lauantai 31. joulukuuta 2011

Riittävän hyvä

Uuden vuoden kortti islantilaisesta antikvariaatista.
Vuosi lähenee loppuaan. Meillä on syöty hyvin, mutta muuten päivä on ollut ihan tavallinen. Olen kirjoittanut ensimmäisen lehtijuttuni omassa työhuoneessa ja katsonut viimeiset jaksot tanskalaisesta Kyllä nolottaa-sarjasta, jota luulin sarjan pohjalta tehdyn elokuvan perusteella inhoavani, mutta johon yllättäen jäinkin koukkuun (katson periaatteessa kaiken tanskalaisen, minkä käsiini saan -- ihan jo kielitaidon ylläpitämisen takia mutta myös lievittääkseni maahan kohdistuvaa ikävää).

Puhuin myös entisen avomieheni kanssa puhelimessa. Hän oli kuullut isäni kuolemasta ja tarttunut sen vuoksi puhelimeen. On mukavaa olla ystävällisissä väleissä ihmisen kanssa, josta on eronnut jo vuosia sitten. Jota tapaa ehkä kerran vuodessa ja silloinkin sattumalta. Jotain epämukavaakin siinä kuitenkin on.

Mies on menestynyt sanan vanhakantaisessa merkityksessä, ja huomaan tuntevani itseni helposti pieneksi ja mitättömäksi oltuani puheissa hänen kanssaan. Hän kertoo oleskelustaan taiteilijaresidensseissä, saamistaan palkinnoista, lahjakkaan avovaimonsa saavutuksista. Ja kysyy, eikö minulle tosiaan kuulu mitään muuta, mitään enempää.

Kateus on se piirre, jota itsessäni eniten hyljeksin. Vaikka se vain häivähtäisi.

Nyt en kuitenkaan halua katsoa menneeseen enkä varsinkaan jäädä kieriskelemään sinne kuuluvien ihmisten sanoihin. En myöskään halua lastata tulevaisuutta odotuksilla tai lupauksilla. Olen aivan hyvä ja riittävä tällaisena, ja tulevana vuonna minun ei tarvitse ylittää tätä nykyistä itseäni millään tavalla.

Lause on Marimekon suunnittelijan Erja Hirven. Bongasin sen Mari Savion ja Kati Rapian mainiosta Surrur-kirjasta, jonka lainasin itselleni kirjastosta "joululahjaksi" aatonaattona.

Oikein hyvää uutta vuotta ihan jokaiselle!

P.S. Clarissan blogista luin, että kiinalaisen horoskoopin mukaan nyt on alkamassa lohikäärmeen vuosi ja että lohikäärmeen vuonna syntyneitä pidetään onnekkaina. Tieto jotenkin ilahdutti tätä lohikäärmettä. Koululaisena tosin ihmettelin, miten kiinalaisen horoskoopin perusteella voi tehdä minkäänlaisia luonneanalyyseja; olihan luokallani peräti 32 lohikäärmettä.

20 kommenttia:

Sirkka kirjoitti...

Toivotan Hyvää Uutta Vuotta sinulle!

Lezzie kirjoitti...

Tuo on ihana piirre; riittävä itsenään. Kunhan kaikki sen ymmärtäisivät ajatella noin. Hyvää Uutta Vuotta 2011 sinulle !

jaana kirjoitti...

Hyvä ohje tuolla vaaleanpunaisella lapulla, kun sen aina muistaisikin.

Hyvää jo alkanutta vuotta Lumikko!

Maarit kirjoitti...

Olet aivan varmasti upea omalla sarallasi! Joillain ihmisillä on vain kyky kylvää huonoa siementä - ei ne onneksi idä:), eihän! Hyvää uutta vuotta!

Clarissa kirjoitti...

Usko nyt vaan, että olet onnekas tänä vuonna, kunhan se kiinalainen uusi vuosi nyt vain alkaa:-) Paras uskoa tuollaisiin positiivisiin juttuihin, piristäähän se kummasti mieltä.
Tuo lapulla oleva lause on niin tosi ja varteenotettava. Koska olen vähän sellainen vastarannan kiiski, pidän tuosta sanomasta aivan erityisesti.
Oikein hyvää alkanutta vuotta ♡

milla kirjoitti...

