuottavaksi, ainakin jos blogilla on vähän lukijoita. Mutta taidankin olla vähän hassu näissä asioissa.

Kiva kuitenkin kuulla, että eroaminen ei aina tai kenties juuri koskaan ole mielenosoituksellista :)

Niina Oivi kirjoitti...

Mä ees pidä sellasta linkkiä josta voi napsauttaa ittensä lukijksi ja en taatusti pidä mitään arvontoja (muiden sellaisissa kyllä käyn;)).

Samoin kun Paula yllä, olen joskus saattanut yhden jutun sieltä sun täältä ja klikkassu lukijaksi, poistunut kun en kertakaikkiaan käy enempiä. Kerran koin yhden blogin kirjoittajan niin hirviöksi, wannabe-toimittajaksi, joka mässäili toisten tuskalla ja vielä huonosti jotta häivyin ISON kantaa ottavan lauseen kera. Hyr. Koko ajatus tästä eräästä saa voimaan pahalla!
Yleensä en poistu mitenkään suutahtaneena tai kannanottona, en edes liiku sellaisissa "piireissä" enää. Tai jos sen teen, kiusaan OLEMALLA ;)
(Mehän puhuttiin hei näistä "piireistä" joskus, aivan).

Kesällä joskus kun hoksasin lukijamääräni, tulin kysyneeksi kommenteista. Ällistyin kävijämäärästä joka oli mun mittapuustolle iso. En pitänyt blogistiikkaani sellaisena jotta sitä katselis kaikenmaailman. Ja kommettteja alkoi tippumaan. Ja se tuntui mukavalta. Ja tajusin etten kirjoitakkaan vaan itselleni, herranpieksut, tässähän ollaan ihan takki auki kaikille!

Mulla on aivan ihanaNaisia ja miehiä lukijoina. Olen ihan otettu joskus, aika paljon, aika aina. Eri immeisiä käy moikkaamassa ja aika ajoin tulee jotain turisemaankin.
Vakkariporukka on melkipä henkireikäni.
Sinäkin siellä :)
Joskus kauuuan sitten kun sut löysin, en ensin uskaltanut pihaustakaan. Mutta sitte meni niin yksiin jotta TOHON ON VASTATTAVA.
Ja se oli hyvä päätös se.

Lumi, mä en erois täältä KOSKAAN! Vaihtelevaisuus on täällä rikasta. Ja ei kuitenkaan liian äärimmäistä, ihan itses näköistä.
(jotta joutuu daami kestämään nyt sitte erästä;))))

Sude kirjoitti...

Asiaa kirjoitit ja aloin oikein miettimään sitä.
Tässä vuosien varrella toiset bloggaajat ovat tulleet tutummiksi kuin jotkut muut. Välillä noita luettavia blogeja kertyy niin paljon, että kaikkia ei ehdi seuraamaan ja silloin on pakko poistaa joitakin. Minäkin olen jo pari kertaa semmoisen "siivouksen" tehnyt ja toivottavasti en ole pahoittanut kenenkään mieltä. Itseltänikin on muutama lukija häipynyt, mutta eihän se haittaa. Pääasiassa itselleni virkistykseksi kirjoittelnkin ja jos joku tykkää seurata, niin mukavahan se on. Kerran eräs terapeutti käski minun ajatella :" Kaikkien ei tarvitse tykätä minusta, eikä minun tarvitse tykätä kaikista". Niin se vaan on :)

Heikki Lappalainen kirjoitti...

Uudet lukijat blogeissa tosiaan ilahduttavat aina kirjoittajaa tavattomasti. Jotkut toisaalta harrastavat sellaista massalukemista... 700 blogia..
Minä ymmärrän eroamiset omista blogeistani, kun olen niin rajusti muuttanut linjaa. Sinun blogeissasi tuo upea linja on pysynyt, joten eroamisissa ei kai ole kysymys "järjestä tai kannanotoista". Älä murehdi! Ne ovat varmaankin etäisyydenottoa aikaan ja nettiin.

Petriina kirjoitti...

Seuraan omaa lukijamäärääni suurinpiirtein. Jonkun yksittäisen poistumisen listalta olen rekisteröinyt ja olen kyllä jäänyt miettimään syytä, vaikka hyvin ymmärrän sen, että se ei välttämättä ole mitään henkilökohtaista, suoranainen kannanotto tai mielenilmaus. Mutta saattaahan se kuitenkin sitäkin olla, vaikka oma blogini perustuukin lähinnä kuviin ja tavanomaisiin, arkisiin aiheisiin. Toki toivon, että jutuistani on iloa muillekin, sehän kai blogin tarkoitus on ?

Ja saa vakavampikin bloggari rönsyillä ihan vapaasti, kunhan tyyli pysyy omana, kuten täällä :-) Kiitos, että jaksat ilahduttaa meitä !

Tarja kirjoitti...

Olen tätä blogin pitoani miettinyt, miksi pidän, mikä on tämän tarkoitus. Itsellä ei kovin montaa lukijaa ole ja kommentteja vielä vähemmän. Blogini onkin enemmän omaa harrastusta tukevaa tai oikeammin harrastuksia, sillä pidän useampaa blogia.
Kovin paljon en tekstiä kirjoittele enkä varsinkaan kovin henk.kohtaisia, joten tätä lukevaa lukiakuntaa ei varmaankaan siitä syystä ole.
Käyn kyllä kaikki seuraamani blogit aina katsomassa ja lukemassa, mutta kommentit ovat vähäisiä, vierastan tänne foorumiin kirjoittamista.
Olen kyllä huomannut, että tulen aina hiukan rohkeammaksi ja jotkut blogin pitäjät tulevat ns. läheisemmiksi kuin toiset, arvostan aitoutta.
Pelkään myös sitä, että jos tahtomattaan loukkaa toista ihmistä, kun kirjoitetun sanan voi tulkita niin monella tapaa, varsinkin, kun ei ole tottunut tuomaan itseään kirjallisesti julki, eikä tunne sitä kommentin saajaa.
Sen olen pannut merkille, että jos ei kommentoi, niin ei kyllä niitä kommenttejakaan tule. Kyllähän tuolta seurannasta näkee, kuinka montaa kävijää päivittäin on käynyt, joten en ole kovin murheissani, vaikkei niitä kommentteja olekaan.

Nyt tuli ennätyksellisen pitkä litania, mutta aihe on puhutteleva ja siitä voisi kirjoittaa vaikka kuin ja analysoida vielä pitempään.

Nyt pistän tämän tekstin tulemaan ennenkuin alan miettiin asiaa pitempään. Sillä siinä käy niin, että tyhjennän koko kommentti tekstin.

