Tunnelmallisimmillaan kauppa on myöhään illalla, jolloin siellä on yleensä myös rauhallisempaa (lue: vähemmän turisteja) kuin päivällä. Kirjoja saa hiplata ja lueskella kaikessa rauhassa vaikka tuntikausia. Jos kaipaa omaa rauhaa, kannattaa hipsiä yläkertaan. Siellä kirjailijoiden haamut pitävät omia pitojaan.
20 kommenttia:
Oih ja voih, tahtoo tuonne! Ihania kuvia :). Hyllyt pursuilevat kirjoja kuin lukutoukan kotona... Kiitos linkityksestä!
Suorastaan lumoavan houkuttelevia kuvia. Täydellinen kirjakauppa! En ymmärrä, miten on mahdollista, että olen käynyt Pariisissa käymättä tuolla - Shakespeare & Compaby -kirja minulla sentään oli siloin matkalukemisena.
Erityisen ihastuttavalta kuulostaa tuo, että kaupassa voi vaellella pitkiäkin aikoja ilman että kukaan tulee häiritsemään. Kirjakaupassa on saatava haaveilla ja hiplailla rauhassa. Voi vaikka nähdä kirjailijan haamun, tosiaan...
Pienen mökin emäntä, hyllyt kirjaimellisesti pursuilevat kirjoja, niitä on lattiasta kattoon (ja lattioilla) joka puolella -oikea lukutoukan paratiisi :)
Jenni, minäkin ehdin käydä Pariisissa monta kertaa käymättä Shakespeare & co:ssa, en vain jotenkin ollut siitä tietoinen/kiinnostunut nuorempana. Kaupassa saa tosiaan haahuilla vaikka kuinka pitkään ilman että kukaan katsoo perään. Yläkerrassa on jopa pieniä sängyn tapaisia; en tiedä, pistäisikö kukaan pahakseen, jos sinne kellistyisi päiväunille tai lueskelemaan...
Se taisi olla juuri tuo kirjakauppa, joka oli Rakkautta ennen aamua -elokuvan alkukohtauksen näyttämönä.
Niinkin lähellä kuin Pietarissa on ihania kirjakauppoja! Mm. yksi, joka on auki ympäri vuorokauden. En valitettavasti muista sen nimeä; vuosia sitten kävin kaupungissa säännöllisesti tapaamassa suomalaista ystävääni.
Hän on ollut takaisin Suomessa jo monta vuotta ja välillä kaipaan Pietarin valkeita öitä...
Hoo Moilanen, minä en muistakaan ko. kohtausta, vaikka olen elokuvan kyllä nähnyt... Pitääpä katsoa uudestaan sillä silmällä!
Ihania kirjakauppoja on varmasti kaikkialla. Ympärivuorokautinen aukiolo kuulostaa hyvältä, kirjan tarvehan voi tosiaan yllättää vaikka keskellä yötä :)
Tuota minäkin olen miettinyt heinäkuussa. Jostakin luin, että kirjakauppias on majoittanut satunnaisia kulkijoita siellä yläkerrassa.
Ihanat värit! Voi noita portaitakin!
Kiinnostaa, mitä selailit ja ostitko jotakin? Millainen hintataso oli?
Ihania kuvia ja asioita :)
Oi ja voi, nyt ihanuutta ruudun täydeltä. Kiitos!
Kaupalla on nettisivutkin josta käy ilmi yhtä sun toista.
http://www.shakespeareandcompany.com/
Minäkin täällä huokailen oi ja voi! Houkuttelevan ihania kuvia. Kiitos. Ja tuo nettisivukin on tehty aivan samassa hengessä.
Voiko parempaa olla kuin kirjakauppa, joka rakastaa lukijoita juuri tuolla tavalla kuin kerroit sanoin ja kuvin. Muistan aina, kuinka Ottawassa astuin kirjakauppaan, vastaan tuli kahvin tuoksu, siellä täällä näkyi pehmeitä nojatuoleja ja kirjoihinsa kaikessa rauhassa syventyneitä lukijoita.
Oi noita vihreitä oven- ja ikkunapieliä, kirjahyllyjä ja pieniä pöytiä ulkona, täydellistä.
Katja, minäkin luin jostain, että kirjakaupassa on töissä nuoria kirjailijanalkuja, jotka saavat yöpyä pientä työpanosta vastaan yläkerrassa. Ilmeisesti siellä on siis jonkinlaiset sosiaalitilatkin jossain.
Kaupassa on sikin sokin uusia ja käytettyjä kirjoja (ehkä ainoa asia, jonka tekisin toisin, jos itse pyörittäisin ko. kauppaa), käytettyjen hinnat näyttivät pyörivän enimmäkseen siinä 4-7 euron tuntumassa, ainakin pehmeäkantisen fiktion osalta. Uusissa kirjoissakin oli panostettu pokkarilaitoksiin, hinnat fiktiossa 12-20 euron välillä.