Minua on vähän häirinnyt sellainen saavutuksien luetteleminen, mihin tässä vuodenvaihteessa olen törmännyt. On saatu sitä ja tätä ja tehty kaikenlaista. Ehkä se on pieni kateus, koska minä en ole tehnyt mitään suurta. Mitään hienoa mainittavaa. Ja yritän todeta itselleni aivan saman kuin sinä, olen aivan hyvä ja riittävä näinkin. Eikä ole pakko väkisin yrittää olla jotenkin enemmän (tämän kun muistaisi aina).

Minä taisin olla kiinalaisessa horoskoopissa rotta, ellen väärin muista.

Oikein hyvää lohikäärmeen vuotta sinulle Lumikko!

Katselin tuota edellistä kirjoitustasi ja muistin, että minä näin ennen paljon edesmennyttä kummitätiäni unissani. Hän vaan oli, eikä myöskään puhunut unissani koskaan mitään. Älä luota siihen psykologiin! :)

Liisa kirjoitti...

Minunkin kompakivenä on alennuudentunteminen hyvin menesteneen rinnalla. Ihan kamala tunne, kun itse tuntuu mitättömyyttä sen rinnalla. Toinen kehuskelee saavutuksillaan, ja minulla ei ole mitään saavutuksia elämässä,siis työrintamalla.. voi kun sitä osais nostaa päänsä pystyyn ja sanoa, minä olen arvokas, vaikkei mulla titteleitä ja omaisuuksia olekaan. Ensimmäisenä tulee mitättömyys , toisena kateus tai katkeruus..

Hyvää uutta vuotta. ollaan ihan riittvän hyvin ellen jopa parhaita.

Pilvitarha kirjoitti...

Samoja ajatuksia täälläkin, täytyy sanoa että tuollainen "saavutusten" luettelointi on aika... No, en pidä siitä.

Jokaisella on omat juttunsa eikä yhtä voi verrata toiseen, mutta kun kaksi eri asteikoilla liikkuvaa törmää, sitä alkaa helposti kyseenalaistamaan sitä omaansa. Ei siinä oo järkee! Ollaan onnellisia, tämäkin lohikäärme odottaa valtaisaa menestystä uudelta vuodelta :)


(Vai alkaakos se sitten vasta tammikuun lopussa? Taidan aloittaa omani just ny.)

Taikku kirjoitti...

Hyvää uutta vuotta! On saavutus jos on päässyt sellaiseen tilanteeseen jossa ei tunne kateutta ja riittää itselleen sellaisena kuin on..itse olen kasvanut siinä mielessä koko ajan aikuisemmaksi, mutta vielä sitä työtä riittää :) Hienoa on että myös tunnustaa sen itselleen!

Nonna kirjoitti...

Minäkin voisin napata tuon "surrurr-viisauden" yhdeksi vuoden ohjenuoraksi!

Oikein antoisaa uutta vuotta sinulle!

Cheri kirjoitti...

Oikein hyvää uutta vuotta sinulle! Vanha viisaus on myös: Ei ole tärkeää mitä muut sinusta ajattelevat, vaan se mitä sinä ajattelet muista. Kateus on kavala tauti ja joskus huomaan kadehtivani sellaista, mitä en oikeastaan missään nimessä haluaisi itselleni. Olen myös lohikäärme ja voi olla, että jotain poikkeuksellista tapahtuu vuoden mittaan :)

Pirjo kirjoitti...

Itsekin tunnistan saman pienuuden tunteen ns. perinteisesti menestyneiden ihmisten seurassa, vaikka yritän aina muistutella itselleni, että on tärkeää elää omannäköistä elämää omaa sisäistä ääntään kuunnellen = menestys omalla kohdalla.

En tiennytkään, että olet myös Tanska-fani. Itse yritän myös pitää kielitaitoa yllä katsomalla tanskalaisia sarjoja. Omat suosikkini ovat viime aikoina olleet Lykke ja Borgen, josta piti syksyllä katsoa Ylen esittämän 1. kauden lisäksi 2. kausi DR:n nettitv:stä (ja joka jakso useampaan kertaan :)).

Oikein hyvää alkanutta vuotta, Godt Nytår!

PIUZA kirjoitti...

Kumma kysymys. Kumpusiko se huolestumisesta, sitä mietin. Toisaalta yhteiskunta, jonka arvostus on tuottamisessa saattaa ja usein niin tekeekin: turvata näkyviin tuloksiin tai saavutuksiin. Minusta se on ikävä piirre. Vähän naurettavakin :D

Mietitään vaan omaa hyvinvointiamme ja vähän toistenkin :)

t.Paula

Katja kirjoitti...