Pilvitarha kirjoitti...

mietin aiemmin syksyllä ihan samaa, ja olen tuntenut ihan samoja asioita mutten ole osannut sanoiksi pukea.

Lukijapaneeli on mulle jotenkin kiva asia, se on sellainen vilkaisumoikkaus aina kun blogissa käyn, toisaalta se on välillä vähän painostava. Ihan vähän, mutta sekin tuntuu kun on muuta lastia ollut niskassa.

Arvontoja olen pitänyt, ja ennen juurikin tuolla "toinen arpa jos linkkaat" -tyylillä, mutta jokin aika sitten päätin että ei enää. Jos kerran pahoitan mieltäni edes vähäsen siitä että joku eroaa lukijapaneelista, niin miksi yllyttäisin siihen liittymään muusta kuin kävijän omasta halusta?

Joskus joku postaus saa hirveästi positiivista palautetta ja tuo uusia lukijoita, mutta silloin hermostun. Ajattelen että voi ei, nyt ne luulee että mulla on aina tällaista ja kohta ne kyllä pettyy kun otan kuvan jostain tylsästä enkä teekään joka viikko mielenkiintoista remonttia johonkin huoneeseen. Joskus niin käykin :D

Minulla on blogitekstin perässä ne "rasti ruutuun" kohdat joissa voi ilmaista tykkäyksensä, ja pahin mielipahani liittyykin niihin, niin harmittomalta kuin se kuulostaakin.

Tyrnävän traaginen tulipalo toi yhtäkkiä blogiini tuhansia ja tuhansia kävijöitä, sillä olin aiemmin syksyllä laittanut perheen kodin sisustuskuvat blogiini. Asian paljastuttua minulle järkytyin aivan tolaltani, poistin kuvat heti blogistani ja kirjoitin pienen räjähdyksen. Minua yökötti sellainen haaskapetomainen käytös, että mässäiltiin sillä miten kaunis idylli särkyi ja voi voi käykää kattomassa kuvat, ne löytyy täältä, klik.

(Hyi että, karvat nousee edelleen pystyyn kun ajattelen).

Mielipaha syntyi siitä, että sen räjähdystekstn perään joku oli laittanut rastin kohtaan "on ilmoja pidelly". Kannanotto johon kaikilla on tietysti oikeus, mutta tuon asian yhteydessä ja siinä olotilassa se tuntui liian loukkaavalta. Poistin sitten koko sen postauksenkin, koska arvelin että se vain lisäisi uteliaisuutta ja yllyttäisi etsimään yksityiskohtia sellaisesta mikä ei kenellekään kuulu.

No nytpä vuodatin sitten tästä asiasta kun piti ihan muusta itseasiassa puhua. Sanon nyt vielä että allekirjoitan just joka kohdan sun tekstistäsi. Ugh, olen puhunut.

Tytti kirjoitti...

Mie seuraan blogeja sillä perusteella miten mielenkiintoisia ne minun näkökulmastani ovat. Edellisen blogini kautta liityin moniin lukijaksi, mutta kun vaihdoin osoitetta ja loin uuden Tytti-lukijan, huomasin että halusin pitää lukemani blogit listan lyhyenä, vain minulle tärkeimpiin liityin uudellen.

Pidän blogistasi juuri sen vaihtelevuuden ja elämänmakuisuuden takia. Sellaistahan se on, välillä kepeämpää ja välillä ei. Blogisi tuntuu aidolta ja on visuaalisesti kaunis.

Oma lukijakuntani rajoittuu sukulaisiin ja ystäviin, jotka eivät ole kirjautuneet lukijoiksi, mutta tiedän heidän siellä käyvän. Olen saanut suoraa positiivista palautetta työkavereilta ja lasten päiväkodintädeiltä, kun he ovat sivuillani itseni tai jonkun toisen vinkkauksesta käyneet ja se tuntuu mukavalle.

Välillä tämä nettiulottuvuus tuntuu niin valheelliselle ja keinotekoiselle että epäilen voiko täällä aitoja ihmisiä kohdatakaan, mutta kaikessa sinisilmäisyydessäni haluan uskoa että teitä kaltaisiasi on :)

Mukavaa joulunodotusta!

Rita kirjoitti...

Sisältö mielestäni määriä tärkeämpi.

Elämässä meillä saattaa olla ystäviä, jotka ovat kummasti aina silloin paikalla ja läsnä kun meillä menee huonosto tai on vaikeaa. Annappas olla, kun kohtaamme menestystä ja onnea, niin tätä samaista ystävää ei löydykkään rinnalta?
Blogissakin saattaa tapahtua samanlainen ilmiö kuin elämässä joskus, että silloin kun ihminen on heikoimmillaa/herkimmillään ja kertoo henkilökohtaisista suruistaan yms:sta, rientävät myös tietyn tyyppiset ihmiset tukemaan ja keskustelemaan. Etenkin eri uskontokuntien edustajat saattavat silloin juuri rientää kärkkäästi kimpuun. Olen huomannut olevani sellainen herkästi myötätuntoa antava ja lohduttaja. Olen katsastanut silloin peiliin; mitä minun elämässä on taustalla, ja mitkä minun tiedostamattomat vaikuttimeni lähteä keskusteluun /lohdutukseen mukaan? Olen kuiten tunnistanut, etten ole yksistään sellainen tyyppi, joka saa merkillistä tyydytystä omasta vahvuudestaan, paremmuudestaan tai toisen kärsimyksistä ja huonommuuden tunteista.
Jonkun verran olen seurannut sinua lohduttaneiden ihmisten kommentteja ja niiden terveen perustan perusteella olen iloinen puolestasi.

Tuikkis kirjoitti...

Minä luen nimettömänä. Pitkään pidin vain selaimella suosikkilistaa, jonka kautta kävin blogit päivittäin, sitten kun niitä kertyi enemmänkin ajattelin että jotenkin tätä on helpotettava, ettei aina tarvitse käydä klikkaamassa niitäkin, jotka eivät ole päivittäneet. Luen siis nimettömänä ehkä siksi, että haluan lukea myös hiljaa, sanomatta mitään. Minulle ei ole tärkeää että profiilikuvani vilkkuu jossakin sivupalkissa jos minulla ei ole kuitenkaan mitään sanottavaa.

Kommentointi-intoni on niin vaihtelevaa, etten halua tuottaa pettymystä niille bloginpitäjille, etten sitten sanokaan mitään. Ajattelisivat vain että mitäköhän tuokin tuossa keikkuu.

Täällä blogissa käyn lukemassa kaiken, mutta usein vähän "myöhään", kommentteja näyttää usein sadelleen niin paljon, että on joku, joka on jo sanonut sen mitä itsekin olisin.