Istuskelin siellä pariinkin otteeseen ja lueskelin mm. Siri Hustvedtin uusinta ja elokuvakriitikko Jonathan Rosenbaumin esseitä. Kumpaakaan kirjaa en lopulta ostanut: Rosenbaumin tekstit löytyvät hänen nettisivuiltaan ja Hustvedt on näköjään käännetty jo suomeksikin. Päädyin sitten ostamaan Cara Blackin Pariisiin sijoittuvan dekkarisarjan osan Murder in Bastille uutena ja Mohsin Hamidin The Reluctant Fundamentalistin käytettynä.
Melkein kulman takana on muuten mukavan kanadalaismiehen pitämä divari, joka on niin ikään täynnä englanninkielisiä kirjoja (kauppa on pienellä sivukujalla, ulkona liehuu Kanadan lippu). Hänen putiikissaan oli parempi dekkarivalikoima kuin Shakespeare & co:ssa, ja kauppias oli hyvin avulias (tarjoutui tilaamaan A-P: tiedusteleman fantasiakirjan ja postittamaan sen hänelle Suomeen!).
milla, hyvä jos sain ihanuuden välittymään :)
jaana, ole hyvä vain, kiva kuulla että kuvat ilahduttavat :)
piilomaja, joo, linkkasinkin sivuilleen jo edellisen postauksen yhteydessä. Värikäs kollaasityyli sopii hyvin paikan henkeen.
Clarissa, en ole koskaan käynyt Kanadassa mutta olen kuvitellut siellä olevan juuri kuvaamasi kaltaisia kirjakauppoja. Mielikuvani taitaa perustua Louise Pennyn dekkareihin (joissa on mm. yksi ihana kirjakauppa!) ja ehkä myös Carol Shieldsin kirjoihin.
Shakespeare & co:sta se kahvin tuoksu puuttuu... Siellä on kyllä toisinaan sellainen tungos, että kahvit saattaisivat läikkyä kirjakasojen päälle :)
OOh! Miten hauskan ja tunnelmallisen näköinen paikka! Aivan ihana!
Kiitos, Lumikko, myös tuosta kanadalaisesta vinkistä! Oi, mitä palvelua! Ihana lukea näitä.
Voi miten hurmaava kauppa!
Minulta vain puuttuu Pariisi-geeni...Ollessani Irlannissa kollasin kaikki kirjakaupat ja antikvariaatit. Nyt taidan pian lähteä tekemään samaa Britanniaan. Onko tämä kielikysymys, sillä en ole lukenut ranskaa...en tiedä. Toisaalta luen kyllä ranskalaisia kirjailijoita. Pariisi oli minulle järkyttävä pettymys, vakka olin siellä huhtikuussa ja kaikkea...romantiikkaa. Näin vain valtaisasti kerjäläisiä, join elämäni kalleimman kahvin, jonka hinta ylitti jopa St. Moritzissa nautitun, en saanut kontaktia ihmisiin, kuten saan vaikkapa Keski-Euroopassa, josta olen saanut ikiaikaisia ystäviä monilta matkoilta.
Mutta tuo kauppa...
niminami, ihana on livenäkin :)
Katja, eipä kestä!
Leena Lumi, minulla taas on niin voimakas Pariisi-geeni (ja lisäksi Välimerellis-geeni), että välillä tuntuu siltä, että olen syntynyt väärään maahan :) Olen aika tummahiuksinen ja -silmäinen suomalaiseksi, en tiedä olisiko sillä vaikutusta asiaan. Saksa-geeniä minulla taas ei ole lainkaan, vaikka olen saksaa lukenutkin 6 vuotta.
Kerjäläisiä Pariisissa kyllä riittää, ja juomien hinnat kahviloissa ovat tähtitieteellisiä (vaikka ruoka onkin kohtuuhintaista). Ihmiset... olisiko se tietty itseriittoisuus kuitenkin enemmän suurkaupunkilaisuutta kuin pariisilaisuutta, en tiedä. Turisteihin siellä suhtaudutaan kuitenkin sallivammin kuin monissa muissa paikoissa, ovat kai niin tottuneita.
Irlanti on ihana!
Ihana, ihana, ihana! Tuollaisessa kaupassa voisin asua. Eikä haittaa että ranskan taitoni kattaa vain muutaman Piafin laulun ja pari lausetta päälle. :)
Aura, eikö olekin! Eikä ranskan taitoakaan tarvita, suurin osa kirjoista on englanninkielisiä :)
Tuollaiset kirjakaupat on ihania, samaa tyyliä hiljattain Irlannissa.
Hannele, olen ollut kerran Irlannissa, ja voin hyvin kuvitella, että siellä tätä tyyliä harrastetaan :)
Lähetä kommentti