Minä olen miettinyt, että tärkein elämässä liikuskelee elämä-kuolema -akselilla. Siihen mahtuu paljon tärkeää, vahvaa, puhuttelevaa, ravistelevaa. Oleminen, aistiminen, kokeminen, eläminen, tunteet, perusasiat, päivitäinen arki ja hengissäpysyminen on suurta ja merkityksellistä. Kaikki merkityksellinen on lähellä tai jokseenkin lyhyen matkan päässä, joskus riittää, että ojentaa vain käden tai katsoo ulos ikkunasta, joskus pitää peräti lähteä kävelylle. :D


Valoisaa vuotta, Lumikko!

Karenina Unska kirjoitti...

Lähestymistapa elämiseen voi olla kovin erilainen. Olethan tehnyt tietoisen valinnan (kuten minäkin omalla tavallani), jonka mukaisesti vähemmän ON enemmän. Lienee inhimillistä, että ihmiset menneisyydestä saattavat saada ajatuksissa häilähtämään mietteen siitä, pitäisikö olla jotain muuta mitä on, mutta jos saisit nyt valita, haluaisitko olla jotakin nimekästä ja loistokasta ja aikaaviepää niin tuskinpa haluaisit.

Elämä on hyvä näin. Hyvää alkanutta vuotta!

Pisama kirjoitti...

Olen ottanut riittävän hyvän ohjenuorakseni töitä, ja varsinkin lopputyötä, tehdessä. Turha uuvuttaa itseään, kun riittävän hyvä voi olla toisen mielestä hyvä. Ja pääasia, että se on tarpeeksi itselle.

Puhuin joululomalla ystävän kanssa pitkästä aikaa puhelimessa ja mua nolotti, kun toinen hoki kokoajan kuinka paljon minä olen saanut aikaan ja saavuttanut. Eikä tässä nyt puhuta sen kummemmista meriiteistä kuin vakkarityö, oma talo ja naimisiinkin menin. Harmittaisi kyllä todella, jos joku olisi minulle näistä jutuista kateellinen tai pitäisi menestyneenä, kun nuo ovat niin perusjuttuja, joiden eteen olen tehnyt paljon töitäkin. En kuitenkaan halua sen kummempia meriittejä esim. töistä, vaan mieluummin leppoistelen kotona maalla niin paljon ja rennosti kuin mahdollista. Pieni oma juttu riittää.

Lumikko kirjoitti...

Sirkka, Lezzie ja jaana, kiitos samoin teille!

Maarit, kiitos positiivisesta oletuksesta :) Onneksi tässä tapauksessa huonoa siementä ei ole kylvetty tahallisesti.

Clarissa, kyllä minulla on nyt kova usko tämän vuoden tarjoamiin mahdollisuuksiin :) Ja tuo lause voisi olla mottoni tänä vuonna. Samoin sinulle, vielä kerran!

milla, totta, vuodenvaihde tuntuu ruokkivan sellaista saavutusten summaamista, myös blogeissa. Minäkin mietin uudenvuodenaattona ilotulituksia pihalla katsellessani mennyttä vuotta, ja totesin etten muistanut ensimmäisestä puoliskosta oikein mitään (mitä olen tehnyt tms.). Jälkimmäinen puolisko taas yhdistyy mielessäni melkein yksinomaan isän sairastamiseen ja kuolemaan, vaikka onhan muutakin toki ollut ja tapahtunut.

Oikein hyvää uutta vuotta myös sulle Milla!

Lumikko kirjoitti...

Liisa, se on oikeasti kurja tunne. Vähän lohduttaa tietää, että kaikilla ihmisillä niitä tunteita varmaan joskus on, jopa niillä "menestyneillä". Aina on joku vielä menestyneempi :)

Pilvitarha, saattaa olla että se saavutusten luettelointi oli omien korvieni välissä; minkäs sille voi, jos kertoo vain omasta elämästään sellaisena kuin se on ja toisen korvissa se kuulostaa saavutusten ketjulta. Mutta jännä juttu on, että joidenkin ihmisten kanssa tulee _aina_ se tunne. Vaikea sanoa, voiko kyse olla pelkästään omasta asennevammasta/kateudesta/itsetunnon heikkoudesta tms. vai onko toisen tavassa esittää asiat oikeasti jotain sellaista, joka laukaisee sen mitättömyyden tunteen.

Ja sepä se, kun ne asteikot voi olla niin eri. Vertailussa ei tosiaankaan ole järkeä, mutta hetkittäin järki sumenee.

Sinäkin lohikäärme, onnekas vuosi tulossa siis sullekin!