Kyllä minä olen lopettanut joidenkin blogien lukemisen, luullut niitä sopiviksi itselleni ja sitten huomannut erehtyneeni. Erään muistan muuttuneen yhtäkkiä ihan liian hengelliseksi ja päätin, etten halua ärsyttää itseäni sillä asialla.

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Noista Blogger-raadeistahan häviää lukijoita ihan jonkun bugin vuoksi; se on erityisen ikävää sen vuoksi, että se voi aiheuttaa pahaa mieltä. Minulta hävisi juuri kirjablogien kuohuntavaiheen vuoksi pari, joista toinen sen verran läheinen blogituttu, että kysyin oliko jotain sattunut kun poistui, ei ollut tahallaan "poistunut". Toinenkin hävinnyt oli sellainen, joka edelleen kommentoi ystävällisesti silloin tällöin, kuten ennenkin. Todennäköisesti ainakin osa sinunkin lukijoistasi on hävinnyt tahattomasti, Lumikko!

Itse en poista lukijuuttani, vaikka en enää seurailisikaan ko. blogia, mutta sivupalkkilistaani pävitän aika ajoin, ihan ajankäytön takia ja jotta ne blogit, joita oikeasti seuraan, pysyisivät listan kärjessä kauemmin. Sieltäkään en poista blogeja, joiden pitäjien kanssa kommunikoin tai joiden tiedän seuraavan blogiani.

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Siis heh, ei kuohuntavaiheen vuoksi, vaan aikoihin ;). Ja itsekin olen pariin kertaan ihmetellyt, että enkö muka ole jonkun seuraamani blogin lukijoissa, vaikka blogi keikkuu sivupalkissanikin. Eli jos häviän jonkun bloggaajan lukijaraadista, niin se ei ole tahallista!

Runotalon Sari kirjoitti...

Tämä on hyvä ja tarpeellinen keskustelu. Herättää paljon ajatuksia.

Itse seuraan useita blogeja lukijana ja poikkean katsomassa ne, joissa vaikuttaa olevan juuri minua kiinnostava juttu menossa. Olen huomannut, että liittymällä lukijaksi saan itselleni usein uuden lukijan, samoin kommentointi blogeissa lisää lukijoita ja kommentteja omaan blogiini.

Pidän tärkeimpänä sitä, etten välittäisi määristä vaan tekisin joka hetki blogikirjoituksia siltä pohjalta mikä itselleni tuntuu hyvältä. Tahdon uskaltaa olla oma itseni, jos joku ei tykkää niin sittenhän meistä ei ole iloa toisillemme (paitsi jos on kyse aidosta kehittävästä palautteesta) ja täällä blogimaailmassa voi vapaasti valita.

Lukijalistalta olen poistunut harvoin, varmaan mielipiteet, jotka ovat mielestäni täysin epäoikeudenmukaisia tai vääryyttä, voivat saada minut eroamaan.

Pilvitarhan tulipalojutun ymmärrän hyvin. Kotimme paloi poikkeuksellisella tavalla ollessani parikymppinen ja silloin autojono paikalle oli valtava. Silloin tuntui toisten uteliaisuus pahalta. Vieläkin vältän itse lukemasta iltapäivälehtien tuskalla mässäilyjuttuja.

En osaisi elää enää ilman bloggausta ja silloin tällöin piipahtavia kommentoivia vieraitani. On hienoa, jos voi onnistua antamaan jotain kävijöille siinä samalla kun tekee omaa juttuaan siitä nauttien. Onneksi me ollaan kaikki erilaisia, mikä rikkaus :)

Maria kirjoitti...

Ihmisiä tulee ja menee blogimaailmassa joka on kuin käsinkoskettamaton kuvien ja sanojen tarina...huomaan etä ajattelen kirjana kaikki olisi todempaa ..no joo....Joistain tulee tuttuja joiden vierailulla olosta ja piipahtuksista ilahtuu ja kokee jopa "sielun sympatiaa".En laske tulijoita mutta joskus ihmettelen keitä he ovat jotka käyvätja onneksi on heitäkin jotka joskus kertovat käynneensä.uunini on avoin ,mutta toki joskus sen aika tulee päähänsä.totta puhuen välillä ajatteen jo lopettamista.Kiitos sinulle että olet mijerielämää päivittänyt elämän antamista tilanteista huolimatta.
Voi hyvin.

Maria kirjoitti...

Ja anteeksi kirjain virheet mulla edelleen näön kanssa ongelmia samoin oikean käden motoriikka pettää.

Aija kirjoitti...

Kiinnostava keskustelu. Itse koen blogit paljon henkilökohtaisemmiksi ja tunteita herättävämmäksi kuin esim. lehtikolumnit. Äskettäin kiivastukseni herätti eräässä ruokablogissa ollut kysymys "mitä ostat x-kaupasta?". Koin sen pelkäksi mainokseksi, mutta kommentoijat innokkaasti luettelivat tuotteita ja hintoja. Toinen harmittava tilanne on, kun blogisti häviää kuukausiksi kertomatta siitä. Mielestäni olisi kohteliasta laittaa siitä ilmoitus, ei välttämättä tarvitse selittää edes syitä.

Kiitos blogistasi. Ja täällä olevista keskusteluista.

Mirka kirjoitti...

Olipas taas mielenkiintoinen aihe, (ja nämä blogijutut jos mitkä puhuttaa aina kansaa...)

Itse olen kerran tehnyt luettavien listalla sellaisen suursiivouksen, että kolmasosa hävisi. Syynä siihen oli listan kasvaminen hallitsemattomaksi ja juurikin se aiemmin mainittu lukijaksi klikkautuminen yhden hyvän jutun vuoksi. Omalla kohdallani juttuun ei liittynyt mitään dramatiikkaa. Poistetut blogit olivat sellaisia, joissa en todellakaan edes käynyt.

Omasta blogistani poistaisin nyt lukijapaneelin kokonaan ellen pelkäsi lukijoiden hukkaavan blogini. Jotkuthan saattavat lukea blogia juuri sen kautta. Haluaisin nimittäin lopettaa lukijamääräpohtimisen ihan tyystin. Samoin ajattelin jossain vaiheessa poistaa myös erillisen kävijälaskurin, mutta sekin on vielä jäänyt.

Itse alan olla omasta mielestäni lukijamäärän "kipurajalla". Runsas 70 klikkautunutta lukijaa alkaa jo aiheuttaa jonkinlaista painetta olla jotain / kirjoittaa fiksuja. Ja kun en siihen pysty, enkä aina jaksakaan. Jos kirjoitan jotain turhanpäiväistä, tekee aina mieli vähän perustella, miksi tämänkertainen juttu oli niin mitätön. Silloin yritän muistuttaa itselleni, että blogini on minulle kuitenkin ensisijaisesti keino laittaa ylös omaa elämääni - aina se ei ole niin hienoa ja vauhdikasta.

