Kuten jo mainitsinkin, Wim WendersinPina-elokuva oli yksi matkan kohokohdista. Dokumentti on omistettu tanssija Pina Bauschin (1940-2009) muistolle ja kaikki sen koreografiat ovat Bauschin käsialaa. 3D-teknologia elävöittää hienosti tanssijoiden liikkeitä. Kivaa, että tekniikkaa on vihdoin alettu hyödyntää muissakin kuin fantasia-, toiminta- ja animaatioelokuvissa.
En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut modernista tanssista, mutta Pina sai minut katsomaan sitä uudella tavalla. Tanssihan on hurjaa ja hauskaa (ehkä suurin yllätys) ja ihmeellisen oivaltavasti eksistentiaalisten kysymysten äärellä.
Myös elokuvan traileri on katsomisen arvoinen, vaikkei siitä se 3D-efekti välitykään.
Pina Bausch on todellinen ikoni. Minäkään en ole koskaan ollut mikään modernin tanssin ihailija, mutta olen kaksi kertaa käynyt Pina Bauschin Tanztheaterissa Wuppertalissa ja ne on olleet uskomattoman hienoja elämyksiä.
Tämä on eka 3D-elokuva, mikä mua kiinnostas nähdäkin. Kuvittelisin että juuri tuossa 3D tuo todellakin uuden ulottuvuuden elokuvaan. Vaikka sitten taas; olen vähän skeptinen tanssin toimivuudesta telkassa tai elokuvissa, noin niinku yleensä. Ton trailerin oon nähnyt aimminkin ja se kyllä näyttää hyvältä ja kiinnostavalta.
Mä en tunne tanssitaidetta kovin hyvin, mutta ne modernin tanssin esitykset mitä mä oon käynyt kattomassa on koskettanut ja vaikuttanut muhun ihan eri tavalla ja isommin kuin vaikka klassinen baletti (mistä kyllä tykkään myös). Mutta aika harvoin olen käynyt katsomassa mitään tansseja, enkä todellakaan tunne alaa.
Olen ihan pökkelö tanssitaiteen osalta siinä mielessä että en tiedä nimiä, enkä osaa edes nimetä merkkiteoksia. Muistan kuitenkin hyvin selkeästi sen kun tajusin tanssin ensimmäisen kerran, katsojana. Telkkarista tuli joku tasokas nuorten tanssikilpailu ja siinä kaksi osallistujaa esitti saman modernin koreografian. Ero oli huikea: toisen tanssijan ruumis teki kyllä kaikki liikkeet, mutta toinen osasi tehdä näkyväksi myös tuhat muuta asiaa. Hänen esittämänään näin tarinan ja tunteet.
Se oli vahva ahaa-elämys. Traileri oli houkutteleva, joskin harmitti että olen hukannut päästäni kaikki saksan sanat... Eivät ne sinne koskaan oikein tarttuneet :)
Allu, elokuvassa tanssivat nimenomaan tuon Wuppertalin teatterin tanssijat, kaikki Bauschin entisiä oppilaita ja kollegoja. Voin kuvitella, että näkemäsi esitykset ovat olleet vaikuttavia!
sanna, mullakin tämä oli vasta toinen 3D-kokemus, eka oli Burtonin Liisa Ihmemaassa. Tähän ko. tekniikka todellakin sopi hyvin ja luulen melkein, että kokemus oli vaikuttavampi kuin tanssin katsominen livenä lavalta: kamera pääsi niin lähelle tanssijoita ja kuitenkin tuntui siltä, kuin olisi seurannut esityksiä paikan päällä eikä valkokankaalta.
Klassisesta baletistakin innostuin (uudestaan) elokuvan ansiosta: Black Swan herätti kipinän siihen.
Mulla on balettitrauma lapsuudesta. Kävin joskus 7-vuotiaana balettitunneilla ja olin heti ekalle kerralle väärin pukeutunut: froteiset pink panther-sortsit ja t-paita (muilla voimistelupuvut). Ja esityksessäkin liihottelin väärään suuntaan, tuottaen häpeää koko poppoolle.
Pilvitarha, eipä mullekaan tule äkkiseltään mieleen muita merkkiteoksia kuin Joutsenlampi ja Pähkinänsärkijä... Tämä Pina-elokuva taisi olla mulle se ahaa-elämys, jonka avulla "tajusin" tanssia (kunnolla) ensimmäisen kerran. En pitkästynyt lainkaan enkä hairahtunut ajattelemaan omiani (kuten _aina_ klassisen musiikin konserteissa), vaan tulin imaistuksi mukaan niihin tarinoihin ja tunnetiloihin, joita tanssijat välittivät. Se varmaan auttoi, että kaikkea sai seurata niin läheltä, eikä kaukaa katsomosta.
