Palaan kun taas ehdin ja jaksan, myös vastailemaan edellisen postauksen kommentteihin. Nyt on liikaa kaikkea, yritän jotenkin selvitä parin seuraavan viikon sumasta väljemmille vesille.
torstai 25. elokuuta 2011
Hidasta elämää Calabriassa
Palaan kun taas ehdin ja jaksan, myös vastailemaan edellisen postauksen kommentteihin. Nyt on liikaa kaikkea, yritän jotenkin selvitä parin seuraavan viikon sumasta väljemmille vesille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
19 kommenttia:
Hyviä päiviä, selkiytyviä asioita ja ajatuksia! (Älä ota blogista stressiä, mutta kiva kun kerroit että sinulla on muita kiireitä niin ei tarvitse ihmetellä :))
Kiitos upeasta kuvasarjasta! Mitkä värit ja hahmot!
Vedä henkeä ja huolehdi myös itsestäsi. Toivottavasti löydät balanssin.
Tervehdys Lumikko!
Tunnelmallisia, hienoja kuvia!
Lepäile ja kerää rauhassa voimia. Toivottavasti uupumus hellittää.
Minulla on sinulle Tunnustus blogissani, ehkä tykkäät käydä kurkkamassa sopivana hetkenä. Älä ota mitään stressiä, jos et jaksa vastata kysymyksiin tai jakaa tunnustusta eteenpäin, ehkä olet jo aiemmin sitä paitsi vastannutkin näihin samoihin. Teki vain mieli antaa tunnustus sinulle. Kaikkea hyvää! Terveisin Mustikkatyttö. :)
Tuo viimeinen kuva! Hieno.
Asia kerrallaan, olisipa se joskus mahdollista.. tai ehkä se joskus on, mutta sitä tuppaa tekemään montaa asiaa ja joskus kai olosuhteetkin ovat sellaiset, että on pakko. Jaksamista sinulle!
Samat sanat kun Marialla, kiva kun ilmoittauduit. Ei mitään paineita päivityksistä ja muista vastaavista, tsemppiä koitoksiin.
Niin pysähdyttäviä kuvia leffasta, kiitos ! Voi kun sen saisikin nähdä...
Myötäelämisen ajatuksia sinulle ja hiljaista sanatonta väkevää voimaa kaikkeen !
Kiitos kuvista, kiitos linkeistä!
Liika on aina liikaa, joka asiassa. Minusta on esim. liikaa vaadittu, että vastaisit lukuisiin kommentteihisi. Riittää kun kuullaan sinusta vaikkapa tällaisten kuvapostausten muodossa.
Lainaan A.A. Milnen sanoja, taas kerran:
"Mutta Ihaa", sanoi Puh osaaottavasti,
"mitä me voimme... tuota kuinka me voimme...
entä jos me..."
"Oikein", sanoi Ihaa. "Hyviä ehdotuksia. Joku
varmasti käy. Kiitos Puh"
Lepoa ja voimia sen myötä sinulle toivotan! Sinulla on paljon meneillään, käytä energiasi siihen ja itseesi!
Vaikka taannoin toisin sanoit, olet mielestäni hyvinkin "tunnollinen" blogin kirjoittaja, jos näin voi sanoa. Ainakin sen vaikutelman olen itse saanut. Jaksat aina vastata kaikille kommentoijille, vaikka luulisin ihmisten ymmärtävän, että sinulla, minulla ja kaikilla bloggareilla on muutakin elämää kuin tämä virtuaali! Ymmärrän kyllä, että vastavuoroisuus on tämän homman parasta antia, mutta uskon kaikkien ymmärtävän, jos joku haluaa pitää taukoa, levätä kirjoittamisesta ja, ennen kaikkea, kirjoittaa vain silloin kun itse TODELLA haluaa ja jaksaa.
Mielelläni odotan niitä postauksia vaikka vähän pidemmänkin aikaa ;)
P.s. jotenkin hyvin koskettavia kuvia!
Jaksamista, tsemppiä!
Pidä huolta itsestäsi!
Kyllä me lukijat täällä pysytään ja ootellaan rauhassa että jaksat taas ilahduttaa meitä kirjoituksillasi.
