torstai 18. elokuuta 2011

Ella ja Aleksi - Yllätyssynttärit

Tykkäsin kovasti Ella ja Aleksi-duon ensimmäisestä Lenni Lokinpoikanen-levystä (2004), etenkin loistavasta Tarkastaja Lerppu Koiranen-kipaleesta. Nyt hahmot ja laulut on siirretty valkokankaalle. Ella ja Aleksi - Yllätyssynttärit on mainio pienten lasten animaatioelokuva, jonka parissa vanhempienkin luulisi viihtyvän. Minulla ainakin oli mukavaa!

Animaation piirrosjälki toi mieleen sellaiset omasta lapsuudestani tutut lastenohjelmat kuin Käytöskukka, Kössi Kenguru, Myyrä ja Rosvo Rudolf. Kuvamaailma on paljon lähempänä venäläisiä kansansatuja ja miksei pohjoismaistakin folklorea kuin Disneytä tai animea. Toki kaikki on silattu nykyaikaisella tatsilla, ja musiikki on tietysti hyvin 2000-lukulaista mukaansatempaisevine hiphop-rytmeineen.

50 minuuttia kestävän elokuvan teemat ovat samoja kuin levyillä: suvaitsevaisuus, toisten ihmisten ja eläinten kunnioitus, luonnonsuojelu ja kierrätys. Laulujen hahmot ovat saaneet lihaa luittensa päälle, ja esimerkiksi luonnosta vieraantunut Ripu-Rapu osoittautuu elokuvassa seksuaalivähemmistöön kuuluvaksi muotisuunnittelijaksi.

Voin suositella Ellaa ja Aleksia lämpimästi kaikille 1970-luvulla ja sitä aikaisemmin tai myöhemmin syntyneille! Elokuva tulee ensi-iltaan 16. syyskuuta.

15 kommenttia:

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Tämäpä oli ihan mahtava uutinen!

Meillä koko perhe tykkää Ellan ja Aleksin levyistä, niin ympäristösanomasta kuin metkasta musiikistakin. Olemme miettineet, mikä olisi hyvä ja räiskintää vailla oleva (vrt. keskustelu Disneyn Autot 2-elokuvan ikärajoista, emme menneet tuota katsomaan) lastenelokuva. Ella ja Aleksi on varmasti sellainen.

Mieheni ja minä olemme kumpikin syntyneet 1970-luvun alkupuolella, joten tuosta piirrosjäljestä tulee aina jotenkin niin lämmin olo.

(Ja Rosvo Rudolf oli kyllä ihan mahtava.)

Maija kirjoitti...

Onpa hauska kuulla, että tällaistakin on odotettavissa! :)
Tykkään tästä kuvituksestakin kovasti.

Lumikko kirjoitti...

Katja, no tämä on juuri sellainen, ei räiskintää eikä mitään muutakaan turhan raisua. Ja ainakin juuri 70-luvulla syntyneet aikuiskatsojatkin viihtyvät varmasti, minulla ei ainakaan ollut yhtään tylsää hetkeä, vaikka etukäteen vähän pelkäsin pitkästyväni. Lämmin ja nostalginen olo tuli tosiaan, ja huomasin monta kertaa hytkyväni musiikin tahdissa :)

Maija, eikö vain :) Ihanaa, että ihan pienillekin lapsille tehdään joskus elokuvia - ja vielä näin aikuisystävällisiä!

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Kiitos leffavinkistä - meidän esikoinen on toivonut pääsevänsä elokuviin,, ja tämä voisi olla kiva!

Katja kirjoitti...

Kiitos! Bongasimme leffavinkin toisaalta jokin aika sitten, lapset innostuivat heti. Ella ja Aleksi ovat suosikkejaan, myös minun, jolle Rosvo Rudolf on ihan ykköslapsuusmuistoja lastenohjelmien puolelta.

J.J. Aiemmista sisustuskirjateksteistäsi nappasin tilaukseen Vackert med vintage ja Detaljer hemma. Eilen saapuivat. Jälkimmäinen noista oli myös tyttären suosikki, tarkkaan katseli. Minä pidin kirjan sanattomuudesta, ihana kuvakirja. Vackert med vintagesta tajusin nyt, mitä tarkoitit niillä sisustuskirjaimilla. Tuossa teoksessa niitä olikin useassa kuvassa. Vaikutti muotioikulta, sinänsä jännää, kun kirjassa oli muuten kyse vanhasta tai uudelleen rustatusta.

Aura kirjoitti...