Oman sivupalkkini luettelo on kuitenkin se, mikä minulle merkitsee jotain. Sen yritän pitää ajantasaisena.

Cheri kirjoitti...

Olen iloinen kaikista lukijoista, saan jonkinlaisen kuvan ihmisistä jotka seuraavat blogiani. Tuntuisi oudolta painostaa joku lukijaksi ja jos joku poistuisi listalta varmaankin ajattelisin, että mitä tein väärin. Mielenkiintoista on se miten jutut yleensäkin löytävät lukijansa. Suhtaudun bloggaamiseen aika rennosti, ryhdyin puuhaan kaukana asuvien ystävieni vuoksi. Postaukseni ovat lähinnä kuvamuistiinpanoja itselleni. Blogimuodossa kuviin tulee vähän lihaa luiden ympärille ja aikaperspektiivi. on mukava jos ne tuottavat muillekin iloa ja inspiraatiota. Seuraamistani blogeista saan paitsi ihan konkreettista tietoa, myös viihdykettä ja ideoita. Jotta poistuisin lukijaluettelosta pitäisi tapahtua jotain erityistä, mutta en usko että seuraamani blogit aiheuttaisivat sellaista reaktiota.

Anonyymi kirjoitti...

Heip! Mä vaan käyn lukemassa erilaisia blogeja, enkä itse bloggaa. Luen milloin mitäkin osuu kohdalle, ja välillä unohdankin jonkun ja sitten taas palaan. En tilaa päivityksiä. Kuule, älä mieti ollenkaan muiden reaktioita :) Kirjoita itsellesi tärkeistä asioista ja anna palaa!! Muiden ihmisten mielenliikkeistä kun ei selville pääse ainankaan näin anonyymissä ympäristössä.... Hyvää joulunodotusta ja voimia! Tervingrid

Marie kirjoitti...

Luulen, että osaltaan on kyse ihan normaalista elinkaarivaihtelustakin: jossain elämänvaiheessa lukee intensiivisesti tietyntyyppisiä blogeja, mutta kun muuttuu itse, muuttuvat mielenkiinnon kohteetkin. Itse pidän tässä blogissa sekä rankkojen että leppoisien asioiden käsittelystä, siitä että elämän koko kirjo on läsnä.

Taikku kirjoitti...

Alkuun sitä kaipasi lukijoita itselleen. Sillä lailla koki, että blogistani (kenties) tykätään. Kokeilin myös tuota arpajaisjuttua, mutta koin siitä "huonoa" omaatuntoa, miksi ihmeessä tarvitsen keinotekoisesti lukijoita itselleni? Ajan ja kokemuksen myötä olen huomannut että kyllä niitä lukijoitakin kertyy hiljalleen ja oikeastaan toivoisin että lukijat jotka ovat kirjautuneet seuraisivat oikeasti blogiani. Itse olen ollut huono kirjautumaan lukijaksi ja monta blogia seuraankin ilman kirjautumista. Kommenteista tulee hyvä mieli ja ihan kuin kommentoija olisi ystäväni vaikkakin virtuaalisesti. Luulen, että tätä kautta on monta sellaista "blogiystävää" jonka kanssa ei välttämättä face to face tilanteessa kenties samalla tavalla kohtaisikaan.

Tiedän, että blogiani seuraa moni sukulainen. Tällä tavoin he pääsevät jakamaan meidän arkea ja saavat kontaktin perheeseemme vaikkakin näin virtuaalisesti. Ovathan he kuitenkin niin kaukana että muutoin jäisi monta asiaa jakamatta myös heidän kanssaan! Ja minusta on kiva kertoa täällä heille pienistä arjen tapahtumista.

Olen huomannut kerran että joku oli poistunut lukijakunnastani. Hetken mietin syytä, mutta en ole sillä enempää mieltäni vaivannut.

Jokke kirjoitti...

Minä liityn lukijaksi yleensä vasta muun seurailun jälkeen (tarkkailuvauhe). Olen eronnutkin, mutta oikeastaan vain sellaisista hiljentyneistä blogeista, jos ei ole puoleen vuoteen päivitetty. Olen huomannut, että jonkin verran lukijakunta vaihtuu, mutta ei suuremmin.

milla kirjoitti...

Minä yritän nykyään katsella ja lueskella blogeja ensin hissukseen ja liittymättä suoraan lukijaksi.
Juuri sen takia, että hetken päästä saatan huomata, että en nyt oikein viihdykään eikä ajatuksemme kohtaa.

Olen aiemmin liittynyt suoraan lukijaksi juuri jonkun yhden tai kahden mielenkiintoisen postauksen vuoksi ja ikävä sitten kadota tai olla lukijana, jos ei oikeasti edes lue. Niin tämä tuntuu reilummalta, että lueskelen hiljaa ensin ja sitten liityn lukijaksi, kun huomaan vierailevani siellä usein :)

En ole vielä huomannut, että joku lukija (siis lukijaksi klikannut) olisi poistunut. Kyse on toisaalta melko pienestä määrästä ihmisiä.
Kyllähän uusi lukija aina ilahduttaa ja kommentit ilahduttaa. En pysyty sitä kieltämään. Voisin kyllä kuvitella, että itsekin vähän ihmettelisin jos lukijoita alkaisi yhtäkkiä kadota ja ei se kamalan kivalle tuntuisi. Toisaalta ymmärrän monien syyt, mutta silti. Onhan se aina jonkunlainen viesti. Jos ei muuta niin se, että en lue sinua enää.

Jos eroaisin, niin motivaatio olisi varmaankin se, että blogi on täysin hiljentynyt.. ollut hiljaa esim. vuoden tai ylikin. Tai sitten se saattaisi olla kyllä kannanottokin, vielä sitä ei ole tullut vastaan. Tai sitten ihan se, että ei vaan tule luettua. Syy ei välttämättä ole blogin kirjoittajassa tai edes itse blogissa.

Tämä onkin mielenkiintoinen maailma ja tosiaan joistakin tulee hyvinkin läheisiä ja joitakin alkaa pitää ystävinä (olisikin inhottavaa jos juuri joku sellainen henkilö yhtäkkiä katoaisi ja klikkaisi itsenä pois lukijoista!), vaikka heitä ei ole koskaan tavannut muuten kuin blogien kautta. Toisaalta, olen tutustunut mieheenikin näin netin keskustelujen kautta, että mikään ei ole mahdotonta :)

milla kirjoitti...