Kiitos älyttömän kivoista kommenteista <3
Voi kun voisinkin lepäillä! Alkusyksy on ollut näinä parina freelancer-vuotenani koko vuoden kiireisintä aikaa ja niin tänäkin vuonna. Ehdin sopia yhtä sun toista hommaa elo-syyskuulle, kun en osannut ennakoida, kuinka voimia vieväksi tilanne isän kanssa muodostuu. Nyt on siis vain yritettävä suoriutua kunnialla kaikesta. Tai edes suoriutua.
Onneksi muutto (joka siis toteutuu!!) siirtyi loka-marraskuun vaihteeseen.
En ole kyllä hetkeäkään epäillyt, ettettekö olisi ymmärtäväisiä, vaikka joskus lipsuisin "tunnollisuudestani" (Mirka: myönnän, olenhan minä sitä, vaikka taannoin tosiaan vähän kapinoin ajatusta vastaan). Minulla on ollut onni saada blogiini niin ihanan fiksuja, sympaattisia ja kannustavia lukijoita, että aiheesta voisi tehdä oman postauksen. Tänäänkin on ollut ihan kamala (mm. raivarin ja itkukohtauksen sisältänyt) päivä, mutta näistä teidän tervehdyksistänne tuli ihan oikeasti parempi mieli.
Ai niin, Mustikkatyttö: kiitos paljon tunnustuksesta! Haluan nauttia näistä tunnustuksista ja niihin liittyvistä "tehtävistä", joten saattaa mennä tovi, ennen kuin käyn poimimassa sen matkaani. Mutta ennemmin tai myöhemmin aivan varmasti! (Samat sanat sinullekin Paula, jos satut lukemaan tämän :))
Ja Clarissa: aivan ihana tuo Puhin ja Ihaan keskustelu :)
Jaksamisia!
Ps.Ja hei, mehän ollaan melkein naapureita kun kerran täällä kaakkoisessa osassa majaillaan molemmat :)
Oi, paljon onnea toteutuvasta asuntohaaveesta kiuruineen ja keittiöineen! <3
Oi kiitos näistä kuvista!!!
Niin kauniita ja lohduttavia.
Olen itsekin ollut kovasti sanaton.
Täällä luonasi käyn aina ja ilahdun, kun olet kirjoittanut.
Voimia ja onnea kovasti uudelle, lempeälle kiurunkodille!!
Kuulostaa ihanalta!
RuusuLiisa, ai sinäkin asut kaakon suunnalla..? Pitääkin tulla blogiisi vakoilemaan, jos sieltä vaikka selviäisi tarkemmin että missä päin :)
Maria, kiitos! En tahdo vieläkään oikein uskoa todeksi...
Celia, sinusta on aina niin ilahduttavaa kuulla. Kiva kun käyt, minäkin sinun luonasi.
Pian pääsen laittamaan kuvan kiuruista tännekin!
Aivan mielettömiä kuvia! Ihania. Tekisi mieli ottaa ja ripustaa seinälle.:)
Jotenkin samaistun tuohon vanhukseen. Tuohon ensimmäiseen kuvaan ja ja.. Ui, mikä taivas♥
Vuohi♥ Viimeisen kuvan kolme tuolia - kuin asunnostani vähän aikaa sitten, nyt niitä on kaksi rivissä.;) Ehkä sinne r&A:n on sittenkin mentävä.
Kahlaa tai pujottele rauhassa väljemmille vesille.:) !
t.Paula
Kävin katsomassa leffan, mutta olisi sen melkein voinut noihin kuviin sulkea. Heh! Vuohet ja koira olivat hauskoja, eli voisi tässä tietenkin olla valokuvasarja nro 2, missä näytettäisiin koiran ja vuohien tempauksia ja vähän lämmityspuun polttoja. Kuvat tosiaan ovat sykähdyttäviä. Teatterissa könötin ensimmäisillä penkkiriveillä. En muista milloin viimeksi olisin ollut (ehkä joskus pienenä) niin lähellä kangasta.:D
t.Paula
Paula, itse olen niin likinäköinen (vai mitä lie hajataittoa se on), että etupenkissä on tuskaa istua. Toivottavasti sijaintisi ei nyt ihan pilannut koko leffaa..?
Minustakin näissä kuvissa on oikeastaan kaikki, siis olennainen.
Oli siellä kyllä aika vaikea könöttää, mutta menihän tuo. En vaan muistanut, että R&A:n liput eivät ole numeroituja.:o)
Kyllä, ihan niin!
t.Paula
Lähetä kommentti