Tein ennakkojutun Helsingissä ensi viikolla pidettävästä afrikkalaisen elokuvan festivaalista ja sain sitä varten katsottavakseni elokuvia Kamerunista, Etelä-Afrikasta ja Senegalista. Ennakkokatseluun annettavat elokuvat ovat yleensä pelkkiä kiekkoja, ilman kansia ja kansitaidetta. Elokuvan nimi on kirjoitettu levyyn tussilla.
Se ei riitä minulle. Tarvitsen ensivaikutelman. Etsin netistä elokuvan julisteen ja vasta yhdistettyäni mielessäni sen käsillä olevaan, vaatimattomaan kiekkoon, olen valmis katsomaan elokuvan. Olen siis tässä suhteessa ulkonäkokeskeinen. Katsomieni elokuvien julisteet yllä. Aika herkullisia verrattuina pelkkiin poltettuihin kiekkoihin.
Taakse on onneksi jäänyt aika, jolloin hän ei suostunut pyörätuoliin istumaan (koska ei muka ollut tarpeeksi sairas). Nyt museon vahtimestarit rientävät hakemaan pyörätuolia heti kun näkevät isän kumaraisen hahmon ovella. Isä antautuu mielellään työnneltäväksi ja nauttii jopa luiskien hurjista alamäistä, jotka mennäänkin vauhdilla.
6 kommenttia:
Kaikki julisteet, varsinkin keskimmäinen, herättävät mielenkiinnon! Mihin lehteen juttusi tulee?
Minustakin nuo julisteet ovat kiehtovia. En taida päästä katsomaan tuota satelliittia, mutta Kiasmassa jo tosiaan kävin. Pidin näyttelystä, se herätti paljon ajatuksia ja aion sinne vielä uudelleen, moni video jäi katsomatta.
Otsikostasi tuli heti mielleyhtymä:
Afrikka tuli luokseni ja katsoi minua rävähtämättä suoraan silmiin.
Pienen mökin emäntä, se tulee yhteen verkkojulkaisuun :)
Kirjailijatar, Kiasman näyttelyyn täytyy kyllä mennä oikein ajan kanssa, siellä ei taida tunti pari riittää mihinkään...
Hippokampustaja, ehkä niinkin :) Elokuvat olivat kyllä kaikki hyväntuulisia, kertoivat rohkeista ja pärjäävistä afrikkalaisnaisista ja -tytöistä jokikinen.
ooo, olin ihan unohtanut että tuollainenKIN elokuvatapahtuma on olemassa! jännää... :)
anua, juu, se järjestetään nyt toista kertaa. Sattuu nyt sopivasti samaan aikaan ARSin kanssa :)
Lähetä kommentti