 |
| Kate Bushin kuva leikekirjastani. |
Lyhytkin Helsingin reissu ravitsee ja ruokkii, kulttuurinnälkää ja mielikuvitusta lähinnä. Yhtä usein ne -lyhyetkin- väsyttävät, uuvuttavat ja köyhdyttävät. En minä näissä junissakaan niin kovin hyvin viihdy.
Olen ottanut tavakseni myydä joka reissulla pari kirjaa divariin. Niillä rahoilla sitten kahvittelen jossain keskustan järjettömän tyyriistä kahviloista, ikään kuin ilmaiseksi.
Tänään nähtyä:
Yksinäinen ja alkoholisoitunut nainen lempiohjaajani Mike Leigh'n uusimmassa elokuvassa, joka huokuu myötätuntoa ja inhimillisyyttä mutta loppuu kuin seinään.
Kahvilan syrjäisessä nurkkapöydässä istunut nainen, joka luki Albert Camus'n Sivullista.
Romanilehteä kadunkulmassa kaupitellut nainen, jonka mustan hameen uumenista tipahti kadulle upouusi miesten sukkapari.
Joutseneksi muuttuva nainen Darren Aronofskyn hurjassa elokuvassa. Tätä kaunista ja lahjakasta naista esittävälle kauniille ja lahjakkaalle naiselle povaan parhaan naispääosan Oscaria sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.
Ja päässä on soinut tämä, yhtä komeasti ja koskettavasti kuin aina.
10 kommenttia:
Olin juuri Helsingissä muutaman päivän ja virkistyin kaikin tavoin. Jopa ne järjettömän tyyriit ravintolat ja kahvilat piristivät mukavasti. Helsinki on sopiva kaikin tavoin, kulttuuria, ihmisiä, kompakti koko. Väsynyt olin minäkin kotiin saavuttuani, mutta kannatti se reissu kuitenkin !
Blogissani on sinulle jotain :-)
Petriina, kyllä minäkin yleensä virkistyn, pienissä erissä nimenomaan. Ja toisaalta väsyn. Ehkä eniten ees taas reissaamisesta.
Helsinki on tosiaan sopivan pieni, tosin mulle kelpaisi hyvin vielä sitäkin pienempi pääkaupunki. Reykjavik on aika täydellinen, yksi pääkatu jonka varrella on kaikki :)
Oi, kiitos kovasti, palaan siihen pian!
Kiitos elokuvavinkeistä! Vaikuttavat mielenkiintoisilta, vaikka luultavasti jäävät katsomatta (tuskin tulevat näille kulmille teattereihin?). Oi, Kate Bush, yksi parhaista ja nerokkaimmista!
Minä taidan olla kummallinen, kun en saa oikein sinne Hesaan lähdettyä kuin niin harvoin. Minua väsyttää välillä jo pelkkä kaupungin Prismassa käynti... ;).
Pellon pientareella, luulenpa melkein että tulevat näillekin kulmille ennen pitkää, tuo Black Swan ainakin.
En minäkään Helsingissä huvikseni näin usein hyppää, vaan töiden takia. Mieluiten kävisin pari kertaa kuussa.
Näytteleekö tuossa Black Swan elokuvassa Natalie Portman? En ole pitänyt häntä kummoisena näyttelijänä. En tosin ole nähnyt hänen näyttelevän viime vuosina. Minua taas vähän häiritsee se, että niin usein amerikkalaisissa elokuvissa näyttelijät ovat konventionaalisella tavalla kauniita. Näinhän se tuntuu olevan kotimaisissakin elokuvissa. Pienemmällä rahalla tehdyissä independent tyyppisissä elokuvissa näkee kyllä hyvin eri näköisiä persoonallisia tyyppejä. Huomaan usein että tällaisissa elokuvissa tarinatkin ovat usein kiinnostavampia.
Minunlaiselle ikimaalaiselle Helsingin reissu tekee aina hyvää ja on hintansa fäärti!
Juuri tuollainen istuskelu jossakin mielenkiintoisessa ja tyyriissäkin kahvilassa tuntuu tosi kivalta. Meiltä Keski-Pohjanmaalta on matkaa maailman metropoleihin, Helsinkiinkin. Onneksi junat kulkevat nopeammin ja ajallisesti matkaa taittaa lähes puolet nopeammin kuin ennen vanhaan. Itsekin pyrin jo etukäteen säästämään sivuun tällaisia reissuja varten. Tuntuu sitten niin hyvältä saada nauttia kaikesta unelmoidustaan.
Tuota elokuvaa on kehuttu kovin monelta taholta. Heräsi kiinnostus kyllä. Haluaisin katsoa sen kotona ja vuokrata se.
Kate Bush on jäänyt itseltäni vähemmälle huomiolle. Nyt katselin ja kuuntelin noita muitakin kappaleita ja muistan tykänneeni tästä http://www.youtube.com/watch?v=-1pMMIe4hb4&feature=relmfu
Olen muuten myös tykännyt Mike Leighin elokuvista. Onhan niitä hyviä kaupallisiakin elokuvia.
Inabeda, minusta Natalie Portman on siitä harvinainen Hollywood-tähti, että hän on sekä kaunis että osaa näytellä. Siis todella kaunis ja osaa todella näytellä. Samaa ei voi sanoa kovin monesta filmitähdestä hänen ikäluokassaan.
Tässä Black Swanissa hän on parempi kuin koskaan, todella ilmeikäs ja vaikuttava. Elokuvassa on -yllättävää kyllä- paljon samaa kuin itävaltalaisen Michael Haneken kymmenen vuoden takaisessa Pianonopettajassa. Aika rankka ja pelottava tarina häiriintyneestä äiti-suhteesta, tukahdutetusta seksuaalisuudesta, baletin fyysisestä rääkistä, ehkä myös skitsofrenian puhkeamisesta (se on toki vain yksi tulkintamahdollisuus). Suosittelen, samoin kuin Mike Leigh'n uusinta. Siinä näyttelijät eivät ole konventionaalisella tavalla kauniita, mutta kerta kaikkiaan upeita. Ymmärrän siis hyvin, mitä ajat takaa.
Vaihdoin tuohon linkiksi oman arvosteluni Leigh'n elokuvasta, jonka jouduin tosin kirjoittamaan niin nopeasti, että se ei ehkä tee oikeutta kaikille elokuvan hienouksille.
Rita, minulla on ehkä vielä niin vähän aikaa siitä kun asuin (kokonaan) Helsingissä, etten osaa oikein nauttia siten kuin ehkä voisi. Mutta huomaan sen koko ajan lisääntyvän, siis sellaisen mukavan turistiolon, ikään kuin olisi ulkomailla. Silloin on tosiaan ihana nautiskella kahviloista, ravintoloista ja kulttuuritarjonnasta.
Youtubesta löytämäsi Wuthering Heights on Kate Bushin tunnetuin kappale. Se on tosiaan hieno.
Mie ihailen noita sun Penguin Books -mukejasi. Lontoostako niitä saa?
Helsingin hulina on hyvä juuri pieninä annoksina. Ihmisten tuijottelu on parasta.
onnenpäivänen, toin Penguin-mukeja Suomeen silloin kun toimin myymäläpäällikkönä ja sisäänostajana. Meillä taitaa olla niitä kymmenkunta... Ihan Helsingistä ostettuja siis. Tällä hetkellä en tiedä saako niitä muualta kuin Mariankadun Rosebudista Kruununhaasta (sielläkin on vain muutamaa mallia). Lontoosta saa taatusti! Ja varmaan netistäkin, mitäs sieltä ei saisi :)
Lähetä kommentti