Pystyykö sen lukijapaneelin poistamaan edes kokonaan? Mulla ei aluksi ollut sitä lootaa esillä ja silti tuolta yläreunasta pystyi klikkaamaan lukijaksi. Hm.. siis, että en tiennyt, että sen lukija-jutun saa kokonaan pois. Ainoastaan sillon ne lukijat ei näy tietysti muille, että kuka lukee. Itselle kai ne näkyy silti hallintapaneelissa. No, en tiedä. Tuli vaan mieleen. Saatan olla väärässäkin..

Mirka kirjoitti...

Mulla ei näy yläreunassa mitään lukijaksi klikkautuskohtaa. Katsoin tarkistusmielessä muutamaa blogia, joissa ei ole lukijaluetteloa, enkä kyllä ainakaan osannut klikata itseäni seuraajaksi niihin mitenkään. Niitä seuraankin sitten ihan oman sivupalkin kautta.

Susanna/Tuulentalo kirjoitti...

Nämä ON tunteita herättäviä, ymmärrän ihan hyvin että pahoittaa mielensä. Etenkin, jos kirjoittaa jostain henkilökohtaisesta ja tärkeästä, ja lukija "irtisanoo" itsensä niin onhan se vähän märkä rätti naamalle...
Itse olen muutaman poistanut listalta, jos blogi on hiljentynyt tai kirjoittaja ilmoittaa lopettavansa. Kerran pahoitin mieleni bloggaajan asenteesta, ja lopetin vähin äänin lukemisen...
Arvostan ja ilahdun jokaisesta uudesta lukijasta ja kommentoijasta, kokisin tylsäksi huudella yksinäni pimeyteen... Mukavaa alkavaa viikkoa sinne! :)

Wihtori kirjoitti...

Onpas mukavaa, että asiasta keskustellaan. Mutta Lumikko, ei varmaankaan tarvitse yhtään surra kirjautuneen lukijamäärän vaihteluita, niinkuin tässä on monessa kommentissa jo pohdittukin. Kaikki elää, ja jokaisella on ne omat syynsä liittyä tai erota. Tuskin blogiasi kukaan minkään protestin kohteeksi on ottanut.
Harvalla blogilla on näin rikas ja vilkas keskusteluloota kuin sinulla, olet fanisi ansainnut !
Olet laittanut sivupalkin luettelosi uusiksi (sillä ilokseni löysin itsenikin sieltä). Itse poistin oman blogini sivupalkkiluettelon ainakin vähäksi aikaa, ja rukkaan sen uuteen uskoon joululomalla. Seuraan niin monia blogeja, että päivittäminen tule tarpeeseen. Paineita ei kannata ottaa mistään, olemme vain pieniä ihmisiä omissa pienissä maailmoissamme suurella sydämellä, tärkeitä toisillemme.
Levollista joulunalusaikaa itsekullekin !

Lumikko kirjoitti...

Ihanan vilkasta keskustelua, kiitos kaikille kommenteista! Jotenkin mukava kuulla, että tämä(kin) asia on joskus mietityttänyt teitä muitakin tai ainakin osaa teistä.

Niina, no olipa hyvä että uskalsit pihahtaa! Se oli tosiaan hyvä päätös se. En edes tiennyt, että olet lukenut jo pitempään; ajattelin että ihan viime aikoina vasta olet löytänyt tiesi tänne. Itse löysin sinut onnekkaasti Pilvitarhan kautta.

Minusta on hienoa, että _sanoit_ jotain poistuessasi sen inhokkiblogisi lukijaraadistasi. Olisi ihan oikeasti kiva, jos täältäkin poistuneet/poistuvat huikkaisivat lähtiessään jotain (tyyliin "en pitänyt viimeisimmästä postauksestasi, joten lähdin lätkimään") niin ei tarvitsisi sitten ihmetellä syytä. Mutta olisihan se tietysti liikaa vaadittu, etenkin kun tästäkin keskustelusta käy hyvin ilmi se, että mitään varsinaista syytä ei useinkaan ole ja että ihmiset jättävät kerralla useita blogeja taakseen.

Ja kiva kuulla, ettet "erois koskaan" - ihan liikuttavan ihanasti sanottu :)

Sude, se terapeuttisi oli aivan oikeassa, en voisi olla enempää samaa mieltä. Eikähän tässä nyt siitä ollutkaan kyse, että kaikkien tänne kerran eksyneiden pitäisi tykätä tästä blogista ja "minusta" ikuisesti - siitä vain, että niihin lähtöihin kiinnittää huomiota ja joskus tulee myös miettineeksi niiden syitä.

Heikki, en minä murehdikaan, mietin vaan - ja ehkä joskus vähän murehdinkin, mutta tämän keskustekun jälkeen taatusti vähemmän!

Totta on, että uudet lukijat ja kommentoijat ilahduttavat aina. Teitä miespuolisia lukijoita minulla ei kovin montaa taida olla. Huhuu, jos teitä on siellä muitakin, niin huikatkaas joskus jotain!

Lumikko kirjoitti...

Petriina, justiinsa noin se menee minullakin: silloin tällöin kiinnitän yksittäisiin notkahduksiin huomiota ja mietin myös mahdollista syytä vaikka tiedän, ettei "poistuja" ehkä ole edes käynyt blogissani aikoihin, jolloin poistumisella tuskin on mitään tekemistä minkään tuoreen postauksen kanssa - mutta sillä toisaalta _voi_ olla.

Samaa mieltä rönsyilyn vapaudesta, mutta joskus tosiaan tuntuu, että kaikkia lukijoita se ei miellytä.

Kiitos Petriina!

Tarja, ihan totta että täällä on se väärinkäsitysten riski face-to-face-kanssakäymistä suurempi. Kun ei tunneta eikä ole niitä äänensävyjä ja ilmeitä pehmentämässä... Itse olen ajautunut useammankin kerran sellaisiin keskusteluihin, joissa on varmasti ollut väärinkäsitystä mukana ja joiden seurauksena blogituttavuus on viilennyt. Toisaalta luotan intuitiooni yhtä lailla täällä kuin "oikeassakin" elämässä. Kuten Sude sanoi, kaikki eivät yksinkertaisesti voi tykätä kaikista.

Pilvitarha, kiva asia se on mullekin ollut, mutta tosiaan sitten kun tulee näitä eroamisia vaikka juuri jonkun vähän vereslihalla kirjoitetun postauksen jälkeen, niin huomaan ettei se tunnu kivalta. En murehdi sitä, mutta ei se yhdentekevääkään ole.

Ai tuollaisesta asiastako siinä taannoisessa oli kyse..? No on tosiaan aika härskiä ja inhottavaa. Ja ymmärrän hyvin, että pahoitit mielesi tuosta "on ilmoja pidelly"-klikkauksestakin, sehän on melkein sellaista anonyymisti v*ttuilua.

