Mukavan kotikutoinen ja epätrendikäs kahvila Laugavegurilla. Paahdettu leipä tonnikalasalaatilla ja vihreällä salaatilla oli todella hyvää, samoin kaakao kermavaahdolla. Asiakaskunnassa ainakin päiväsaikaan kaikki ikäluokat edustettuina, vauvasta vaariin.
Pieni 50-lukulainen helmi Skólavörðustígurilla. Vaikka kahvila on pieni ja suosittu, siellä tuntuu aina olevan pöytiä vapaana. Tarjoilupuolella on panostettu makeisiin herkkuihin. Paikassa ei soiteta musiikkia, joten tunnelma on rauhallinen. Reykjavikin vanhimpiin kahviloihin lukeutuva Mokka on perustettu vuonna 1958.
Todella kodikas ja viihtyisä pikkukahvila Karastigurin ja Frakkastigurin kulmassa. Tee tarjoillaan kannussa, josta riittää hyvinkin kolmekin kupillista. Nurkassa on levysoitin ja LP-levyjä, joita asiakkaat voivat itse laittaa soimaan.
Istuimme pöytään, jossa olisi ollut mahdollista lakata kynnet kahvinjuonnin lomassa; pöydällä oli kirjava kokoelma kynsilakkapulloja, pumpulia ja kynsilakanpoistoainetta. Pöydän toiseen päähän istahtanut rouva tekikin itselleen pikaisen manikyyrin espressoaan odotellessaan.
Aivan guesthousemme vieressä sijainnut Café Loki oli tilava ja valoisa toisen kerroksen kahvila, jonka ruokalista koostui yksinomaan perinteisistä islantilaisista pikkupurtavista. A-P söi islantilaisen lihakeiton, itse tyydyin ohukaisiin. Ikkunasta näkyi veistoksellinen Hallgrímskirkja. Kahvilan oma yrttiteesekoitus piti sisällään ainakin koivua ja sammalta.
Enemmän baari kuin kahvila, mutta oikein viihtyisä paikka myös teekupin äärellä istuskeluun. Mukavan nukkavieru tunnelma. Iltasella olisin mielinyt viiniä, mutta sitä paikassa ei ollut tarjolla. Viini on edelleen kallista Islannissa, kuten tuontitavara yleensäkin.
Hjemmi & Valdia vastapäätä kadun toisella puolella on hyvä ja viihtyisä kasvisravintola Á Naestu Grösum (Laugavegur 20 b, 2. kerros).
Sokerina pohjalla yksi Reykjavikin värikkäimmistä kahviloista, joka sijaitsi kivenheiton päässä majapaikastamme. Kirpparilöydöillä kalustettu, olohuonemainen paikka, jonka ilmapiiri on boheemi muttei sisäänpäinlämpiävä.
Paljon, paljon muitakin oli, kuten vuonna 1951 perustettu diner-henkinen Prikid Laugavegurin alkupäässä ja vanhassa kalastajamajassa toimiva Café Haiti Reykjavikin satamassa. Paljon kehuttu Grai Kotturinn jäi kokematta, kuten niin moni muukin paikka.
Ravintoloista erikoismaininnan ansaitsee Klapparstigurilla sijaitseva Gamla Vinhusid, jonka islantilaisittain poikkeuksellisen halpa lounas (alle 1000 kruunua) oli yksi matkamme maistuvimmista aterioista. Kun kehuimme tarjoilijalle aterian harvinaisen hyvää hinta-laatusuhdetta, hän kertoi paikan omistajapariskunnan halunneen mukauttaa ravintolansa hintatason vuoden 2008 talousromahduksen jälkeiseen tilanteeseen, jotta paikallisillakin olisi varaa syödä ulkona (tai ainakin heidän ravintolassaan).