Taikku, kiitos samoin! Kateus on varmaan yksi niistä vaikeimmista asioista tunnustaa itselleen ja muille. Onneksi mulla myös tyytyväisyys omaan elämään on koko ajan lisääntynyt iän myötä :)

Nonna, vaikka lause on ehkä itsestäänselvyys, on se tuolla tavalla painettuna jotenkin tosi napakka muistutus :) Kiitos samoin sinne!

Lumikko kirjoitti...

Cheri, kiitos samoin! Tuo on erittäin tärkeä viisaus. Siitä muistuu mieleeni eräs keskustelunpätkä lapsuudestani. Äiti mainitsi jossain yhteydessä kummitätini olevan hänen paras ystävänsä. Kysyin, oliko äiti varma, että hän on vastaavasti kummitätini paras ystävä. Äiti vastasi, ettei sillä ollut väliä: kummitäti oli joka tapauksessa hänelle se tärkein ja rakkain ystävä.

Hyvää lohikäärmeen vuotta sinullekin!

Pirjo, ehkä kateutta osuvampi sana onkin juuri tuo pienuuden tunne. Vaikka ei varsinaisesti kadehtisi toisen elämää tai haluaisi elää sellaista itse, voi silti tuntea itsensä jotenkin saamattomaksi/epäonniseksi tai pitää omaa elämäänsä kovin vaatimattomana ja tylsänä toisen elämään verrattuna.

Juu, asuin Tanskassa vuoden 90-luvun alussa ja olen käynyt siellä sen jälkeen lukuisia kertoja. Nuo mainitsemasi sarjat ovatkin minulle tuntemattomia, kiitos vinkeistä! Jotain olen yrittänyt DR:n "areenasta" katsoa, mutta sitä ei pystynyt täällä katsomaan. Pitääkin yrittää uudestaan. Omia suosikkisarjojani ovat Edderkoppen, Rejseholdet ja Örnen, sekä Lars von Trierin Riget. Nyt ajattelin tilata Forsvar-sarjaa dvd:llä.

Godt nytår, ha' det godt!

Lumikko kirjoitti...

Paula, se taisi olla ihan vain small talkia, kunhan nyt jotain jutteli. Minun pieni mieleni vain tarttui tuohon lauseeseen :)

Ja totta, mietitään myös muiden hyvinvointia :)

Katja, mietin sanomaasi sunnuntai-iltana saunassa, ja totesin että elämäni on pyörinyt hirveän paljon enemmän kuoleman kuin syntymän ympärillä. Se elämän suuri kuvio tasapainottuisi, jos tekisi/saisi omia lapsia. En tiedä, tuleeko tapahtumaan. Jos ei, niin kokemukseni elämästä jää kovin vaillinaiseksi - asia joka mietityttää aika usein.

Mutta syntymää ja kuolemaa on tietysti kaikessa, niin kuin epäilemättä tarkoititkin. Luonnossa, arjessa, tunteissa - kaikessa. Olen ihan samaa mieltä, että merkityksellisin on aina lähellä.

Samoin sinulle, Katja!

Karenina, niinhän minä olen, ja enimmäkseen olen valintaani tyytyväinen. Mutta sitten tulee näitä hetkiä ja tilanteita. Toisaalta eihän tässä elämä vielä ehtoolla ole (toivon mukaan) ja kaikenlaisia ambitioita ehtii vielä toteuttaa tai ainakin yrittää toteuttaa. Sehän oli yksi iso syy tähän elämänmuutokseen; että saisi aikaa ja tilaa vihdoin tehdä niitä asioita, joista on aina haaveillut. Kateuteni taitaa yleensäkin kohdistua lähinnä niihin ihmisiin, jotka ovat uskoneet itseensä jo nuorella iällä ja toteuttaneet määrätietoisesti kutsumustaan.

Kiitos samoin, Karenina!

Pisama, minä en noista "perusjutuista" muista koskaan kadehtineeni ketään, omat kateuden aiheeni ovat aina liittyneet juuri tuohon Kareninallekin mainitsemaani ambitio-osastoon. Mutta tavallaan ymmärrän senkin, että sellaista hyvää peruselämääkin kadehditaan. Voihan se monien mielestä tuntua suorastaan saavuttamattomalta, jos oma elämäntilanne on kovin kaukana siitä ja kuitenkin haaveilee vaikkapa nyt sitten hyvästä parisuhteesta, vakaasta toimeentulosta ja ehkä siitä talostakin.