Tytti, ihana kommentti, kiitos. Oli muuten aika yllättävää, että täältä tuli niin paljon trafiikkia edelliseen blogiisi, kuten viimeisessä postauksessasi kerroit. Vaikka blogimme aihealueet ovat aika erilaiset.

Mukavaa joulunodotusta sinnekin!

Lumikko kirjoitti...

Rita, tuo mitä sanoit on aivan totta. Olen ollut todella kiitollinen kaikesta täällä saamastani tuesta, ja sen määrä on yllättänyt useammin kuin kerran. Mutta olen kiitollinen myös siitä, että minulla on myötäeläjiä ja -iloitsijoita niihin kevyempiin, kivoihin juttuihin. Molemmat ovat tärkeitä, kuten sanoit.

Ei kai ole hirveän harvinaista, että terveydenhuoltoalalle päätyy ihmisiä, joilla on taipumusta ehkä liialliseenkin hoivaamiseen ja huolehtimiseen? Usein rooli on omaksuttu jo lapsuudessa. Huolehtimisessa ei tietenkään tarvitse olla mitään pahaa, mutta on varmasti viisasta harrastaa asian suhteen itsetutkiskelua, kuten sinä olet tehnyt.

Tuikkis, olen aina tosi hämmästynyt ja ilahtunut, kun kuulen että joku käy lukemassa täällä kaiken tai melkein kaiken. Oletan että suurin osa lukijoista on kuitenkin enempi sellaisia satunnaisia matkailijoita tai silloin tällöin piipahtavia. Tuo lukijaraadin koostumus ei tosiaan ymmärtääkseni kerro juuri mitään siitä, ketkä blogia oikeasti lukevat.

Minäkin olen jättänyt monia säännöllisestikin seuraamiani blogeja taakseni (erinäisistä syistä), mutta olen silti säilyttänyt "lukijuuteni" niissä. Siitä kun ei ole mitään haittaa (en ikinä edes käy siellä Lukemistossa, jossa ne näkyvät) enkä tosiaan halua loukata ketään.

Toisaalta olen poistanut blogeja tuosta sivupalkista, ja kyllä kai senkin voi ajatella loukkaavan samalla tavalla. Olen poistanut niitä myös vahingossa; bloggaan usein yöllä, ja yömyöhään silmät ristissä tulee välillä sählättyä... Silti jotenkin ajattelen, että siinä asiassa saakin olla vähän itsekäs; että ketä sivuillaan mainostaa tms. En esim. koe mitään velvollisuutta linkittää sellaisiin blogeihin, joissa ei linkittämistä harrasteta lainkaan (minkä ymmärrän täysin, ja valitsisin tod.näk. saman linjan itsekin, jos en olisi aikoinani tälle linjalle lähtenyt - nyt siitä luopuminen tuntuisi jotenkin tylyltä).

Maria, olenkin epäillyt tuollaista bugi-vaihtoehtoakin. Tosin kerran (tästä on jo yli vuosi) eräs "hyvänä tuttunani" pitämäni bloggaaja hävisi lukijoistani ja epäilin bugia - kysyin häneltä s-postitse asiasta, ja hän vastasi vähentäneensä blogien seuraamista ja "eronneensa" tarkoituksella (vaikka kuulemma kävikin yhä lukemassa). Se oli vähän nolo tilanne. Enkä kyllä vieläkään tajua, miksi erota, jos kerran edelleen käy lukemassa; kyllä siinä minusta haiskahtaa se mielenosoituksellisuus :)

Lumikko kirjoitti...

Runotalon Sari, olen huomannut saman, kuten varmaan kaikki bloggaajat: kommentoimalla aktiivisesti ja liittymällä lukijaksi toisten blogeihin tulee samalla vetäneeksi väkeä omaan blogiinsa. Tämäkin on ollut minulle pieni ongelma: olen halunnut välttää sellaista velvollisuuskommentointia, mutta toisaalta ymmärrän vastavuoroisuuden tärkeyden.

Tänä syksynä olen ollut omasta elämäntilanteestani johtuen melko hiljainen toisten blogeissa, mutta en ole suostunut ottamaan asiasta paineita. Luotan tavallaan siihen, että "todelliset" blogiystäväni ymmärtävät näitä elämän kausivaihteluita ja pysyvät vähän vähemmälläkin pitämisellä. Virtuaalisuhteidenkin kestävyys testataan pidemmän ajan kuluessa, kuten on laita tosielämänkin ihmissuhteissa.

Maria, en minä oikein osaa kuvitella sinua luopumassa Uunista :) Mutta kyllähän sellaisia ajatuksia tulee ja menee, ja luultavasti meidän kaikkien blogit tulevat joskus teidensä päähän. Minä tosin ostin vasta vähän aikaa sitten Googlelta lisää tilaa :)

Paranemisia ja jaksamista sinne, Maria!

Aija, kyllä näitä taatusti enemmän tunteella kirjoitetaankin, ainakin itse kirjoitan (kokemusta on myös lehtikolumneista). Kiitos itsellesi kun käyt!

Mirka, minullakin on sellainen käsitys, ettei lukijuutta pysty kokonaan poistamaan, vaikka gadgetin saakin pois näkyvistä. Ainakin jokainen blogia pitävä (ja ymmärtääkseni myös pelkän Blogger-tilin omaava) pystyy liittymään toisen blogin lukijaksi oman hallintapaneelinsa kautta (siellä kohta Lukemisto -> Lisää).

Mulla sivupalkin blogiluettelo ei oikeastaan palvele niinkään omaa blogien seuraamistani vaan on tarkoitettu toisaalta inspiraatioksi muille, toisaalta myös kiitokseksi tai vastavuoroisuuden ilmaukseksi niille, jotka ovat linkittäneet tänne tai kommentoivat usein tai ovat muuten "tuttuja". Lisäksi siinä on joitakin ulkomaisia blogeja, joita en ole halunnut hukata. Itse kuitenkin seuraan blogeja enimmäkseen ihan googlen hyvämuistisen osoitekentän kautta, se on mulle jotenkin kätevin ja nopein tapa (pelkällä alkukirjaimella tulee halutun blogin osoite siihen näkyviin).

Mirka kirjoitti...

OK, tutkinkin asiaa tässä välillä ja päädyin samaan. Lukijaksi voi liittyä ilman gadgetiakin, mutta se on hippasen vaikeampaa ja vaatii silloin lukijalta todennäköisesti enempi. Poistin siis oman lujkijalistani, jotta lopettaisin sen jatkuvan tahattomasti kyttäämisen (vaikka näkyyhän se omalla sivulla hallintapaneelissa). Vielä kun saisin poistettua tuon kävijälaskurinkin... :)

Lumikko kirjoitti...