Ooh la la, olet siellä! Tämä onkin mukava vuodenaika kun ei ole vielä niin lämmintä. Syksy on myös hyvää aikaa, olin muutama vuosi sitten Pariisissa lokakuussa ja oli 20 astetta mikä itse asiassa on just passeli lämpötila mulle, jos menee yli 25 niin tulee huono olo.
Kävelin myös rue Mouffetardin kulmilla, Maraisin alue jäi myös mieleen. Missä päin teidän majoitus on?
Ai niin, Pilvitarha, eivät tarttuneet saksan sanat minunkaan päähäni niiden kuuden vuoden aikana, jotka kieltä koulussa luin. Kieliopista puhumattakaan. Mutta tuo postauksen otsikko on Pina B:n lausahdus ja tarkoittaa suunnilleen: "Tanssikaa, tanssikaa... muuten olemme hukassa."
Inabeda, ollaan jo tultu takaisin Suomeen. Majoituttiin Seinen eteläpuolella, Place d'Italien lähellä. Helle ja suurkaupunki ovat tosiaan uuvuttava yhdistelmä - siksi syksy ja kevät ovat parhaita matkustusajankohtia ainakin mulle. Ja joulukuu on yleensä tunnelmallinen missä tahansa.
Olen iloinen, että saan matkustaa milloin mihinkin näin blogien kautta, hyvässä seurassa ja silti aika kotoisasti paikallani istuen. Ihania kuvia ja tanssia, sitä minä rakastan yli kaiken ja enemmän. Ihminen on mielestäni todella kaunis tanssiessaan.
Aivan maallikko tanssitaiteen suhteen minäkin, kuin moni muukin toteaa. Tassi on kuin runoa, jolla voi hienosti ilmentää tunteita ja tarinoita. Pina / trailer oli tosi kiinnostava! Ja koko tuo kooste Pariisin matkaltasi on innostava. Pariisissa ei ole koskaan tullut käytyä. Mutta muistan ihastuneeni jo nuorena Mika Valtarin tekstien välityksellä tähän hienoon kulttuurikaupunkiin.
Rita, tanssi on selvästi sukua runolle. Minäkin olen ihastunut maihin ja kaupunkeihin kirjojen ja elokuvien välityksellä; useinkaan ei tunnu tarpeelliselta käydä itse paikan päällä, riittää kun tarttuu kirjaan tai katsoo elokuvan.
12 kommenttia:
Pina Bausch on todellinen ikoni. Minäkään en ole koskaan ollut mikään modernin tanssin ihailija, mutta olen kaksi kertaa käynyt Pina Bauschin Tanztheaterissa Wuppertalissa ja ne on olleet uskomattoman hienoja elämyksiä.
Tämä on eka 3D-elokuva, mikä mua kiinnostas nähdäkin. Kuvittelisin että juuri tuossa 3D tuo todellakin uuden ulottuvuuden elokuvaan. Vaikka sitten taas; olen vähän skeptinen tanssin toimivuudesta telkassa tai elokuvissa, noin niinku yleensä. Ton trailerin oon nähnyt aimminkin ja se kyllä näyttää hyvältä ja kiinnostavalta.
Mä en tunne tanssitaidetta kovin hyvin, mutta ne modernin tanssin esitykset mitä mä oon käynyt kattomassa on koskettanut ja vaikuttanut muhun ihan eri tavalla ja isommin kuin vaikka klassinen baletti (mistä kyllä tykkään myös). Mutta aika harvoin olen käynyt katsomassa mitään tansseja, enkä todellakaan tunne alaa.
Olen ihan pökkelö tanssitaiteen osalta siinä mielessä että en tiedä nimiä, enkä osaa edes nimetä merkkiteoksia. Muistan kuitenkin hyvin selkeästi sen kun tajusin tanssin ensimmäisen kerran, katsojana. Telkkarista tuli joku tasokas nuorten tanssikilpailu ja siinä kaksi osallistujaa esitti saman modernin koreografian. Ero oli huikea: toisen tanssijan ruumis teki kyllä kaikki liikkeet, mutta toinen osasi tehdä näkyväksi myös tuhat muuta asiaa. Hänen esittämänään näin tarinan ja tunteet.