Voi miten kivalta näyttää, tosiaan muistuttaa noita mainitsemiasi vanhoja kunnon lastenohjelmia. Erityisesti Myyrää, joka on erityissuosikkini. :)

Nonna kirjoitti...

Kiva kiva kiva! Tuo levy on meilläkin puhkikuunneltu ja nuo myyrät ja rosvoruudolfit ovat visuaalisesti suosikkejani!

milla kirjoitti...

Myyrä on ihan paras. Niitä luettiin lapsena ja pidän myyrästä edelleen :) Ostin muutama vuosi sitten kivoja myyrä postikortteja.

Ella ja Aleksi ovat hyviä! Sanoitukset on kivoja. Kakkaa lumella laulu oli kyllä melko hysteerinen lopussa.

Olivia kirjoitti...

Voi, näyttääpä hauskalta kuvitukselta. Tykkäsin myös tosi paljon ekasta Ella ja Aleksi- levystä, täytyykin kaivaa se tuolta kaapin perukoilta lapsille autoon. Ja leffan voisi mennä koko perheen voimin katsomaan, kiitokset vinkistä.

Rita kirjoitti...

Aika valikoivia oltiin lastenohjelmien, -kirjojen ja -laulujen suhteen, kun omat lapset olivat pieniä. Löytyi suuremmaksi osaksi hyvää tarjontaa kaikki tyyni. Lerppu Koiranen-kipale kuulosti tosi kivalta; lapsen ääni ja kitara!

Lumikko kirjoitti...

Maria, ole hyvä, kiva on :)

Katja, minulla myös Rosvo Rudolf kuuluu niihin tärkeimpiin, muistan että se tuli viikonloppuaamuisin.

Ai sinä tilasit nuo kirjat! Detaljer hemma on tosiaan herkullinen ja Vackert med Vintagekin ihan kiva. Eikä kumpikaan ollut hinnalla pilattu, kun vertaa moniin kotimaisiin sisustuskirjoihin.

Aura, Myyrä on kyllä monien rakastama, eikä ihme :)

Nonna, minäkin kuuntelin levyn puhki silloin kun se ilmestyi. Kaikki kaverit eivät ihan ymmärtäneet... ;)

milla, minullakin on jemmassa Myyrä-kortteja :) Tuota Kakkaa lumella en ole kuullutkaan, villitykseni meni vähän ohi sen ekan levyn jälkeen. Pitääpä kuunnella YouTubesta.

Olivia, kuvitus on hauska, etenkin kaikki eläinhahmot (mm. myyrä!) ovat kivoja.

Lumikko kirjoitti...

Rita, lastenkulttuurissa on niin paljon kaikkea hyvää ja kestävää, että varmaan kannattaakin vähän katsoa, mitä lapsille näyttää/soittaa/lukee. Kaikki huonot kertakäyttöjutut voi skipata kokonaan (paitsi että lapset saattavat tietysti itse ihastua juuri niihin...).

Lerppu Koiranen on hyvä!

PIUZA kirjoitti...

Minulle ei ole tuo Myyrä jäänyt mieleen, mutta nyt kun katsoin noita mainitsemiasi lapsuudesta tuttuja ohjelmia, niin lisäksi löysin Hattuset ja Kallen kiipeilypuun. Käytöskukkasen sekoitin ensin Nunnu kirjoihin. Olen ehkä selaillut myös Käytöskukkanen kirjaa kenties? En edes muistanut tuollaistakaan!:o)

Tuossa uudessa animaatiossa vaikuttaa olevan ihana värimaailma ja kiva rytmi!:)

t.Paula

Lumikko kirjoitti...

Paula, oi, Kallen kiipeilypuu oli tosi hyvä, muistan sen hyvin! Hattuset ei nyt äkkiseltään sano mitään, pitääpä tsekata. Nunnu-kirjatkin ovat tuttuja, mutta minulle eivät lapsuudesta vaan ihan viime vuosilta. Käytöskukka ei tietääkseni ole ilmestynyt kirjana, mutta en ole satavarma. Monet varmaan muistavat Käytöskukan paremmin sen päähenkilöiden nimillä (Hinku ja Vinku).

En ole vieläkään keksinyt kahdeksaa tunnustusta, mutta ensi viikolla sitten :)

PIUZA kirjoitti...

Hinku ja Vinku tosiaan kuulostaa paljon tutummalta!

Ei mitään stressiä, eikä kiirettä. Kyllä ne siellä muhii ja sitten pomppaa yhtä äkkiä esiin.:)

t.paula