Cheri, rennosti tähän kannattaakin suhtautua, mutta toisaalta tässäkin on erilaisia vaiheita ja joskus jopa pieniä myrskyjä vesilasissa, jolloin voi olla vaikea olla reagoimatta asioihin myös tunteen tasolla. Minulla matkan varrelle on mahtunut monenlaista - osittain siksi, että täällä on käyty kiivastakin keskustelua, mikä on tietysti hyvä juttu.

Ingrid, kiva kun jätit jäljen käynnistäsi! Pahaa pelkään, että on osa ihmisluontoa olla ainakin vähän kiinnostunut siitäkin, mitä mieltä muut ovat asioista ja myös itsestä. Niin se vaan menee. Mutta itselleni tärkeistä tai muuten mieluisista asioista olen aina kirjoittanut ja tulen tekemään niin jatkossakin!

Marie, niin se varmaan on myös. Kiitos!

Taikku, minä tykkään kyllä arpajaisista ja haudon sellaisia paraikaakin, mutta en tykkää siitä lukijoiden kalastelusta (anteeksi nyt kaikille sitä harrastaville!) ja olen suorastaan ylpeä siitä, että omat lukijani ovat ihan omista vaikuttimistaan kelkkaan hypänneet :) Sen sijaan ihan mielelläni mainostan jonkun blogitutun kivaa arvontaa sivuillani, jos se on vapaaehtoista eikä siihen liity mitään "palkintoa" vaan se on pikemminkin ystävänpalvelus.

Jokke, tarkkailuvaihe onkin ihan järkevä. Sinä olit muuten ihan ensimmäisten lukijoideni joukossa ja taisitpa peräti olla ensimmäinen kommentoijakin, jos nyt en ihan väärin muista! Sellainen jää mieleen :)

Lumikko kirjoitti...

milla, on se minustakin jonkinlainen viesti, sitä ehkä ajoinkin tällä postauksella vähän takaa; että vaikka sitä ei tarkoittaisi viestiksi ja vaikka poistuisi sadasta blogista kerralla, niin sille bloggaajalle se kuitenkin on viesti (jonka sisältö siis on vähintäänkin tuo "en lue sinua enää" jos ei muuta, aivan kuten sanoit). Mietin ehkä lähinnä sitä, että tajuavatkohan ihmiset, että se "tuntuu" jossain? Ehkä sen ei pitäisi tuntua. Ehkä se ei kaikilla tunnukaan.

Se ainoa kerta kun itse muistan poistuneeni jonkun lukijoista oli sellainen, että ko. blogin kommenttilootassa oli epäsuora viittaus omassa blogissani käytyyn keskusteluun. Keskustelua ei käyty hyvässä hengessä, ja minulle tuli sellainen olo, kuin olisin vahingossa kuullut jonkun puhuvan itsestäni selän takana pahaa. Tämä siitä huolimatta, ettei mitään nimiä mainittu. Saatoin tietysti tulkita keskustelun aivan väärin, mutta luotin omaan intuitiooni ja "medialukutaitooni", enkä ole sen koommin siinä paikassa kyläillyt.

Susanna, juuri näin. Ihanaa että ymmärrät! Voi tietysti olla, että tällaisille asioille on sitä herkempi, mitä henkilökohtaisempia asioita blogissaan käsittelee. Se märkä rätti tuntuu kohdistuvan enemmän persoonaan kuin jossain selkeässä teemablogissa, jossa lukijan voi ehkä kuvitella kyllästyneen pikemminkin asiaan kuin ihmiseen.

Kiitos Susanna!

Wihtori, en minä surekaan, kunhan analysoin ja mietin. Myös sitä, että eivätköhän ne "omat syyt" nyt ainakin toisinaan liity myös siihen blogiin, josta "irtisanoudutaan". Minusta tällaisia asioita on ihan hyvä pohtia jo ihan senkin takia, että osaisi itse ottaa toiset ihmiset ja heidän tunteensa paremmin huomioon. Ei ole pahitteeksi tiedostaa omien eleiden vaikutuksia muihin.

Sivupalkki meni joo jossain vaiheessa uusiksi, mutta sinun blogisi siellä on kyllä keikkunut jo yli vuoden päivät. Kuten kaikkien muidenkin, jotka käyvät täällä silloin tällöin morjenstamassa ja ovat ystävällisesti linkittäneet meijerin omaan sivupalkkiinsa :)

Mirka, mulla on tuo retrohenkinen kävijälaskuri edelleen paikoillaan esteettisistä syistä :D Se on vaan hieno! Kävijämääriä en ole enää aikoihin seurannut siitä, vaan Bloggerin tilastoista.

Lumikko kirjoitti...

Clarissa, jos sattumalta luet tämän: hihii, aika hauska "kommentti"! :D

milla kirjoitti...

Oon näköjään liiaksi asti pohtinut työmotivaatiokyselyä tässä viime aikoina, että lipsahti motivaatiot tuonne viestiinkin. Siinä oli tarkoitus lukea motiivi eikä motivaatio :)

Ei sitä varmaan tule ajatelleeksi, että se saattaa tuntua jossain. Klikkailu kun on niin helppoa.

Asioita on hyvä aina vähän pähkäillä ja katsella eri kulmista. Myös näitä bloggaamiseen liittyviä asioita.
Todella mielenkiintoista keskustelua täällä taas! :)

Clarissa kirjoitti...

No, kiva että huomasit sanattoman kommenttini:-))

RuusuLiisa kirjoitti...

Kiitos Lumikko. Kirjoitit siitä, mitä en ole saanut tuotettua yrityksestäni huolimatta.

Ja samalla anteeksipyyntö etten kommentoi vaikka luenkin ja ajattelinkin sinua.

Lukijaksi klikkaaminen on helppoa. Kommentoiminen ei. Jos lukijani laskettaisiin kommenttien perusteella en usko pääseväni edes kymmeneen. Ellei kyseessä ole arvonta :DDD Mutta sille en voi mitään, etten ole trendikäs, mua ei nappaa vaatteet oikeastaan yhtään (tai nappaa mutten esittele ostoksiani ellei niihin liity jotain spesiaalia, kuten kuosi nimeltä yrjö).

Toisaalta en jaksa enää(!)miettiä kuka tulee ja kuka lähtee kun koko bloginpitäminen on kokoajan mietinnässä. Siis jatkaako vai ei.

Beibe, valoa ja iloa päiviisi!

Sara kirjoitti...