Se oli vahva ahaa-elämys. Traileri oli houkutteleva, joskin harmitti että olen hukannut päästäni kaikki saksan sanat... Eivät ne sinne koskaan oikein tarttuneet :)
Allu, elokuvassa tanssivat nimenomaan tuon Wuppertalin teatterin tanssijat, kaikki Bauschin entisiä oppilaita ja kollegoja. Voin kuvitella, että näkemäsi esitykset ovat olleet vaikuttavia!
sanna, mullakin tämä oli vasta toinen 3D-kokemus, eka oli Burtonin Liisa Ihmemaassa. Tähän ko. tekniikka todellakin sopi hyvin ja luulen melkein, että kokemus oli vaikuttavampi kuin tanssin katsominen livenä lavalta: kamera pääsi niin lähelle tanssijoita ja kuitenkin tuntui siltä, kuin olisi seurannut esityksiä paikan päällä eikä valkokankaalta.
Klassisesta baletistakin innostuin (uudestaan) elokuvan ansiosta: Black Swan herätti kipinän siihen.
Mulla on balettitrauma lapsuudesta. Kävin joskus 7-vuotiaana balettitunneilla ja olin heti ekalle kerralle väärin pukeutunut: froteiset pink panther-sortsit ja t-paita (muilla voimistelupuvut). Ja esityksessäkin liihottelin väärään suuntaan, tuottaen häpeää koko poppoolle.
Pilvitarha, eipä mullekaan tule äkkiseltään mieleen muita merkkiteoksia kuin Joutsenlampi ja Pähkinänsärkijä... Tämä Pina-elokuva taisi olla mulle se ahaa-elämys, jonka avulla "tajusin" tanssia (kunnolla) ensimmäisen kerran. En pitkästynyt lainkaan enkä hairahtunut ajattelemaan omiani (kuten _aina_ klassisen musiikin konserteissa), vaan tulin imaistuksi mukaan niihin tarinoihin ja tunnetiloihin, joita tanssijat välittivät. Se varmaan auttoi, että kaikkea sai seurata niin läheltä, eikä kaukaa katsomosta.
Ooh la la, olet siellä! Tämä onkin mukava vuodenaika kun ei ole vielä niin lämmintä. Syksy on myös hyvää aikaa, olin muutama vuosi sitten Pariisissa lokakuussa ja oli 20 astetta mikä itse asiassa on just passeli lämpötila mulle, jos menee yli 25 niin tulee huono olo.
Kävelin myös rue Mouffetardin kulmilla, Maraisin alue jäi myös mieleen. Missä päin teidän majoitus on?
Ai niin, Pilvitarha, eivät tarttuneet saksan sanat minunkaan päähäni niiden kuuden vuoden aikana, jotka kieltä koulussa luin. Kieliopista puhumattakaan. Mutta tuo postauksen otsikko on Pina B:n lausahdus ja tarkoittaa suunnilleen: "Tanssikaa, tanssikaa... muuten olemme hukassa."
Inabeda, ollaan jo tultu takaisin Suomeen. Majoituttiin Seinen eteläpuolella, Place d'Italien lähellä. Helle ja suurkaupunki ovat tosiaan uuvuttava yhdistelmä - siksi syksy ja kevät ovat parhaita matkustusajankohtia ainakin mulle. Ja joulukuu on yleensä tunnelmallinen missä tahansa.
Kiitos tästä elokuvavinkkauksesta. Kuuluu sarjaan "pakko nähdä" - siis minun.
Bluesea
Olen iloinen, että saan matkustaa milloin mihinkin näin blogien kautta, hyvässä seurassa ja silti aika kotoisasti paikallani istuen. Ihania kuvia ja tanssia, sitä minä rakastan yli kaiken ja enemmän. Ihminen on mielestäni todella kaunis tanssiessaan.
Bluesea, eipä kestä!
Tuikkis, monet nojatuolimatkat olen tehnyt minäkin blogien välityksellä. Ja tanssi tosiaan kaunistaa ihmisen, herättää eloon.
Aivan maallikko tanssitaiteen suhteen minäkin, kuin moni muukin toteaa. Tassi on kuin runoa, jolla voi hienosti ilmentää tunteita ja tarinoita. Pina / trailer oli tosi kiinnostava! Ja koko tuo kooste Pariisin matkaltasi on innostava. Pariisissa ei ole koskaan tullut käytyä. Mutta muistan ihastuneeni jo nuorena Mika Valtarin tekstien välityksellä tähän hienoon kulttuurikaupunkiin.
Rita, tanssi on selvästi sukua runolle. Minäkin olen ihastunut maihin ja kaupunkeihin kirjojen ja elokuvien välityksellä; useinkaan ei tunnu tarpeelliselta käydä itse paikan päällä, riittää kun tarttuu kirjaan tai katsoo elokuvan.
Lähetä kommentti