11 kommenttia:
Kiitos ihanasta nojatuolimatkasta! :) Tuo manikyyri yhteisessä kahvipöydässä kuulosti kyllä hieman hassulle; kuka haluaa haistella kynsilakanpoistoainetta kahvinjuonnin lomassa tai varistella kynnenmuruja pöydältä ennen leivoslautasen laskemista?
Nämä postauksesi ovat kyllä oikeita aarteita sellaiselle, joka on suuntaamassa Islantiin, ja meissä muissa sitten matkakuume nousee :).
Nämä entrysi ilahduttavat minua yhä kamalan paljon. Kiitos, kiitos, kiitos.
Mietin kynsilakkailusta samaa kuin Maria! Innovatiivisuudesta pisteet silti.
Ihanan oloisia paikkoja kaikki. Taas kasvoi matkakuume. Samalla tuli sellainen epämääräinen ikävän tunne... Kuulostan varmaan hörhöltä, kun en ole koskaan Islannissa käynyt, mutta nuo kahvilat sekä ylipäätään kuvasi Reykjavikistä vaikuttavat jotenkin niin ihmeellisen kotoisilta, että tuonne voisi tuntea vaikka kuuluvansa. :)
Ihana Reykjavik! Niin lähellä mutta kovin erilainen. Parin vuoden takaiset muistot nousivat mieleen postauksistasi! Kiitos.
Kiva nähdä niin erilaisisa oloja ja maisemia.
Tän ihanan nojatuolimatkan jälkeen on pakko itsekin päästä Islantiin:)
Maria, eipä kestä :) Hassua se olikin, mutta kuten Salla sanoi, pisteet täytyy antaa innovatiivisuudesta. Jos asuisin Reykjavikissa ja lakkaisin sormenkynsiäni (mitä en tee, ne kun ovat niin nysät enkä jaksaisi aina olla lakkaamassa), kävisin taatusti hoitamassa homman tuossa kahvilassa :)
Olen itse saanut niin paljon hyviä vinkkejä opaskirjoista, tuttavilta ja netistä, että on vain mukavaa voida olla joskus itsekin hyödyksi muille. Toivottavasti joku Islantiin suuntaava joskus löytää näitä postauksiani Googlen kautta!
Salla, ihana kuulla! Vielä pari postausta samasta aihepiiristä tulossa...
Katja, minulla oli tuo sama tunne pitkään, jo ennen kuin olin käynyt maassa. Eli ei kuulosta yhtään hörhöltä! Nyt paikka oli muuttunut vielä entistäkin sympaattisemmaksi; luulen että talousromahdus karsi sellaista pintatrendikkyyttä ja toi ihmisistä esiin aitoutta.
anja, ole hyvä :) Sinullakin siis muistoja!
Sirkka, jos erilaisuutta kaipaa, Islanti on tosiaan oiva matkakohde suht lähellä.
Katja, toivottavasti pääset!
mää haluuuuuun edelleeeeen tonne. Ihania kuvia!
Kattelin justee että majotus kahelle ja lennot alkaen 440... Hmmm.. ;)
Tosin voisin asuakkin. Tuollaisessa eriivärisessä talossa. Lapsilleni kyllä laittaisin villasta ja toppaa!
Hassua, et mä, hyrisiä halajan hyrisemään. Oon aina haluunnut.
Jokin tuossa kiehtoo niin... Ehkä se on tuo kyslakkaus ja levarit(kin)!
Siis tänk juu näistä Lumi!
(ekas käyn toisella laidallla maailman vaiks tää pyöree onkin, mut nyt on kuume. IslantiKUUME.)
Niina, voisin asua minäkin. En tiedä, alkaisko sitten ahdistaa se maailman laidalla olo. En usko, että se.
Hyvää matkaa maailman toiselle kyljelle!
apua! nämä islantikuvat aiheuttavat levottomuutta. tekisi heti mieli varata matka tuohon satumaahan!!
Penni, tuumasta toimeen vaan :)
Lähetä kommentti