Taas kerran hyvä ja perusteellinen keskustelu!
Uskon, että monet klikkautuvat lukijoiksi melko spontaanisti ja sen ihmeemmin kiinnittymättä ko blogiin. Sitten jossain vaiheessa huomaakin, ettei itse asiassa seuraa kyseistä blogia ja silloinhan on vain luonnollista poistua näyttämöltä. Älä ihmeessä ota sitä henkilökohtaisesti tai pahoita mieltäsi siitä. on aivan mahdotonta miellyttää kaikkia ihmisiä.

Oman ärsytyskynnykseni ylittyy yleensä kun blogissa aletaan pitää viikottaisia arpajaisia tyyliin: merkitse blogi sivupalkkiin tai kirjaudu lukijakseni niin saat kaksi ääntä jne. Toinen ärsytys ovat tunnustukset. En vain tiedä, miten muotoilisin korrektisti toiveen, ettei blogiani lähestyttäisi tunnustuksilla. En missään nimessä haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä, hyväähän niillä tunnustuksilla vain tarkoitetaan. Minulle kuitenkin tulee näistä bloggaamisen sivuilmiöistä sellainen kosiskelun ja kalastuksen maku. Haluaisin, että juttujani seurataan ja kommentoidaan blogin sisällön vuoksi, ei muista syistä. Kommentti on yleensä arvokas ja iloinen asia, se riittää ihan hyvin.

Olen syksyn aikana miettinyt bloggaamista ja blogin merkitystä itselleni. Pidän elämän makuisista blogeista, joissa pohditaan ja keskustellaan kaiken maailman asioista. Rehellisyys on mahtava valtti ja arvostan suuresti rohkeutta kirjoittaa kipeistäkin asioista. Itselleni on ollut hyvin tärkeää lukea esimerkiksi juttujasi isästäsi ja teidän vaiheistanne. Olen joskus maininnut, että olen saman tapaisessa tilanteessa äitini kanssa. Olet kirjoituksillasi antanut minulle paljon ajattelemisen aihetta. Voisi kai sanoa sitäkin eräänlaiseksi vertaistueksi. Kiitos siitä ja muutenkin ihanasta, mielenkiintoisesta ja älykkäästä blogistasi!

PIUZA kirjoitti...

Nopealla blogitekstin silmäilyllä totean, että en ole liittynyt yhteenkään blogiin lukijaksi. Ihan vaan jo siitäkin syystä, että mielihalut muuttuu ja tiedän, että jos luen tätä blogia tänä vuonna, niin se ei kenties ensi vuonna nappaa enää yhtään ja etsin uutta. On joitakin blogeja, joita olen lukenut jo jonkusen vuoden, mutta sitten on niitä missä käy vähän harvemmin ja koko ajan tuntuu tulevan uutta tai löytää jonkun uuden. Siksi minulla on listattu blogissani kurkkimani blogit. Tosin sinne on tunkua tulla uutta, mutta aika ei ole viime aikoina riittänyt oikein tänne blgistaniaan.

Itselläni ei ole montaa lukijaksi kirjautunutta. Kenties siihen vaikuttaa sekin seikka, että en itse ole blogien "virallisesti" lukija. - Mene ja tiedä. Pahalta tuntuu, kun joku jättää. Siksi en tykkää tuosta lukija jutusta, vaikka toki on kiva nähdä kuka blogiani lukee, mutta sitäkin mukavampaa on lukea niitä mahdollisia kommentteja, joita joku ehkä satunnainen matkailija jättää jälkeensä :)

t.Paula

Seija kirjoitti...

Mä ainaski...
luen blogiasi vielä. Alunperin eksyin blogimaailmaan googlaamalla Riitta Väisäsen Hilmapäivät. Löysin ekan blogini.
Omat jaksamiset ovat olleet niin vähissä sairauden vuoksi, että blogimaailma on ollut lähes ainoa kontakti ulkomaailmaan.
Sinun blogisi miellyttää kauniiden ajatusten ja kuvien vuoksi.

Lumikko kirjoitti...

milla, klikkailu on joskus liiankin helppoa, suuntaan jos toiseenkin...

Clarissa, juu huomasin ja hymyilin leveästi :)

RuusuLiisa, älä suotta pyytele anteeksi, itse olen maailman laiskin kommentoija! Kiva kun nyt sanoit jotain :)

Sara, olet oikeassa. Olisi liian voimakkaasti sanottu, että pahoittaisin asiasta mieleni, mutta näköjään asia on sen verran kuitenkin kiinnittänyt huomiotani, että tämä postaus sen tiimoilta syntyi. Ja herätti näin vilkkaan keskustelun!

Kyllä sitä voi ilman muuta sanoa vertaistueksi. Kokemusten jakaminen on itselleni ollut ehkä koko bloggaamisen tärkeintä antia, vaikka koostuuhan tämä tietysti monesta osatekijästä.

Kiitos kannustavista sanoistasi, Sara!

Paula, monet ovat puhuneet siitä, kuinka blogimaailmassa kyllästytään helposti ja/tai vaihdetaan maisemaa samalla kun oma elämäntilanne tms. muuttuu. En tiedä, en ehkä itse ole kokenut asiaa noin. Minulle on tärkeää ja antoisaa myös se, että syntyy pidempiä vuorovaikutussuhteita. Mitä paremmin jonkun bloggaajan "tunnen", sitä mukavammalta hänen blogissaan käyminen tuntuu.

Myös omat kävijämääräni ovat pysyneet melko tasaisina viimeisen vuoden ajan. Välillä tulee jonkun postauksen myötä piikkejä, ja tietyt ajankohdat (kuten keskikesä) näyttävät olevan hiljaisempia. Varmasti lukijaporukka on vaihtunut vaikka kuinka paljon, mutta lähtijöiden tilalle näyttäisi sitten tulleen uusia seuraajia.

Seija, kiva kuulla että käyt. Ja aika hienoa, että blogeista voi olla iloa (ja hyötyäkin?) sairauden kanssa kamppaileville.

Anonyymi kirjoitti...

Olen itse "poistanut" muutaman blogin ihan vain siitä syystä, etten tullut seuranneeksi niitä aikoihin. Sitten vain erään kerran tuollainen blogi on sattunut listalta silmään, ja siivousvimma on iskenyt... Myöhemmin fiilis on saattanut taas muuttua, kun olen sopivalla hetkellä törmännyt samaan blogiin, jolloin olen taas liittynyt lukijaksi. Mieleeni ei ole tullut, että se voisi olla kirjoittajalle loukkaajaa. Tilanne olisi toinen, jos olisin ystävystnyt kirjoittajan kanssa. Mutta olen aika heikko kommentoimaan, joten olen jotenkin ajatellut olevani kirjoittajille näkymätön. :)

Johanna