 |
| Adam Korpakin piirros leikekirjastani. |
Kädet ovat se ruumiinosa, jolla suojaudutaan ja suojellaan, yritetään auttaa. Vien käteni sydämeni suojaksi, puolustamaan sitä levottomuutta herättäviltä leiriytyjiltä. Myös aivojen riehujille annan lähtökäskyn, mutta ne jatkavat kiihkeää pallotteluaan, hivuttautuvat kaavoitetun valveen alueelta unen kaoottisille kujille, petollisten naamiohuvien hetteikköön.
11 kommenttia:
No voi, uni olisi tarpeen, että jaksaa päivisin käsitellä huolia "oikealla otteella"! Hyvää tulevaa yötä toivottelen sinulle!
Itse olen joskus taannoin valvonut öitä ja kyllästynyt siihen, että aivot ovat liian täysillä töissä... Olen sanonut joskus itselleni: "Aivot kiinni!" Se on toiminut välillä.
Aivot toimii ja pelaa, vaikka kuinka käsillä suojaisi. Ehkä niitä aivoja on tosiaan joskus komennettava.
Yöllä aina kaikki tuntuu pahemmalta. Kurja tunne, kun miettii, miettii, murehtii ja unta ei oikein saa. Joskus aamu auttaa, ei toki aina.
Parempia öitä! Minulla pitäisi taas valvoa öitä ja nukkua päiviä.
Jaksamista! Toivottavasti olet jo unten mailla, kun kirjoitan tätä <3
Nonna, totta, onneksi huomenna on arkipäivä ja pääsee järjestämään asioita ihan konkreettisesti. Kiitos Nonna!
Hippokampustaja, kun oliskin noin tottelevaiset aivot... ;)
milla, näin on. Useimmiten sanonta "aamulla kaikki näyttää paremmalta" pitää onneksi paikkaansa, vaikkakaan ei aina. Yövalvominen töiden takia on varmaan rankkaa sekin.
Pienen mökin emäntä, kiitos taas. En ole ollut ennen puolta yötä unten mailla vuosiin, mutta ei siinä sinänsä mitään kurjaa ole, rytmini on kai luonnostaan sellainen iltapainotteinen. Mutta sitten kun vihdoin menee nukkumaan, olisi tietysti kiva saada unen päästä kiinni, eikä stressata asioita joille ei (ainakaan sillä hetkellä) mitään voi...
Oi, miten tuttua. Konkretia auttaa minulla. Se kun tosiaan pääsee käsiksi, tekemään sitä mitä tehdä voi. Kaikkea ei voi ja hyvin harvoin ainakaan siihen aikaan, kun haluaisi nukkua, paljon on myös sellaista epämääräistä huolta, jota ei voi järjestellä omalla toiminnalla pois tieltä. Joskus auttaa listaaminen ennen unille yrittämistä, tyhjennän paperille ranskalaisiksi viivoiksi mielestä kaiken, minkä pystyn.
Levollisempia öitä!
Katja, listaaminen voi olla hyvä keino silloin, kun tietää nukkumaan mennessään huolien hyörivän päässä. Mutta minulle käy usein niin, että menen aivan pahaa aavistamattomana sänkyyn ja siellä ne sitten valtaavat pääni, aivan äkkiarvaamatta. Ilmeisesti ne saavat mahdollisuuden vasta tuolloin, päivällä päällimmäisenä ovat olleet muut asiat.
Konkretia auttaa (melkein) aina. Osa huolista vain on sellaisia, että ne eivät väisty, vaikka mitä tekisi. Sellaiset huolet muistuttavat surua, joka on vain surtava. Ehkä kyse onkin yhdestä ja samasta asiasta?
Mene niiden (huoliryppäiden) väliin ja silitä ne matalaksi!
Viisautta siinäkin sanonnassa, että muuta se mitä voit, hyväksy mitä et voi muuttaa ja huomaa niiden välinen ero. Tai jtn.
Tsemppiä!
Hoo Moilanen, yritän... Ja tuo nimenomainen sanonta on kyllä käynyt tänäänkin mielessä :)
Huolia täälläkin pyörii päässä. Apu voi tulla joskus yllättävältäkin taholta: Viime yönä löysin mökin kirjahyllystä 'Havukka-ahon ajattelijan', jonka 10 ensimmäistä sivua auttoivat 5-tuntiseen uneen. :-)
Tiina, hienoa että Havukka-ahon ajattelija auttoi uneen! Voi, olisinpa minäkin mökillä, siellä nukun aina kuin tukki.
Huolettomia öitä toivottelen -Huovisen parissa tai ilman :)
Lähetä kommentti