Kuolinilmoituksen värssy tuli lopulta vastaan toisaalla, mutta pidin Eeva Salon runoista ja kirjoitin niistä muutamia ylöskin.
TRAGEDIA
Aikani haaskaan ihmisiin,
ärryn ja olen onneton.
Kirjoja kaipaan niin!
Mitäkö niissä on?
Samat ihmiset, sullotut kirjaimiin.
TIESIT
Takassa tuli ja tuvassa lämmintä
mitä se merkitsi kun piti lähteä
ajamaan tähteä
kyllä sen tiesit
piti vain lähteä.
PENSASAITA
Jokainen nuorena uneksuu:
minusta kasvaa uljas puu.
On kohtalo keskityskyvystä saita
ja vanhusten rivi vain pensasaita.
(Aika pessimististä! Hauska runo kuitenkin)
SANATON
Sen sinulle laulaa tahtoisin
sen laulaa tahtoisin
käteni liian vieras on
ja mykkä sormenpää
sen voi vain väärin ymmärtää
tai tieto siihen jää
Kokoelmasta Jokainen kuu (1960):
Jokainen kuu
oman asukkaansa
sisään piiloutuu.
Katso miten ilmassa on
asioita tänään: ei vain
pilviä ja muuta talvellista
vaan kattiloita pitkin rivistöin
ja kirjat muuttamassa niin kuin linnut
jokainen auran kärkeen vuorollaan
ja joka sana todellinen sulka.
Älä vie minua toiseen rantaan,
täällä on hyvä. Variksen kalliolta
katsomme. Pyhäjärvi syvyytensä nostaa
etäisen kirkon seinään. Vesi
hiljainen jaloissamme. Kylä hiljainen
silmissämme. Anna vesilinnun kertoa
millaista siellä on.
Voisin osallistua tällä postauksella Lilyyn muuttaneen Jennin runohaasteeseen.
12 kommenttia:
Tuo eka on niin osuva ja muutkin hyviä. Laitan nimen muistiin, jos vaikka ihmeen kaupalla joskus löytyisi jostain. On aina suuri ilo löytää uusia runoilijoita, joiden tyylistä pitää.
Minäkin, lukutoukkana, pidin eniten ekasta :).
Saga, jotenkin tunnistan itseni tuosta ekasta, varsinkin vähän nuoremman itseni. Salossakin taisi olla misantroopin vikaa :)
Maria, eka on mainio, mutta itse pidän ehkä kaikkein eniten kahdesta viimeisestä, etenkin ihan viimeisistä säkeistä.
Ennestään en runoilijaa tuntenut, mutta koska pidin hänen tyylistään, tutkin runohyllyäni ja löysin tämän kirjan joka löytyy näköjään tuosta antikvariaatistakin. Ilahduin, kun kirjasta löytyi nelisen sivua Eeva Salon runoja.Pitää etsiä, löytäisinkö hyllystä lisää kokoomateoksia, joissa hän olisi mukana.
Tuo ensimmäinen runo on kuin omat ajatukseni ja onhan hyvä tietää tuokin, että edessä odottaa kohtalo pensasaitana (tai uskaltaisiko vielä uskoa uljaaseen puuhun?)
Minusta nämä kaikki on hyviä! Ensimmäinen hymyilytti :) Tragedia nimestään huolimatta.
Minua puhuttelee tuo "älä vie minua toiseen rantaan..."
Uusi nimi minullekin, mutta minun sisäinen lukutoukkani onkin nykyään torkkuvaa lajia :)
Hienoja runoja, pidin kovasti ensimmäisestä sekä Sanattomasta.
Laita vaan mulle sähköpostia sen yhden kirja-asian suhteen. :)
Clarissa, hienoa että Eeva Salo on päässyt mukaan ainakin tuohon kokoelmaan; ehkä hän ei olekaan ihan niin tuntematon, kuin olin kuvitellut!
Pensasaitakohtalo taitaa olla edessä yhdellä jos toisellakin, mutta ei varmaan kannata koskaan luopua uljaaksi puuksi kasvamisen haaveesta - voisi mennä mieli koko elämästä :)
milla, monissa Salon runoissa on sellaista kuivan kirpakkaa huumoria, josta tykkään. Tragedia tosiaan :)
Pilvitarha, minun sisäinen lukutoukkani torkkuu lähinnä siksi, kun itse torkahdan heti kun yritän lukea!!
"Älä vie minua toiseen rantaan" oli minustakin hieno ja puhutteli etenkin siinä tilanteessa, jossa näitä luin.
Katja, laitoin meiliä, toivottavasti tuli perille! Kiitos jo etukäteen :)
Kiitos, että vinkkasit tästä FB:ssa. Luen kyllä säännöllisesti blogiasi, mutta mistä lie syystä juuri tämä oli mennyt ohi. Näiden perusteella minäkin pidän Salon runoudesta. :)
Jenni, parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) Jotain veikeää näissä runoissa on.
Sain 26.11.1964 lahjaksi Saaran Eeva Salon sisarelta. Siinä Häälaulu ja runossa säe:
"Laulu aina seuraa teitä
niiden, jotka eivät heitä
kättä minkä kevät kerran käteen tuonut on.
Siis kulje uskoen
siis kulje toivoen
siis kulje täynnä rakkautta pieni ihminen."
Mieheni ja minut oli vihitty 22.11. ja käsi on saanut pysyä kädessä.
Olen isäni kuoleman jälkeen oppinut tuntemaan Eeva Salon Leena-sisaren.
Kaunis runo.
Lähetä kommentti